Challenging myself: Kilot kuriin - kilpailu #5: Viimeinen punnitus

Heippa!

Tänään on kulunut tasan kuukausi siitä, kun ensimmäisen kerran marssin Kastuntie 49:siin Kilot kuriin - projektin ensimmäiseen punnitukseen, jossa minulle selvisi, mistä koko proggiksessa oikein on kyse. Silloin, tasan kuukausi sitten, astuin myös elämäni ensimmäistä kertaa kehonkoostumusmittarille, ja voitin samalla kaikki siihen liittyvät pelkoni (jotka muuten olivat kaikki ihan turhia). Tänään menin siis viimeistä kertaa tämän kilpailun puitteissa Turun Kevytkauppaan, viimeiseen punnitukseen.

Pakko myöntää, että tätä punnitusta ajatellen minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia. Tiesin jo viime viikkojen perusteella, että lihasta on lähtenyt jonkun verran, minkä lisäksi toivoin rasvaakin palaneen edes hiukan. Oma vaaka näytti painoa pudonneen vajaan kilon verran, joten tiesin suurinpiirtein, mitä vaaka tulisi näyttämään. Parin päivän "protauskin" oli saanut vähän nesteitä liikkeelle ja olo oli tänään aamulla tosi slimmi, pakko myöntää!

Tämä kuva kiteyttää hyvin ajatukseni Kilot kuriin - kilpailusta! :D Kuva lainattu Tikis.fi sivustolta.

Punnituksen tulokset olivat odotetun laiset: Painoa oli tippunut 1,1 kg, lihasta hävinnyt 700 grammaa ja rasvaa palanut 400 grammaa. Rasvaprosentti pyörii edelleen siinä 29 % korvilla. Eipä siinä mitään, näillä mennään ja tähän täytyy olla tyytyväinen, koska keppien kanssa vietetyn ajan tiesi hidastavan kehitystä ja vähentävän jalkojen lihasmassaa!

Kisan kokonaissaldona mainittakoon, että kuukauden päivien aikana rasvaa paloi yhteensä 2,6 kilogrammaa, lihasmassan muutos oli loppujen lopuksi miinuksella 800 grammaa, vaikka ensimmäisen viikon jälkeen käväisikin vahvasti plussan puolella. Rasvaprosentti tippui kisan aikana 31,7 %:sta 29,2 %:iin. Metabolinen ikäni tippui 30 vuodesta 24 vuoteen ja BMI laski 23,9:stä 22,6 asti. Painoa tippui kaiken kaikkiaan koko kisan aikana 3,5 kiloa ja loppupaino oli 58,5 kg. Painonpudotusprosenttini oli siis 5,6. Not bad! Jossitella voi aina: Jos polveni ei olisi alkanut kremppaamaan ensimmäisen viikon aikana, olisi painonpudotus ollut mahdollisesti suurempaa, tai lihasmassa olisi toisaalta saattanut kasvaa, rasva palaa ja paino pysyä liki samoissa lukemissa.

Juttelimme Johanin kanssa niitä näitä liittyen tämän hetkiseen ruokavaliooni, treenaamiseen ja punnitustuloksiin. Suunta on ollut koko ajan täysin oikea ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Kunhan polvi paranee kunnolla ja pääsen jälleen jalkatreenin pariin, rasvaa luulisi palavan tehokkaammin ja lihasmassan luulisi pikku hiljaa palautuvan myös entisiin uomiinsa. Päätin myös jo Kevytkaupassa, että käyn jatkossakin puntaroimassa itseni kerran kuukaudessa Kastuntiellä, jolloin saan järkevämmän käsityksen kropassani tapahtuvista asioista. Johan muistuttelikin, että punnitukseen kannattaa tulla joka kuukausi samana päivänä, suurinpiirtein samaan aikaan ja samalla tavalla syöneenä, jolloin tuloksetkin ovat luonnollisesti keskenään vertailukelpoisia. Matka jatkuu siis kovaa eteenpäin, vaikka projekti tulikin päätökseensä.

Juttelin Johanillekin tämän hetkisistä fiiliksistäni oman kehonkuvan suhteen. Älkääkä nyt pelästykö, olen nimittäin jo nyt erittäin tyytyväinen siihen, mitä näen peilistä sinne katsoessani. Kaikki verrattuna siihen 70 kg:n Viiviin on ehdotonta plussaa! Silloin 70 kiloisena kuitenkin ajattelin, että jos joskus saavutan kymmenen kilon painonpudotuksen, niin olen todennäköisesti tosi slimmissä ja timmissä kunnossa. Kuvittelin rasvan massan saavuttaneen tässä kohtaa jo ihannelukemat ja kropan näyttävän piukalta ja atleettiselta. Pyh pyh, sanon minä! :D Massaa on lähtenyt jo hurja määrä, mutta kropasta löytyy edelleen rasvataskuja, joiden toivoisin sulavan pois. Vyötäröllä on edelleen suhteellisen suuri vararengas ja käsivarsistakin voisin muutaman sentin rasvaa haluta pois. Kasvot ovat jo huomattavasti sirommat kuin ennen, mutta kaksoisleuastani en ole vieläkään päässyt eroon ja sen jos jonkun kuvittelin katoavan tuhkana tuuleen niiden pudotettujen kymmenen kilon mukana. Mekko-ostoksilla pääsiäisen aikaan käydessämme huomasin myös sen karun totuuden, ettei kroppa ole ihan hirveästi painonpudotuksen myötä muuttunut, vaan tietyn malliset mekot näyttävät edelleen yhtä tyhmiltä päälläni ja ne sitkeimmät rasvakasat ja -kertymät haittaavat yhä edelleen mekon istuvuutta. Ja hei, mekkokoko ei ole pienentynyt yhdelläkään koolla. Edelleen saa sitä M-kokoa venuttaa päälleen. Johan kuitenkin lohdutti, että rasvan palaminen vie oman aikansa (ja ei, en ole todellakaan kuvitellut, että polttaisin 17 kg rasvaa neljässä viikossa, älkää siis pitäkö minua tyhmänä) ja vaatii pitkäjänteistä työtä. Nyt siis laihdutellaan lukemat sopiviksi ja kroppa slimmiksi, minkä jälkeen aletaan tuoda nahkaa lähemmäs lihasta rasvaa polttamalla ja lihasta kasvattamalla.

Pitää mm. syödä hyvin, että jaksaa! ;)

Jotenkin hassua, kun ei enää voikaan joka viikko marssia juttelemaan jonkun "vieraan" kanssa omista fiiliksistä painonpudotuksen, syömisen ja treenaamisen suhteen. Nyt sitä pitää sitten periaatteessa pärjätä "omillaan". Onneksi Markus on ihan loistava tsemppari ja tekee tätä minun painonpudotustyötäni yhtä lailla täydellä sydämellä kuin minäkin: tukee silloin, kun tukea tarvitaan, tsemppaa silloin, kun usko omaan tekemiseen alkaa loppua, etsii uusia treenimetodeja, kun vanhat alkavat tökkiä tai hajottaa paikkoja ja muun muassa kuuntelee välillä sitä loputonta valituksen tulvaa, jonka suustani varoittamatta ulos päästän. Jos jotain voisin kaikille maailman naisille toivoa, niin se olisi Markuksen kaltainen rohkaiseva ja innoittava avomies. Huh, menipä taas syvälliseksi, koittakaa kestää! :)

Painonpudotusjutut jatkuvat tietysti täällä blogin puolella edelleen tavalliseen tapaan, vaikka Kilot kuriin - kilpailu onkin nyt onnellisesti ohitse. Tämähän oli vain yksi etappi pitkällä matkallani kohti tasapainoista ja terveellistä loppuelämää ;)