Heippa,
Tänään ette saaneet mitään uutta materiaalia aamukahvin kaveriksi, koska päätin jo eilen illalla, että panostan tänään hiukan enemmän voimavarojani kirjoittamiseen ja kirjoitan heti tämän päiväisestä käynnistäni Turun Kevytkaupassa toisen viikon punnituksessa. Huomenna homma jatkuu taas toivon mukaan samalla kaavalla kuin tähänkin asti, 1-2 postausta päivässä, tavallisesti se kaksi!
Tosiaan. Tänään matkasin jälleen Kastuntielle ottamaan selvää, mitä tässä kropassa on reilu viikon aikana tapahtunut vai onko tapahtunut yhtään mitään. Viime viikolla taisin jossain vaiheessa kirjoitellakin, että paino on heittelehtinyt ihan omituisesti koko viikon enkä tiedä yhtään, mistä tämä voisi johtua. Valehtelin hiukan, sillä palasin tuon episodin keskellä ruokapäiväkirjani kimppuun ja tutkin viimeisten päivien syömisiä siinä toivossa, että vastaus kaikkeen löytyisi juurikin sieltä. Ei se ruokapäiväkirjan tutkiminen täysin autuaaksi tehnyt, mutta suurimmat painon heittelehtimiset (yläkanttiin) löytyivät sellaisten päivien perästä, kun päivällinen oli kirjaimellisesti muuttunut illalliseksi ja makaroonilodja oli tullut vedeltyä vasta lähempänä ilta yhdeksää kuin sitä normaalia kello kuutta. Paino kuitenkin driftaili edelleen päivästä toiseen ihan omissa lukemissaan, joten myöhäiset päivälliset eivät voineet olla kuin osasyyllinen ongelmaan. Suurin pelkoni tämän päiväisen punnituksen suhteen olikin se, että rasvaa ei olisi palanut grammaakaan ja painokin olisi ottanut takapakkia. Aamulla meidän puntari kuitenkin näytti ihan mukavia lukemia, 61,5 kg, eli painoa olisi alkupunnituspäivästä lähtenyt puoli kiloa. Ei mikään huikea saalis, mutta saalis kuitenkin. Pystyin siis lähtemään vähän kevyemmin sydämin kohti Kastua. Voin kertoa, että jokainen kevennys tekee tästä kepeillä kävelystä rutosti helpompaa. Propsit esimerkiksi meidän isälle, joka isona miehenä jaksoi vedellä polvileikkauksen jälkeen keppien kanssa pitkin päivää päivästä toiseen usean viikon ajan. Mulle tämäkin massa tuntuu välillä aivan liian suurelta kahden tikun varaan.
 |
| Urpoilua (vai orpoilua?) eilisen salitreenin jälkeen. |
Turun Kevytkauppaan saapuessani kepit herättivät kummastusta, mutta tälle tilanteelle ei nyt harmi vaan voi mitään. Sain kuitenkin heti vertaistukea ja tsemppiä jatkoon. Punnitus itsessään oli ihan hillitön suksee! Heti ensimmäisenä näytölle rävähti uusi rasvaprosentti, joka oli viime maanantain punnituksesta humahtanut huimat 3,3% alaspäin. Rasvaa oli reilu viikon aikana palanut siis n. 2,2 kg ja lihasmassaakin olin onnistunut kasvattamaan n. 1,7 kilogrammalla. Siis mitä ihmettä?! Ja minä olen täällä maatani myynyt koko viikon ja aivan turhaan! Kehonkoostumusmittauksen tulosteesta näkyi myös, että metabolinen ikäni oli tipahtanut puolessatoista viikossa 30 vuodesta 24 vuoteen. Pian voi siis olla jo tyytyväinen, kun elimistön ikä on samaa luokkaa oman iän kanssa.
Keskustelimme tulosten puimisen jälkeen siitä, miten keppeily tulee vaikuttamaan painonpudotukseeni. Sovimme, että otan näiden keppeilyviikkojen aikana urakakseni treenata yläkroppaani, ja kovaa. Koska aerobiset ovat minun osalta taputeltu pitkiksi ajoiksi ja bodypumppiinkin on turha mennä, kun jalkabiisit jäävät vääjäämättä välistä, hiki on saatava päälle salin puolella yläkroppaa treenaamalla. Siinä sitä haastetta sitten onkin, mutta Markus tunnetusti pitää haasteista, joten jätän saliohjelman loihtimisen hänen huolekseen. Siitä hyvästä keitän ensi viikonloppuna hänelle aamukahvit, heh heh.
Ruokavalioon emme puuttuneet edelleenkään. Olen jättänyt viime viikon alusta lähtien kaikki herkut kokonaan pois ruokavaliostani, jolloin siitä on kuoriutunut ihan valioyksilö, jos teollisia kalkkunanakkeja tai pussiperunamuusia ei tähän lasketa mukaan. Proteiinin määrät käskettiin pitää edelleenkin suurina ja kalorit samoissa lukemissa. Ensi viikolla sitten katsotaan, että jatkuuko rasvan palaminen samanlaisena, kun tämä ruokavalio yhdistetään vähempään treenimäärään.
Eilen menin työpäivän jälkeen Markuksen kanssa salille ja keräsin huikean määrän katseita tassutellessani keppien kanssa sisälle. Polveni tuin treenin ajaksi Markuksen jännetuella ja pakko myöntää, että se toimi yllättävänkin hyvin. Akuuttiin tulehdukseen tuo Markuksen tuki ei ollut se paras mahdollinen, mutta asia korjaantuu viikonloppuna, kun pääsemme käväisemään Raumalla. Kaikkeen nuo tuetkaan eivät pysty, joten paraneminen tästä vammasta vaatii kuitenkin lähinnä sitä lepoa ja huilaamista. Lisäksi liikkeet pitäisi tehdä salillakin aina istuen, jos vain mahdollista. Eli tuki lähinnä vain auttaa minua tällä hetkellä liikkumaan ilman keppejä vähemmän huomiota herättävästi! :D
 |
| Tältä näyttää tällä hetkellä mun pöytä, kun yritän hamstrata kaiken "tarpeellisen" lähelleni, että polvi saisi levätä, kun ei tarvitse liikkua tavaroita keräämässä. |
Yhtä kaikki, painonpudotusprojektini etenee hyvään malliin, vaikkei painoa ihan hirveästi olekaan tippunut. Salitreenikin kulkee hyvin, vaikka polvi asettaakin pieniä rajoitteita tekemiselle. En anna sen kuitenkaan häiritä, vaan keskityn nyt muihin asioihin ja annan polven keräillä itseään rauhassa. Toivottavasti minun ja polveni yhteistyö jatkuu mahdollisimman pian ja pääsen taas kiinni normaaliin elämään normaalin kävelyn (ja sen jalkatreenin) merkeissä. Ensi viikolla astun puntarille torstaina, joten silloin sitten taas väliaikatietoja tämän projektin tiimoilta! :)
Hauskaa keskiviikkoa ja älkää osoitelko sormella, kun näette jonkun hölmön keppeilemässä Turun alueella, se olen todennäköisesti vain minä,
Viivi
Postaus toteutettu yhteistyössä Turun Kevytkaupan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti