Hei!
Päätin tänään kaikista puheista huolimatta töihin tullessani piipahtaa meidän firman lääkärin puheilla ja ihan vain kysäistä neuvoa tämän polvivaivan itsehoitoon. Aluksi siinä oltiin kaikki sitä mieltä, että kyllä tämä nyt vaan joku mekaanisen rasituksen aiheuttama tulehdusreaktio noin suurpiirteisesti sanottuna on. Jatkettiin kuitenkin keskustelua ja kerroin, ettei ibuprofeiinilla ole ollut mitään vaikutusta kivunlievityksessä. Lopulta toinen lääkäriherroista käski kävellä perässään tutkittavaksi. Ja kuinkas kävikään. Ensin hän tutkiskelin jonkun juoksemisesta tavallisesti aiheutuvan vamman vaikutusalueen enkä tuntenut kyseisellä alueella mitään kipua. Aloin jo itsekin taas epäillä kipujeni laatua ja oikeellisuutta, kunnes herra mitään varoittamatta nappasi toisella tavalla polvesta kiinni. Ja inahdukseksi tarkoitettu ääni taisi olla "vähän" inahdusta kovempi ja korkeampi äännähdys. Homma oli sitä myötä sitten kuitenkin selvä.
Diagnoosina tuli hyppääjän polvi ja kovista jatkuvista kivuista päätellen polvijänteen mikrorepeämät polvilumpion puoleisessa jänteen kiinnityskohdassa olivat jo vähän vakavammin otettavia vaurioita. Kaikkein ironisinta tässä on kuitenkin se, että hyppääjän polvi vaivaa tavallisesti erilaisten pallopelien, kuten koripallon ja lentopallon sekä esimerkiksi tenniksen pelaajia. Oikeastaan kaikkia, jotka harrastavat lajia, jossa vaaditaan nopeita kiihdytyksiä, pysäytyksiä, toistuvia hyppyjä ja potkuja. En oikein tunnista itseäni tuosta listasta, mutta löysin myös artikkelin, jossa voimaharjoittelun laskettiin myös kuuluvan tähän listaan. Olenko siis kyykännyt polveni rikki? Hyvä kysymys, mutta kysyppä joku toinen... Koska menin lääkärin vastaanotolle tällaisena loiselelijänä enkä varauskirjan kautta, oli minun ja lääkärin yhteinen aika myös hyvin rajallinen. Minulla tosin olisi ollut vaikka mitä kysymyksiä ja siinä ohikiitävässä hetkessä, kun vain masennuin ajatuksesta, että joudun viettämään vähintään seuraavat neljä viikkoa ilman jalkatreeniä, olisi ehkä pitänyt kysellä jotain tärkeitä ja oleellisia asioita. Sen sijaan ainut, mitä pystyin suoltamaan suustani, oli jonkun näköinen sössötys siitä, että enkö oikeasti saa kyykätä neljään viikkoon... Hyvä Viivi, se olikin se tähdellisin asia sillä hetkellä.
Hyppääjän polvi on siis käytännössä rasitusvamma, jossa polvijänteen kiinnityskohtaan tulee rasituksen seurauksena pieniä repeämiä. Yleisimmin vaurioituu polvilumpion alaosa, mikä siis minun tapauksessani pitää myös paikkansa. Hyppääjän polvelle tyypilliset jänteiden kiinnityskohtien vauriot voivat syntyä yksittäisissä voimakkaissa ponnistuksissa tai hypyissä, mutta tavallisemmin vamman taustalla on liikunnan yhteydessä tapahtuva polven etuosan kuormittumisen virhe. Useimmiten tähän on syynä nilkan tai jalkaterän liiallinen sisäkierto, joka johtaa polven etuosan kuormitusakselin vinoutumiseen. Tällöin jänteiden epätasainen rasitus kuormittaa ja ärsyttää osaa jänteestä ja seurauksena on ärsytystulehdus, joka voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa jopa kudosmuutoksia. Pahimmillaan hyppääjän polven paraneminen voi viedä kuukausia.
En ole itse koskaan huomannut, että juoksisin tai kävelisin jalka sisäänpäin kääntyneenä, mutten äkkiseltään keksi mitään muutakaan syytä vauriolle. Lisäksi en tunne ketään muuta ihmistä itseni lisäksi, joka olisi saanut kahdesta eri fillarista juurikin tuon hyppääjän polven puoleisen polkimen muljaantumaan irti, ja siis kirjaimellisesti irti, ja putoamaan maahan. Joku jännä venkslaamisliike tuossa vasemmassa jalassa täytyy kyllä olla. Missään yksittäisessä liikkeessä tämä vika ei ole ilmestynyt, siitä olen varma, sillä kyykkypäivät eivät osuneet edes lähelle oireiden alkamista. Kipuilu alkoi viime keskiviikkona iltalenkin jälkeen ja paheni pahenemistaan, vaikken juurikaan kävellyt tai ottanut varsinkaan juoksuaskelia. Pitää varmaan sitten joskus, kun tämä polvi tästä paranee, pyytää Markus katsomaan juoksuani/kävelyäni sen varalta, että vasemmassa jalassani ilmenee sisäkiertoa. Tuo kuukausien paraneminen ei myöskään kuulosta hyvältä, mutta ehkä keppien kanssa kävely ja samalla polven rasittamattomuus edesauttavat paranemista muutamalla viikolla. Tulen seinähulluksi, jos joudun pidättäytymään jalkatreenistä enemmän kuin neljän viikon ajan...
Miten tätä vammaa sitten hoidetaan? Se jäi minullekin ehkä inan epäselväksi, mutta sain nyt ainakin reseptin voimakkaisiin särkylääkkeisiin, joiden pitäisi viedä tulehduksen aiheuttama kipu mennessään. Pääasiallisesti vaiva kai hoituu ihan vain levolla ja minua ainakin peloteltiin, että hoitoon voi kulua useita useita viikkoja. Sain minä muuten lääkäriltä vastauksen siihen tyhmään "Milloin sitten saa kyykätä" -kysymykseenkin. Hän totesi, että jos nyt ensin odottaisi viikkoja sitä, että pystyy askeltamaan normaalista, niin siitä sitten joskus sen jälkeen. Hmmph. Eli normaalia kävelyäkin joutuu odottelemaan useita viikkoja?!
Lueskelin eri lähteistä juurikin tuota itsehoitoa koskevia asioita ja parissakin lähteessä kehotettiin harjoittamaan jalkojen lihaksia, koska hyväkuntoiset lihakset vähentävät jänteen kuormitusta. Olen kyllä aika varma siitä, että vika ei ole näissä reisilihaksissa ja jos minun vielä erikseen käskettiin hylätä kyykkääminen, niin kai kyykkääminen omalla painolla reisilihaksien harjoittamiseksi kuuluu myös tähän samaan kategoriaan? Toisaalta, pelko kaiken tehdyn työn menettämisestä ajaisi minut kyllä mieluusti noudattamaan tuota oman kehon painolla kyykkäämistä, mutta taidanpa nyt ainakin toistaiseksi hylätä tämän ajatuksen. Jos syynä vammalle on jalan virheasento, voi sitä korjata kunnon kengillä ja pohjallisilla. Siinä kohtaan, kun artikkelissa alettiin puhua kortisonipiikeistä, suljin välilehden. HYI! Kortisonia ei minun polveeni tungeta, se on varma asia se.
Ennaltaehkäisynä ja uusiutuvan vaivan ehkäisynä suositeltiin vamman syntyyn johtaneiden sydien selvittelyä. Taitaa siis olla aiheellista raahautua vielä uudestaan lääkärin vastaanotolle (ja tällä kertaa ihan ajanvarauskirjan kautta), jotta saan vastauksia kysymyksiini. Niitä on nimittäin valtava määrä!
Ainiin! Piti vielä todeta, että tässäkin asiassa seura tekee ilmiselvästi kaltaisekseen, sillä Markuksella on polvissaan Osgood-schlatterin tauti ja aikoinaan hänellekin diagnosoitiin hyppääjän polvi, vaikkakin vähemmän oireilevana kuin minulla. Voi meidän lapsiparkoja, jos tämä on jotain periytyvää :D Äidiltään pojat saavat huonolla tuurilla värisokeuden alleelin ja molemmilta vanhemmiltaan alttiuden polvivaivoille, heh heh :D
Onko jollain kokemusta tällaisen kovasti oireilevan ja kipuilevan hyppääjän polven hoitamisesta? Kauanko paranemiseen meni ja pystyikö polvea sen jälkeen käyttämään/rasittamaan ihan normaalisti? Olisin niin kovin kiitollinen, jos saisin edes vertaistuki-tyyppisiä vastauksia kysymyksiini!
Parempaa huomista odotellessa,
Viivi
P.s. Lähteinä käytin tätä tekstiä kirjoittaessani Porin Lääkäritalon ja Terveystalon artikkeleita Hyppääjän polvesta.
P.p.s Olisin halunnut lisätä yhden havainnollistavan kuvan polven rakenteesta, mutten saanut sitä jostain syystä lisättyä tähän postaukseen. Kiinnostuneet voivat klikkailla tuota Terveystalon artikkelin linkkiä aiheesta, sieltä löytyy se kuvakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti