Loppuviikko, viikonloppu ja loma

Heippa!

Ihana jälleen huomata, miten ahkerasti te lukijat jaksatte sivuillani käydä, vaikka itse syyllistyn vastaavasti siihen jaksamattomuuteen. Tässä on taas ollut koulun ja kouluhommien kanssa kunnon rumbat ja sambat meneillään, minkä takia blogitaukoa on ehtinyt kertyä jälleen hullut kaksi viikkoa! Nyt on kuitenkin viikon ajaksi kalenteri tyhjennetty koulun osalta täysin ja vuorossa on ansaittu viikon mittainen pääsiäisloma!

Loman kunniaksi saimme jälleen auton käyttöömme ja pystyimme tuossa järkyttävässä jäätävän tihkun ja rännän värittämässä ilmassa siirtymään eilen tavallista mukavammin kaupoille. Nyt, kun auto on jälleen käytössämme, tavallaan pelkään sitä sellaista arjen laiskistumista, kun sinne kauppaan ei tarvitsekaan enää lähteä fillarilla tai kun sinne keskustaan pääsee paljon mukavammin omalla autolla kuin kävellen tai pyöräillen. Yritän kuitenkin vaalia edelleen tuota hyötyliikuntaa ja pyöräilyä, varsinkin, kun kelit antavat myöden! Tänään tosin syyllistyin aivan uudenlaiseen laiskuuteen, kun pyysin räntäsateen takia Markusta heittämään minut töihin tähän max. kilometrin päähän.. Mukavuus ennen kaikkea, eikö?

Tämä päivä on tosiaan kulunut kivasti töiden parissa, joita onkin saanut kerrankin tehdä ihan olan takaa! Normaalisti olisin viikonloppuvuorossa kauhusta kankeana, kun potilaita käy enemmän kuin kaksikymmentä. Kun kouluhommia ei ole tehtävänä, olen jopa nauttinut tästä pienestä hässäkästä ja monista potilaskontakteista. Aika kuluu hieman nopeammin ja omaa suutaan pääsee soittamaan tavallista enemmän. Mikäs sen mukavampaa olisikaan!

Eilen kauppareissulta mukaan tarttui myös kaksi häälehteä: You and your wedding ja Häät ja juhlat - lehden uusin numero. Tällä lomaviikolla minulla on kerrankin aikaa syventyä hiukan enemmän näihin häävalmisteluihin ja päästän siten aivonikin ansaitulle lomalle haaveilujen ja suunniteluiden avulla. Olen ehtinyt jo vähän aloitella tuota Häät ja julat - lehteä, jonka sivuilta löytyy uskomaton määrä toinen toistaan kauniimpia morsiuspukuja ja erilaisia asusteita. Tiistaina pääsenkin rakkaan kaasoni kanssa todistamaan sitä hetkeä, kun minä vedän ensimmäistä kertaa elämässäni morsiuspukua päälle! Mahtaakohan Se oikea mekko löytyä heti kertalaakista vai mahdetaankohan tarvita enemmän kuin tämä yksi päivä mekon etsintään? Olen tavallaan helppo ja tavallaan myös helkkarin vaikea asiakas, koska en tiedä yhtään, mikä päälleni sopii tai mitä ylipäätänsä morsiuspuvultani haluan. Käytännön järjestelyiden kannalta lyhyt morsiuspuku olisi varmasti paras valinta meidän ihanaan päiväämme, jotta kaikki sujuisi mutkattomasti eikä morsian päätyisi esimerkiksi laidan yli mereen... En kuitenkaan ole ihan vakuuttunut noista lyhyemmistä mekoista ja tavallaan olen aina haaveillut prinsessamekosta kaikkine tylleineen ja krumeluureineen. Painon pudottua olen tosin alkanut miettiä myös merenneito - mallisia mekkoja ja uusimpana ihastuksenani olen törmännyt frillahelmaisiin pukuihin. Sweet heart - kaula-aukko olisi ihana, mutta leveille hartioille halterneck - yläosa olisi kai sopivampi? Olen avoin kaikelle, mitä vastaani tiistaina tulee ja toivon ammattitaitoisten myyjien sovittavan minua tarpeeksi moniin mekkoihin ja löytävän lopulta sen juuri minun vartalolleni sopivan mekon, johon minäkin rakastun! ;) Aion kirjoitella morsiuspuvun metsästyksestä ja sen herättämistä ajatuksista vielä ensi viikolla, kun ensimmäiset puvut on vedetty päälle! En kuitenkaan voi täällä blogissa paljastaa ennen kesää 2016, minkälaisen mekon olen itselleni valinnut, sillä Markuskin käy täällä silloin tällöin urkkimassa!

Tuleva kuukausi tuo tullessaan myös uusia liikunnallisia haasteita. Olen jo pitkään pyöritellyt nimittäin päässäni ajatuksia esimerkiksi uima-altaaseen palaamisesta ja esimerkiksi painonnoston aloittamisesta. Yllättäen eräs ystäväni tarjosi minulle eilen mahdollisuutta päästä osallistumaan painonnostokurssille täällä Turussa ja jo tänään pistin ilmoittautumisen vetämään! Jännää!! Olen jo pitkään haaveillut saliharrastukseni viemisestä ihan uudelle tasolle, jotta treenistäkin saisi vähän enemmän irti ja liekki tavoitteellisempaan treenaamiseen roihahtaisi uudelleen palamaan. Onhan se nytkin kokoajan palanut, mutta lähinnä hyvin pienellä ylläpitoliekillä.. Uima-altaaseen palaaminen ei tästä painonnostokurssista tule kärsimään, vaan jää odottelemaan vielä sopivampaa aikaa, jona minusta kuoriutuu Impivaaran valloittava masters-sarjan uimari. Ikää, kun alkaa olla jo se vaadittu 25 vuotta!

Keittiön puolella inspiraatio on säilynyt tässä kuukauden aikana ja koulussa ravitsemuksen ja ruuansulatuksen opintojakso herätti minut tajuamaan, kuinka vähällä energialla olen elänyt viimeiset kolme kuukautta. Nyt olikin aika nostaa energiatasoja korkeammalle, saada hiki virtaamaan taas salin puolella ja saattaa säästöliekillä ollut kroppa toimimaan taas optimaalisella teholla. Paino notkahti näiden muutosten takia ensin parilla kilolla alakanttiin, minkä jälkeen se on pikkuhiljaa kivunnut noin kilon verran aikaisempaa ylemmäs ja jämähtänyt siihen. Treenitehot ovat nousseet huimasti ja olo on muutenkin paljon energisempi ja parempi kuin vielä muutama viikko sitten. Kroppa näyttää ja tuntuu paremmalta kuin pitkiin aikoihin ja jatkuva diettaaminen taitaakin ainakin hetkellisesti loppua tähän.

Haukipyöryköitä! En uskonut näiden maistuvan miltään, ainakaan hyvältä, mutta yllätyin lopulta positiivisesti! 

Porkkana-maapähkinävoikeittoa kikherneillä ja korianterilla

Tässäpä aika tavalla taas tämän hetkisiä kuulumisia, minkä jälkeen voikin taas kirjoitella vähän spesifimmin jostain pienemmistä jutuista! Summa summarum, olen siis hengissä ja voin hyvin! ;)

Lomaterkuin,

Viivi

Sushi-ilta ja lakka-valkosuklaajuustokakku sekä laatuseura

Heippa!

Tää on niin tätä. Tultiin viime yönä puoli kolmen maissa kotiin, päästiin nukkumaan vasta vartin yli kolme ja tänään aamulla puoli yhdeksältä minä olen hereillä, virkeä ja pää pystyssä kuin pienellä mangustilla konsanaan. Eipä tullut siis viikonloppuna nukuttua mitään huikean pitkiä lataavia yöunia, joita olisin todennäköisesti tarvinnut ensi viikkoon, joka koostuu keskiviikkoa lukuunottamatta klo 8-17 kestävistä koulupäivistä. Keskiviikkona tosiaan koen armahduksen ja pääsen hipsimään kotiin jo klo kolmen aikaan. Ensi viikonloppuna sitten uni varmaankin maittaa tämänkin viikonlopun edestä.

Eilen oli kuitenkin taas aika matkata Kaarinaan Eeron ja Elinan luo kokkailemaan ja viettämään muutenkin laatuaikaa ystävien kanssa, tällä kertaa kuntosalin ulkopuolella. Elinalla oli eilen synttärit eikä menumme siksi koostunut mistään tietystä teemasta, vaan mentiin sillä mitä loppuviikosta teki mieli, siis sushia! Jee!

Tällä kertaa sushiin liittyy myös hyihyi-tarina, sillä halusimme kokeilla tuoretta tonnikalaa sushimme välissä/päällä. Eero kävikin ostamassa tonnikalaa Stockan herkusta ja koki kokkina jo karmivia hetkiä kalan leikkaamista todistaessaan. Mutta pahin oli vasta edessä. Kun eilen iltapäivällä sitten aloimme tehdä ruokaa ja Eero alkoi leikata tonnikalaa, totesimme hajun olevan aivan karmea. Kala ei omasta mielestäni näyttänyt edes tuoreelta ja löyhkästä päätellen oli sitä ollutkin about viikko takaperin. Pakko sitä kuitenkin oli maistaa ja Markus osottautui oivaksi koekaniiniksi. Vielä yöllä kotiin tullessamme Markus valitteli oksettavaa oloa ja epäili sen johtuvan siitä tonnikalan hajusta, joka iskostui muistiin sitä raakana syödessä. Hyh. Lopulta jouduimme paistamaan tuon pirullisen kalliin palan järkyttävän huonolaatuista otusta, eikä tämä enää tietenkään vastannut sitä, mitä tonnikalasusheilta olimme odottaneet. Laitoimme paistetun kalan sitten rullan sisään ja kyllä se siellä muiden makujen seassa sitten meni. Koska mehän emme heitä 60 euroa/kg maksavaa kalaa roskiin, emme todellakaan.

Muuten ilta ja sushirullailut sujuivat rattoisasti. Olen itse tehnyt sushirullia nyt kolme kertaa ja jälki alkaa olla jo paljon parempaa, kuin sillä ensimmäisellä kerralla. En tosin pääsisi vielä edes sushiravintolaan riisiä pesemään, mutta suunta on jo ylöspäin ja ruoka kuitenkin maistuu hyvälle! ;) Tällä kertaa epäonnistuimme ja puurotimme riisimme oikein liisteriksi. Maku oli silti hyvä, joten annoimme tämän pienen mokan itsellemme anteeksi! Sushin kanssa maistui tällä kertaa Pepsi Maxin lisäksi:

Lenz Moser Prestige Riesling 2010 Trocken, Itävalta, 12,5 %

ja

Kura no Machi Tokubetsu Junmai Ginjoi Sake, 300 ml

Olin itse haaveksinut lasillisesta valkoviiniä jo pari päivää, joten nautin suunnattomasti tuosta Lenz Moserin Rieslingistä, ja jopa puolentoista lasin verran! ;) Emme nykyisin juurikaan käytä alkoholia, joten oli ihme, että niin hillitön viinihimo pääsi yhtäkkiä iskemään. Himon sai kuitenkin hoidettua helposti parilla lasilla viiniä ja taas on mimmi tyytyväinen pitkän aikaa!

Alkupaloiksi pojat tahtoivat tapojensa mukaisesti uppopaistaa jotain. Tässä kuukausien kuluessa on tullut jo uppopaistettua mm. naudanlihaa fonduepadassa, Mars-patukoita ja banaaneja. Tällä kertaa vuorossa olivat kananpalat ja kampasimpukat. Kampasimpukoita söimme myös ihan pannulta paistettuna. Kana oli aivan taivaallisen mehukasta ja kuorrute jäi todella todella rapeaksi. Nam! Toivottavasti ensi kerralla mämmi ei eksy sinne uppokeittimeen.

Elinan synttäreiden kunniaksi Eero oli myös leiponut valkosuklaa-lakkakakun, jota sitten porukalla viimeistelimme ja koristelimme. Olin Pinterestistä löytänyt kauniin kuvan valkosuklaakukista, jotka tehtiin pursottamalla ääriviivat leivinpaperille ja levittämällä suklaata hammastikulla suorin vedoin kohti kukan keskustaa. Kukista tuli ensimmäiseksi eräksi hyvin kauniita, varsinkin, kun kuvaamataidon arvosanani ei koskaan ole mikään hirmuisen hyvä ollut ja piirsin kukat ilman mallia omasta päästäni. Irrotusvaiheessa ja kakun päälle siirrettäessä huomasimme sulamisongelman, koska emme tietenkään temperoineet suklaata projektin alussa. Kukat päätyivät kuin päätyivätkin lopulta kakun päälle ja koristivat kakkua kyllä ihan kivasti. Aion kuitenkin kehittää tätä koristelutekniikkaa vielä eteenpäin ja testata ensi kerralla joko kukan pursottamista suoraan kakun pintaan tai vaihtoehtoisesti suklaan temperoimista ennen pursotusoperaatiota. Katsotaan, kuinka muijan käy!

Loppuilta menikin sitten Bohnanzaa pelaillessa ja (kröhöm...) The Joulukalenteria sekä Tohtori Sykeröä katsellessa. Jep, älkää kysykö! :D Selailimme Elinan kanssa myös sisustuslehtiä, juttelimme sisustuksesta ja selailimme Pinterestiä kovalla tohinalla. Minun kohdallani tämä on suoranainen ihme, koska en todellakaan osaa puhua sisustusta ja stailausta! Ehkä tässä itsekin jotain oppii, kun Elinan seurassa hengailee! ;)

Lopulta lähdimme vartin vaille kaksi käppäilemään bussipysäkille ja kävelimme vielä runsaan kilometrin matkan kaupunginsairaalalta kotiin siinä rapeahkossa pakkasilmassa. Kotona peiton lämpö tuntui taivaalliselta ja uni tuli melkein välittömästi. 

Nyt aloin jo odotella huhtikuun pääsiäisteemaista iltaa ja suunnitella seuraavaa menua. Se on varmaa, että mämmi tehdään tällä kertaa itse!

Ihanaa sunnuntaita kaikille! Nauttikaahan auringosta, kun se vielä tuolla möllöttää!

Viivi

Elämän etsimistä, remppaa ja sotaväsymystä

Heippa!

Niin siinä sitten kävi, että LBM otti ja vei suuren osan taisteluhengestä ja voimista ja jätti jäljelle vain väsymyksen ja motivaation puutteen. Lisäksi taloyhtiö sotki soppaan vielä liudan remppamiehiä, jotka ovat viimeiset kaksi päivää jäystäneet meidän rappumme asuntojen ikkunoita ja naulapyssyllä naulailleet vielä karmeja ja listoja paikoilleen. Tämä jatkuva möykkä saa ainakin minulla stressihormonit nousemaan entisestään ja koti tuntuu kaikkea muuta kuin rentouttavalta arjen pakopaikalta. Eilen olin hyvin lähellä tirauttaa oikein kunnon itkunkin, kun remppamiehet olivat sotkeneet keittiömme lattiasta kattoon ja elämisen onnistumisen kannalta sotkut oli pakko siivota samantien kotiin tultaessa. 

Viimeisten tavaroiden suojaamista.

Vierashuone toimi tilapäisesti koko omaisuuden säilytyshuoneena.

Jos remppa on aiheuttanut harmaita hiuksia ja kiukunpuuskia, se on myös tuonut mukanaan todella ihania juttuja, kuten SÄLEKAIHTIMET kaikkiin ikkunoihin. Tähän astihan meillä ei ole keittiön valtavissa ikkunoissa ollut roikkumassa kuin kaksi paneeliverhoa juuri ikkunoiden suuren koon takia. Kaikki verhot kun ovat olleet aivan liian lyhyitä ja siksi niin rumia, varsinkin huoneeseen, jossa vietämme ison osan ajastamme. Aamuisin on saanut siis tarkkaan miettiä, millaisissa pukimissa sitä keittiöön uskaltautuu astumaan pelkäämättä naapurin papan vetävän parvekkeellaan kahvia väärään kurkkuun. Nyt sitten saamme juosta vaikka ilkoalasti pitkin kämppää, kunhan parvekkeen oven kohdalle ei eksy, siihen ei nimittäin kaihtimia ole asennettu.

Sälekaihtimet ❤

Sälekaihtimet ❤

Sotku on ollut kyllä hirmuinen. Käskivät tehdä asennusta varten tilaa huoneisiin ja peittämään elektroniikan, mutta kukaan ei varoittanut, että ikkunanvaihdon seurauksena keittiössä leijailisi sankkaakin sankempi betonipöly ja keittiön tasot jauhopusseja myöten olisivat harmaatakin harmaampia. Kapselikeitinkin taisi imaista jonkun desin tuota pölyä, ainakin ulkoisesta habituksestaan päätellen. Ja imurin ensimmäisen filtterin tukkeutuminenkin jo kertoo itsessään jotain paskan määrästä. Kyllähän minä tiedän, että rempassa rapa roiskuu ja henkselit paukkuu, mutta pliis, tämä oli jo vähän liikaa, ainakin kun tässä yrittää samalla asua ko. asunnossa ja viettää edes suhteellisen normaalia elämää. Jostain kumman syystä en kaikelta kiukultani saanut otettua tuosta keittiön tuhosta yhtään kuvaa.

Eipä taida olla parvekkeelle hetkeen asiaa kesäkalusteilla..

Ruuveja siellä ja ruuveja täällä...

On myös ilmennyt asioita, jotka eivät ikkunanvaihtajia koske. Irrottivat mm. parvekkeelta metallilistoja (hajottivat siinä samalla tai ainakin väänsivät muodottomaksi ikkunalaudan) ja olohuoneesta laattoja. Hajottivat matkalla myös seinää ja naarmuttivat lattiaa (kielsivät muuten erikseen suojaamasta lattioita...). Kun sitten kysyin, että milloin he hoitavat varsinkin tuon parvekkeen kuntoon ja nämä laatat paikalleen, työmies totesi tyynesti, ettei se kuulu heidän hommiinsa, Ai jaha. Meidänkö homma se sitten on alkaa jotain h**vetin laattoja kiinnittämään tai parveketta korjaamaan?? Ei tasan ole. Eikä meillä edes ole välineitä moiseen.

Jotta kukaan ei saa liian suurta negaatiota tästä vuodatuksesta, lopetan sen nyt tällä kertaa tähän ja menen itkuttamaan yksinäni makuuhuoneen nurkkaan. Onneksi Markus sentään tuli kotiin lohduttamaan minua ja estämään keskisormen näyttämisen työmiehille. Lisäksi Markus on tällä hetkellä meistä se tahdikkaampi osapuoli hoitamaan näitä kaikkia rempassa ilmenneitä epäkohtia.

Jos nyt vielä jotain positiivista, niin ainakin on muuten puhtaat ikkunat eikä tarvitse tänä keväänä ikkunoita pestä.

Kohti parempaa tulevaisuutta,

Viivi

Finally LBM is over! But where's my life..?

Moikka!

Elämä on ollut lähiaikoina yhtä rasvahappoaineenvaihduntaa, prostaglandiinisynteesiä ja reseptorityrosiinikinaasia ja onpa tästä elämästä ehtinyt jo 3/4 vuoden opiskelun jälkeen muodostua yksi sykli itsestäänkin. Ja jos ei se vielä ihan sykliksi asti ole kehittynyt, niin ainakaan siitä ei pulsoivuutta puutu, toisin kuin 2-tyypin diabeetikon insuliinierityksestä. Tästä nopealla laskutoimituksella voisin todeta eläneeni jälleen diasarjojen kanssa symbioosissa tasan 2 viikkoa kirjoittelematta tänne yhtään mitään. Nyt ehdin kuitenkin taas katsella telkkaria ihmisten aikoihin, käydä salilla joskus muulloinkin, kuin aamuvarhaisella tai iltamyöhään ja voisin jopa nähdä jonkun elävän olennon lääkiksen ulkopuolelta, jos oikein hurjaksi heittäydyn. Mutta. Sitten alkaa taas huhtikuu lähestyä ja tämä sama kaava toistuu uudestaan. Tätä se sitten on varmaan seuraavat reilut 5 vuotta! Ei sovi kuitenkaan valittaa, sillä onhan tämä kaikesta vähdistä ja vaivasta huolimatta ollut ihan supermielenkiintoista!

Tentin jälkeen fiilikset oli kuitenkin jotakuinkin tätä luokkaa. Saas nähdä, miten muijan kävi! (Kuva lainattu www.reddit.com)

Tenttiin lukemisen aikana päivänikin noudattavat pelottavan paljon samaa sykliä:

Herää ja syö aamupala

Lue kaksi tai kolme diasarjaa

Treenaa ja tuuleta aivot

Lounasta

Lue, kunnes pää hajoaa

Päivällistä

Rentoudu n. tunnin ajan

Mene nukkumaan

Sama esitettynä kuvana. (Kuva lainattu www.zazzle.com)

Välillä tuntui myös tältä. Varsinkin nimeltä mainitsemattomia diasarjoja lukiessa. Entäs TMP? (Kuva lainattu www.galleryhip.com) 

Markustakin ehdin nähdä silloin tällöin ja raukka parka vietti täällä vallinneen keskitysleirityyppisen lukuviikonlopun aikana suurimman osan ajastaan makuuhuoneeseen paenneena iPadilta Netflixiä katsellen. Lienen ollut eineen kypsä lukemiseen, kun mieskin kokee parhaaksi vaihtoehdoksen paikalta pakenemisen. Kuuden vuoden jälkeen olen tätä vauhtia Markukselle todennäköisesti velkaa yhden man caven kaikilla herkuilla...

Nyt kuitenkin, kun tenttiin lukeminen saa vihdoin loppua tai ainakin hetkeksi asettua tauolle, kauniit ja aurinkoiset päivät ovat näemmä historiaa. Tai ainakaan tänään ei sitten paista aurinko, kun voisin siitä nauttia muutenkin kuin keittiössä istuskellen. Vesisade ei houkuttele ulkoilemaan ja se nostaa myös kynnystä lähteä mm. tutustumaan Kupittaan Citymarketin huikeaan HeVi-osastoon. Teidän onneksenne vesisade saa minut jäämään sisätiloihin, minkä seurauksena blogin sisältökin tulee varmasti seuraavina päivinä kasvamaan muutalla postauksella. Tänään on kuitenkin se päivä, jona pääsen vihdoin ja viimein treenaamaan Markuksen kanssa pitkästä aikaa yhdessä ilman, että tentti ja siihen lukeminen heiluttelisi sytkäriä hännän alla. 

Loppuun vielä lisäilen vähän kuvia menneiltä kahdelta viikolta, jotta voin osoittaa elämäni olleen elämisen arvoista tenttiin lukemisesta huolimatta.

Jaksan edelleen fiilistellä näitä huikeita blinejä!

Hiusset taakse, huulipunaa huulille, haalarit jalkaan ja Jyväskylän yöhön!

Kolmioille lähdössä!

Posse koossa!

Teflonit kävi ESC:issä viihdyttämässä humaltuneita ihmisiä.

Kasvaa? Ei kasva... Kasvaa? Ei kasva... Kasvaa...? psst! Ruoka ainakin maistuu : )

Kävin Raumalla juonteella ja jouduin jättämään oman miehen Turkuun. Onneks varamies löytyy aina Raumalta! ❤

Markuksen synttäreiden kunniaksi vedin lauantaina kauluspaidan ja neuleen päälle ja suuntasin Markuksen + Markuksen vanhempien kanssa lounastamaan. Huikee reissu, ei voi muuta sanoa.

Lounas sisälsi mm. huikeeta sushia.

Ja tietysti Markuksen pitää saada synttärikakku! ;) Tällä kertaa sisältä löytyi limecurdia ja vaniljakreemiä. Päälle vielä lisää vaniljakreemiä sekä erilaisia suklaita, salmiakkia ja lakritsia. Reunoille vielä kunnon kourallinen turkinpippurirouhetta ja voilá!

Näin LBM:n päättymisen kunniaksi Lindströmin pihvit, puolukkasalsa ja uunikasvikset maistuivat entistä paremmilta!

*:.In memoriam LBM .:*

Viivi