Heippa!
Olen viettänyt tässä melkein kahden viikon ajan harkittua radiohiljaisuutta, sillä olen pyhittänyt vapaat hetkeni tenttiin lukemiseen ja asioiden jäsentelyyn. Tällä hetkellä meillä on menossa lääketieteellinen biokemia, joka on tähän mennessä kattanut sokeriaineenvaihduntaa laidasta laitaan ja vähän laidan ylikin, minkä lisäksi olemme perehtyneet aminohappoihin ja niiden metaboliaan sekä nukleiinihappoihin ja niiden metaboliaan. Näin äkkiseltään näyttää siltä, että ravintoaineista kaikki muut paitsi rasvat pitäisi siis olla jo hallussa. NOT. Glykolyysit, sitruunhappokierrot, pentoosifosfaattitiet, glykogenolyysit, glukoneogeneesit sun muut toki menevät entsyymeineen päivineen jo ulkomuistista, mutta seuraavaksi pitäisi alkaa rakentaa niille sitä lääketieteellistä tarkoitusta. Labran puolesta hallussa on jo liuta erilaisia laboratoriokokeita, mutta tauteja pitäisi kai oppia myös tunnistamaan. Höh, paljon on vielä hommaa.
Tammikuu oli kuitenkin pääsääntöisesti aika stressitöntä ja täynnä erilaisia eksperimenttejä niin kotona, koulussa kuin vapaa-ajallakin. On kokeiltu erilaisia ja uusia reseptejä ja hämmästytty siltä osin monen monta kertaa. Koulussa olen ottanut käyttöön uusia opiskelutekniikoita ja ainakin toistaiseksi yllättynyt ainoastaan positiivisesti, mitä nyt tenttiin lukemisen aloittaminen jää edelleenkin näemmä viime tippaan... Vapaa-ajalla olen palannut taas lihasten treenaamisen ääreen, minkä lisäksi uuden vuoden lupauksen tehneenä olen yhä useammin löytänyt itseni harrastamasta rauhallista liikuntaa, mielen rauhoittamista (en käytä sanaa meditaatio, koska sitä tämä tuskin on kuitenkaan vielä ollut. Aste säheltämisestä kohti meditaatiota voisi kuvastaa tätä paremmin.) ja kehonhuoltoa. Pakko myöntää, että minun kohdallani tuossa kombossa on jo aihetta ylpeyteen ja pieneen ylpeilyynkin.
Vuoden verran, siis oikeasti koko vuoden 2014, onnistuin välttelemään kehonhuoltoa. Jopa siinä vaiheessa, kun tein päätöksen uuden vuoden lupauksesta, en liikuttanut eväänikään ennen vuoden vaihdetta. Miksi se vaan on niin paha? Kun eihän se oikeasti ole edes niin paha, kuin ehkä korkeintaan ajatuksen tasolla.. Päin vastoin nimittäin! Mutta nyt itse asiaan. Päätin listata kaiken tähän mennessä kokeilemani ja antaa näille kaikille tunneille oman sensuroimattoman mielipiteeni.
Jooga:
Vuonna 2010 tämä tyttö asteli jumppahulluuden hurmassa Sats Triviumiin tarkoituksenaan tulevina kuukausina testata KAIKKI salin ryhmäliikunnat läpi. Seuraavana oli vuorossa pilates ja olin into piukeana odottelemassa saliin pääsyä. Siellä minä pieni punkero seisoin kaikkien niiden 170 cm pitkien ja 50 kg painavien kuivien tätien kanssa odottelemassa into piukeana sitä tuntia. Tädeistä kukaan ei oikein näyttänyt olevan niin into piukeana. Ehkä ne olivat ne minun ekstrakalorini ja nuoruuden innostus, jotka puskivat läpi. Ken tietää.
Pääsimme vihdoin saliin ja aloitimme tunnin. Nostin käteni ylös ihan aluksi, kun kysyttiin, ketkä ovat ensikertalaisia. Olin ainut. Oh crap. Tunti alkoi ja tunsin heti oloni kummajaiseksi. Missä tasapaino?! Missä lihaskunto?! Missä keskittymiskyky?! Ja tärkeimpänä, missä helvetissä hengitysrytmi?! Tuon kaiken seurauksena pilateksen vetäjä marssi luokseni ja lopputunnista jo melkein huusi minulle hengitysohjeita. Hyperventiloin tunnin alusta loppuun ja punainen pääni ja hikinen paitani eivät todellakaan johtuneet tunnin kovuudesta, vaan siitä ahdistuksesta, jonka tuo ohjaaja minulle tuolloin aiheutti. Siihen loppuivat lajikokeilut. Piste. Voitte uskoa, ettei tuo joogakaan ole paljoa tuon episodin jälkeen kutitellut...
Päätin kuitenkin ottaa revanssin ja varasin paikan Easy Jooga - tunnille. Nauratin kaikki kaverit ja sukulaiset tuolla surkuhupaisalla pilates-kertomuksellani ja äiti jopa taisi kysyä ennen koko tarinan kuulemista, että enkös se ollutkin minä, joka meinasi saada jossain joogassa tai muussa aikoinaan jonkinlaisen kohtauksen. Yap. That's me. Menin kuitenkin joogaan, koska olin päättänyt tehdä niin ja koska uuden vuoden lupauskin niin saneli.
Tällä kertaa salin oven takana istuskeli ja seisoskeli kaiken karvainen joukko ihmisiä. Oli nuorta ja vanhaa, lihavaa ja laihaa, sporttista ja ei niin sporttista. Jollain oli jopa villasukat jalassa. Kuivat tädit olivat kaikonneet ja mieleni kirkastui välittömästi. Ehkä tästä ei tulisikaan helvetin liekkien polttelua ja seuraavan viiden vuoden häpeää. Tunnin aluksi ohjaaja vielä painotti, ettei ensikertalaisille ole todellakaan tärkeää hengittää ohjeiden mukaan, kunhan nyt muistaa edes hengittää ja opettelee liikkeitä ja liikeratoja kaikessa rauhassa! JES! OI, MIKSI TUPSAHDIT ELÄMÄÄNI VASTA NYT, OI, OHJAAJA?!
Tunti eteni mukavaan tahtiin aluksi hengitysharjoituksia tehden, jolloin kaikessa rauhassa asiaa harjoitellessani ja miettiessäni totesin osaavani oikeasti hengittää. Siis jooga-hengittää, eli hyvin syvästi sisään ja hyvin syvästi ulos. Tasaisestikin vielä kaiken lisäksi. Delfiinit tai jotkut muut vislailivat taustalla (taustamusiikki, ei minun pääni sisällä, vaikka aika Zen-olotilassa olinkin) ja olo alkoi heti olla vähän rentoutuneempi ja rauhallisempi. Lähdimme pikkuhiljaa tekemään ensimmäistä liikesarjaa, joka lähti aluksi liikkeelle vähän haparoiden, mutta muutaman kerran jälkeen alkoi jo syöpyä lähimuistiin. Tämähän on...kivaa..? Voiko olla? En hyperventiloinut sitten kertaakaan. Huomasin ja tunsin, miten kropasta oli tullut salitreenin ansiosta vahva ja vakaa. Venyvyys ja liikkuvuus...noh, se taisi olla se uuden vuoden lupaus.. Tunti kului ja katsoessani ensimmäisen kerran kelloa olikin jo loppurentoutuksen aika. What?!
Keräilin tavaroitani ja hymyilin itsekseni sitä, miten kaikki vanhat kauhut kaikkosivat kauas pois ja miten ylpeä olin itsestäni, kun olin yllättäen saavuttanut salitreenillä jo paljon asioita, joiden olemassaolosta en osannut edes haaveilla. Alunperin olin ajatellut meneväni joogan jälkeen vielä riehumaan salille apinan tavoin, mutta astellessani aerobic salista ulos, totesin olevani niin rentoutunut ja niiiiiiin siinä hetkessä, että salilta kuuluva Pittbullin Fireballin pauhaus ei tuntunut yhtään houkuttelevalta. Siispä kotiin! Kotona suihkun jälkeen rasvailin koko kropan ja raspasin jopa kantapäät. Asioita, joita en tee koskaan. Varsinaista aivopesua tuo jooga.
Seuraavalla viikolla menin uudestaan. Ja viime viikolla olin myös menossa, mutta valitettavasti tunti peruttiin ja tilalle vaihdettiin Bodybalance. Valitettavalta se tuntui sähköpostin tullessa, mutta bodybalancen jälkeen ei enää niinkään!
Bodybalance:
Bodybalance... Sattuneista salipirkon syistä bodybalance muiden rauhallisten jumppien ohella ei ole kuulunut treenivalikoimiini pitkään pitkään aikaan. Joskus taannoin, mahdollisesti enemmän kuin vuosi sitten, kävin Satsin järjestämässä testipäivässä testaamassa 30 minuutin Bodybalancen enkä saanut siihen minkäänlaista otetta. Akrobaattisia asentoja, joissa ei tahtonut pysyä ollenkaan. Liikkuvuutta (onko se jotain syötävää?) ja paljon pitoja (hapottaa, HAPOTTAA!!!!). Ei niinkään se minun juttuni, eli kokeiluksi jäi. Nyt kuitenkin viime viikolla Easy Yogan jäädessä ohjaajan menojen vuoksi pois tilalle saatiin Bodybalance-tunti. Pitkään harkitsin jo tunnin peruuttamista, mutta päätin antaa tällekin rauhallisemmalle tunnille mahdollisuuden. Ihan vaikka vain uuden vuoden lupausten vuoksi!
Sali täyttyi jälleen kaiken karvaisista kavereista, joten sovin hyvin joukkoon. Välineet olivat jo joogasta tutut ja muutaman joogatunnin jälkeen Bodybalancen sisältökin tuntui jo helpommin pureksittavalta. Aurinkotervehdys meni jo ulkomuistista ja tahtiin hengittäminenkään ei tuottanut ongelmia. Ehdottomat propsit tunnille tuoreesta musiikista ja sarjoista, joiden aikana sitä ehti jopa hikipisara tunkemaan ihon lävitse! Pidot olivat pitkiä ja polttelivat mukavasti, mistä voi taas todeta lihasten vahvistuneen salitreenin seurauksena. Sarjat olivat myös tietysti paljon joogaa vaihtelevampia ja sisälsivät niin joogaa, pilatesta kuin taijiakin, joten vaihtelevuus sai tunnin tuntumaan jopa vielä nopeammalta kuin miltä jooga tuntuu! Liikkuvuus- ja tasapaino-osiotkin saivat minut lämpenemään, vaikka pää pysyikin tällä kertaa yllättävänkin kylmänä! ;)
Bodybalancen miinuksena mainitsen vielä ainakin minulle henkilökohtaisesti liian pitkän palauttelu ja rentoutumisosion. Vartin lattialla makoilu pienen hien jälkeen sai paikat jo aika kylmiksi ja olon kaikkea muuta kuin rentoutuneeksi!
Koska pidän itse paljon hikijumpasta, bodybalance tarjoaa jonkinasteisen kompromissin kovatempoisen jumppajumpan ja todella rauhallisen joogan välille. Joudun tosissani pistämään harkintaan, kumpaan palauttelujumppaan tästä edes raahaan pyllyni, joogaan vaiko bodybalanceen!
 |
| Kuva lainattu netistä. |
Trigger Point:
Tästä on puhuttu paljon. Olen lukenut tästä myös puoli miljoonaa blogijuttua, mutta kehonhuollon oltua minulle kuin kirosana, onnistuin välttelemään foamrolleria ja Trigger Pointia kuin ruttoa. Hyvin tarttuvaa ruttoa. Mustaa surmaa. Pelkona oli, että saattaisin vaikka venyä. Kovat salipirkothan eivät venyttele, eiväthän?
Teimme uuden vuoden lupauksen ja raahasimme pyllymme maanantai-iltana klo 19:30 Satsille 30 minuutin Trigger Pointia varten. Kehonhuollosta on ainakin tehty matalan kynnyksen hommaa, kun kestoksi on saatu vaatimattomat 30 minuuttia ja alkamisajankohtakin on niin myöhäinen, että jopa tekosyyt ovat vähissä. Siellä sitten odottelimme jännityksellä, mitä tuleva tuokaan mukanaan. Ohjaaja kertoi heti suoraan, että sattuu ja p**keleesti. Kiva. Voiko vielä paeta?
Ensimmäisellä kerralla otimme kumpikin todella rauhallisesti ja kevyesti. Painoa ei uskaltanut pistää edes puoliksi tuon vaahtomuovirullan tai tennispallon päälle, vaan seuraavan päivän olkapää-, vatsalihas- ja hauisjumit olivat uskomattomat. Lihaksissa tosin tuokin painaminen tuntui ihan järkyttävältä ja tuskahiki nousi otsalle ja kainaloihin välittömästi, kun rullailu aloitettiin. Olen itse käynyt nyt jo kolmeen kertaan tunnilla ja tänään menen jälleen paikan päälle. Jäin nimittäin koukkuun.
Kaikkein parasta Trigger Pointissa on se nopeus, jolla tuloksia saadaan aikaan. Vähän tennispalloa jalkapöydän alle, pyöritellään puolelta toiselle melkein koko paino pallon päällä ja venytetään uudestaan kädet kohti lattiaa. Ja kappas, sormet ja jopa kämmenet ovat tuota pikaa lattiaa vasten, vaikka hetki sitten kaikki tuntuikin lähes toivottomalta nytkytykseltä. Ja sitten aletaan rullailemaan niitä isoja lihaksia, joissa ne jumit sitten ovat. Kipua, lisää kipua ja vielä lisää kipua, mutta kun jälleen sormia koittaa saada kohti lattiaa, huomaa tilanteen helpottuneen jälleen. Motivaatio pysyy yllä, kun homma ei tunnukaan enää ikuisuusprojektilta. NIIIN mun juttu!
Tunnilla käydään koko alakroppa ja yläkroppa lävitse, minkä lisäksi silloin tällöin tehdään mukaan vielä vaihtelevia dynaamisia venytyksiä. Kolmannella kerralla uskalsin jo tosissani siirtää painoni pallon ja rullan päälle, minkä seurauksena lopputulos oli entistäkin parempi. Liikkuvuus parani tottakai, minkä lisäksi lihakset olivat seuraavanakin päivänä vielä paljon paremmassa kunnossa, kuin mitä ne olivat ennen tuntia. Uusi treeniviikko lähti siis hyvin käyntiin!
Tästä tunnista on hankalaa etsiä mitään negatiivista, sillä olen nauttinut niin tunnin sisällöstä kuin sen aikaansaamista lieveilmiöistäkin todella paljon! Tilasimme itsellemme synttärilahjoiksi omat rollerit tähän kotiin, jotta kehonhuoltoa voi harrastaa juuri silloin, kun itsestä hyvältä tuntuu. Ja arvatkaapas mitä! Siellä ne rullat jo postissa meitä odottelevatkin! ;)
 |
| Siinä paha, missä mainitaan! Kuva lainattu netistä. |
Venyttely:
Suhteeni venyttelyyn... Jos ei huijata yhtään, niin ei minulla ollut ennen vuotta 2015 minkäänlaista suhdetta venyttelyyn. :D
Olemme ottaneet tavaksi venytellä treenin päätteeksi salin venyttelyalueella vielä koko kropan huolellisesti läpi, jolloin suurimmat jumit ovat takuuvarmasti jääneet syntymättä ja seuraavan päivän treeniin on ollut helpompi asennoitua kokonaisvaltaisesti ja suuremmilla tehoilla. Olen huomannut myös jo kuukauden jälkeen, miten monet liikkeet ovat alkaneet venyä pidemmälle ja venytyksessä pystyy pysymään jo hiukan pidemmän aikaakin. Spagaati ja sivuspagaati eivät vielä taivu, mutta kaukana ei enää olla!
Olen asettanutkin tavoitteeksi, että kesään mennessä pystyn kumpaankin: sekä sivuspagaatiin että normaaliin spagaatiin! Katsotaan, kuinka tytön käy!
Tähän loppuun selvennän vielä, että olen luonnostani suhteellisen notkea, enkä sen vuoksi ole joutunut tai joudu nytkään näkemään (luojan kiitos) ihan hirveästi vaivaa sen normaalin venyvyyden aikaansaamiseen. Kiitos tästä hyville geeneille! :)
Crosstraining:
Olipa kerran rauhaisa torstaiaamuna, jona istuin yksikseni keittiön pöydän vieressä aamupalaa syöden. Selailin kännykästä Satsin sovellusta ja mietin, minkä treenin sitä salilla sinä päivänä tekisikään. Silloin silmiini osui tunti, joka alkoi puolentoista tunnin kuluttua. Taattua tapporääkkiä, hikiä, tuskaa, kyyneleitä. Klik klik. Tunti varattu. Mihin taas tunginkaan itseni mukaan.
Olen kerran aiemminkin, kauan aikaa sitten, käynyt testaamassa Crosstrainingin ja muistan raahautuneeni kotiin kuolleempana kuin koskaan. Päätin silti ottaa haasteen vastaa, koska salitreeni ei sinä päivänä oikein innostanut. Crosstraining on myös konseptina loistava, koska siitä suoriutumiseen tarvitaan ainoastaan steppilauta, pari mattoa, käsipainot, pumppitanko painoineen ja foamrolleri. Ohjelma tosin vaihtuu kolmen kuukauden välein, jolloin myös välinevaatimukset muuttuvat. Jumppa on kuitenkin helppo suorittaa aerobicsalissa.
Crosstrainingissä tarkoituksena oli suorittaa neljää eri patteria, kutakin 8 minuutin ajan ja niin monta kertaa patteri läpi, kuin vain on mahdollista. Jokainen patteri taas sisälsi neljä eri liikettä, joista osa treenasi voimaa ja osa nosti ainoastaan sykettä. Patterit oli koottu fiksusti ja itse pärjäsin ensimmäisen kolmen aikana aivan loistavasti. Kehuskelin mielessäni omaa kuntoani, kunnes maitohapon iskivät kroppaani kuin sata luotia. Viimeinen patteri meni enää vain tahdon voimalla lihasten lopetettua yhteistyön jo kolmannen patterin puolivälissä. Kun treeni oli ohi ja oli aika alkaa venytellä, verenmaku nousi suuhun ja taju alkoi lähteä. Makailin puolet kehonhuollosta jalat kohti seinää ja tasasin sykettäni. Lopulta nousin jalat ja kädet täristen rullaamaan yläkropan lihaksia auki. Endorfiinit jylläsivät ja paha olo ei oikeastaan edes tuntunut pahalta ololta. Oli kerrankin voittajafiilis!
Sadomasokistisella tavalla olen valmis menemään tunnille uudestaan ja olen kehunut sitä monille kavereillenikin. Eläimellistä menoa ja itsensä todellista haastamista viimeiseen asti. YEAH!
Crossfit:
Tästä lajista olen omistanut jo pitkään hyvin vankat mielipiteet. Markus omistaa lajista vielä vankemmat mielipiteet ja kerää crossfit-memejä Pokemon-korttien tavoin. On liikkeitä, joiden suoritusmäärissä crossfittaajien lesoilu ottaa pahasti nuppiin, kun puhtaalla tekniikalla tehtäessä suorituksia tuskin tulisi yhtä monta. Mutta ei mennä tähän sen enempää, koska kyseessä on ainoastaan ennakkoluuloja ja stereotypioita, joita ei voi missään nimessä yleistää koko lajia koskeviksi. Mutta mainitsimpahan vaan, jotta saatte perspektiiviä tähän kertomukseen ja lajikokeiluun.
Vuosikurssimme liikuntavastaavat järjestivät meille lajikokeilun Turun yhdelle crossfit-saleista ja lähdin tottakai into piukassa mukaan! Odotin kokeilulta tappavan kovaa rääkkiä ja näinkin viimeisenä yönä painajaisia siitä, miten raahaudun maata pitkin kotiin. Unohdin kaikki ennakkoluuloni ja lähdin kavereiden kannustamana kokeilemaan lajia avoimin mielin! Vielä salille saapuessanikin odotin kokeilulta valtavasti! Olin valmis kovaan treeniin, bring it on!
Kun treeni sitten alkoi, koin karvaan pettymyksen. Alkulämpässä ei edes tullut hiki. Olisi kai pitänyt valita painavampi pari, jotta erilaiset kantamiset olisivat saaneet edes sen lämmön päälle. Sen jälkeen sitten kyykättiinkin tovi ilman painoja ja sen jälkeen seinää vasten. Kokeiltiin kahvakuulaa ja vähän heiluteltiin sinne tänne. Harjoiteltiin roikkumaan. Ei, emme vetäneet leukoja, vaan roikuimme. Sitten kyykättiin pallon kanssa ja heitettiin 4 kg:n palloa seinään, laskeuduttiin käsivoimin ja suorinvartaloin köyttä, kunnes selkä kosketti maata ja noustiin takaisin ylös. Lopuksi harjoiteltiin muuten lankuttamaan ja istumaan selkä seinää vasten. Nastaa. Tämän kaiken jälkeen teimme 8 minuutin rykäisyn, jossa nämä kaikki liikkeet sitten yhdistyivät pattereina, jotka suoritettiin joukkueissa. Siten, että kokoajan joku joukkueen jäsen oli lepäämässä. Ymmärrättekö tuskani? Maksoin rahaa, jotta saisin kunnon treenin ja lopulta hiki nousi pintaan vasta viimeisen kahdeksan minuutin aikana... Ei sen nyt ihan niin pitänyt mennä.
YMMÄRRÄN TIETYSTI, että tuollainen lajikokeiluporukka ei voi olla tasapainoinen joukko ihmisiä, joiden kunto- ja taitotasot ovat toisiaan vastaavat. Olen itsekin täysin samaa mieltä, että tekniikat pitää olla kunnossa eikä saa todellakaan hypätä soitellen sotaan. Tämä lajikokeilu sopi varmasti loistavasti niille, jotka eivät harrasta minkäänlaista toiminnallista liikuntaa tai salitreeniä. Ja varmasti myös niille, joiden kunto ei ole kummoinen. Minulle henkilökohtaisesti tämä treeni tosin oli aivan liian lässyn lässyn lää, ja mietin vielä kotiin lähtiessäni, pitäisikö poiketa vielä salille selkätreenille. MYÖNNÄN myös, että se viimeinen kahdeksan minuuttinen oli kova, mutta olisin varmasti pystynyt haastamaan itseni äärirajoille, jos lepotaukoja ei tuon kahdeksan minuutin sisään olisi väkisin tungettu.
Olkaa kilttejä, älkääkä provosoituko tästä Crossfit-pätkästä. Tämä on kirjoitettu sen perusteella, mitä näin ja koin tuossa lajikokeilussa eikä todennäköisesti sellaisenaan vastaa edes todellista Crossfit-treeniä. Kuten jo edellä mainitsin, tekniikka ennen kaikkea, joten treenin koostumus on siltä osin ihan ymmärretävä. Minä vain odotin enemmän ja tuon tuntisen perusteella en palaisi salille enää takaisin. Minua saa kyllä tulla vakuuttelemaan ja puhumaan ympäri, olen edelleen avoin lajin ja koko asian suhteen!
Summa summarum:
Huh. Siinä saitte pienen katsauksen siihen, mitä minä olen tammikuun aikana salilla ja salin ulkopuolella puuhaillut. Tänään vaihdoimme myös saliohjelmaamme, josta kerron tulevaisuudessa enemmän, kunhan pääsen ensin siihen itsekin sisälle.
Toivon totisesti, etten saanut tällä kirjoituksella provosoitua ketään. Minulla on huonoja kokemuksia crossfitin kyseenalaistamisesta, joten harkitsin pitkään, kirjoitanko koko lajikokeilusta. Lupasin kirjoittaa myös sensuroimattoman mielipiteeni, joten siksi tekstistä tuli tuon näköinen. Jokainen meistä urheilee omaa lajia todennäköisesti rakkaudesta lajiin, joten jokainen pitäköön omasta lajistaan kovaa kiinni ja tehköön sitä muiden mielipiteistä välittämättä.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille,
Viivi
.jpg)
