Höpöttelyä

Heippa,

Tänään oli pitkästä aikaa taas sellainen päivä, että sain pääsykokeisiin lukemiseen ja kemian laskemiseen kunnon draivin päälle, minkä seurauksena avasin vasta nyt kello seitsemän maissa ILLALLA ensimmäisen kerran läppärini. Tässäpä tämä ensimmäinen 20 minuuttia sitten menikin, kun stalkkasin facebook-seinältäni kaikkien kanssaihmisten elämässä päivän aikana tapahtuneet asiat, minkä lisäksi tarkastelin sekä facebookin, että Bloggerin puolelta oman blogini kävijätiedot ja kommentit. Ja tässä sitä nyt viimein ollaan, tekemässä sitä, mitä olisin normaalisti tehnyt AAMULLA tähän aikaan, eli kirjoittamassa päivän ensimmäistä postausta. 

Koska laskin päivän aikana yhteensä 25 kpl vanhoja kemian yo- ja pääsykoetehtäviä, on pakko myöntää, että pää käy tällä hetkellä aika hitaalla. Senpä takia päätinkin ottaa tähän päivän ainoaan postaukseen vähän tällaisen höpöttely linjan ja kirjoitella mitä ikinä mieleen juolahtaakaan. 

Tänään oli siis tosiaan pitkästä aikaa ihan täysipainoinen opiskelupäivä. Istutin itseni aamulla kello 8:15 keittiön baarijakkaralle ja poistuin siitä ensimmäisen neljän tunnin aikana ainoastaan kaatamaan kuumaa vettä teekuppiin ja piipahtamaan vessaan. Ensimmäisen pidemmän hengähdystauon pidin lounaan aikaan ja kun lautanen oli tyhjä, paahdoin aina kello 16:30 asti tehtävien parissa, vessa- ja juomataukojen kera tietenkin. Kokonaisuudessaan laskin kuitenkin erittäin keskittyneesti, mistä kertoo jo pelkästään se seikka, että tietokoneeni pysyi visusti kiinni ilta seitsemään asti ja kännykkäkin oli ensimmäiset neljä tuntia teillä tietämättömillä. Aaah. Se tunne, kun tiedät saaneesi päivän aikana jotain aikaiseksi. Toki 25 tehtävää kahdeksassa tunnissa kuulostaa aika pieneltä määrältä, mutta tässä kohtaa pitää huomioida, että esimerkiksi yo-kirjoituksissa KAHDEKSAN tehtävän tekemiseen on varattu aikaa KUUSI tuntia. Joten 25 tehtävää kahdeksassa tunnissa on aika kova suoritus, ottaen vielä huomioon, että jokaisen tehtävän sain ennemmin tai myöhemmin omin avuin ratkaistua. Siihen saattoi kulua aikaa se 5 minuuttia tai joihinkin saattoi vierähtää jopa puoli tuntia, mutta tehty mikä tehty!

Tässä kaikki tarpeellinen on jo päivän päätteeksi taas siististi pinossa odottelemassa huomisen lukusessioita. Voi sitä kaaosta tässä pöydällä ennen kello puoli viittä....

Kun Markus sitten viimein puoli viiden aikaa saapui kotiin ja sai minut jättämään kirjat pöydälle oman onnensa nojaan, aloimme suunnitella salille lähtöä. Tissipäivääääää. Teki kyllä niin gutaa, varsinkin pitkän laskupäivän jälkeen. Kuukausi takaperin, kun tuhersin salilla rintalihaksia ihan sairaan pienillä painoilla (ja olin silloinkin kyllä ylpeä itsestäni), asetin itselleni tavoitteeksi, että "jonain päivänä pääsisin siirtymään ylärivin mustapäisiin painoihin..". Tämä tarkoitti siis siirtymistä yhdeksän kilon käsipainoista vähintään 10 kg:n käsipainoihin. Kahdella edellisellä viikolla teimme Markuksen kanssa maksimitreenejä ja tänään, kun siirryimme takaisin pyramidisarjoihin, nauroin ääneen kun nappasin vanhasta tottumuksesta ne 9 kg:n käsipainot käteeni. Niillähän olisi pystynyt tekemään vaikka kuinka ja monta toistoa! Loppujen lopuksi pyramidisarjan neljä viimeistä toistoa tein suuremmilla painoilla, kuin viime viikon maksimitreenissä, eli 13,5 kg:n käsipainoilla. Ja nälkä vain kasvoi syödessä, pakko myöntää!

Tässä kohtaa epäilisin, että minun on parempi siirtyä television ääreen katsomaan Harry Potter ja viisasten kivi loppuun, sillä juttu alkaa luisumaan enemmän tai vähemmän kohti turhanpäiväistä diipa daapaa. Summa summarum: Minulle kuuluu siis näin keskiviikko iltana oikein hyvää, polvi kulkee kivasti mukana ja on jopa ollut tänään vähän tavallistakin paremmalla tuulella. Salilla kaikki meni tänään super kivasti ja odottelen innolla huomista välipunnitusta, mistä voittekin päätellä, että huomenna saatte kuulla taas väliaikatietoja Kilot kuriin - proggiksen etenemisestä. Kodin vaaka näyttää, että viikossa olisin onnistunut pääsemään eroon about kilosta massaa, mutta mutta, huomenna sen sitten näkee, mitä se "oikea" vaaka on asiasta mieltä!

Hauskaa keskiviikko iltaa vielä kaikille,

Viivi

Koska en ikinä ole onnistunut Michelin tähtien tasoisiin suorituksiin munakkaita tehdessäni, olen päättänyt jatkossa tehdä niistä jatkossa vähän vähemmän Michelin tähtien tasoisia "munakokkeleita". Ei ehkä se esteettisesti kaunein näkemänne ruoka, mutta ajaa kyllä asiansa oikein kivasti.

Uusi proteiinimysli ilmestyi eilen taas kaappiin. Ja kroppa kiittää!

Tätä se Markus tässä ähelsi sinä aikana, kun minä itsekkäästi istutin peffani penkkiin ja aloin kirjoitella tätä postausta. Oli hyvää, ja kiitos siitä kuuluu vain ja ainoastaan röstin ja kanan paistajalle, Markukselle.