lauantai 29. marraskuuta 2014

Lauantaiaamun pikapäivitys: porkkanakakun makuinen kaurapuuro

Heippa!

Otsikko väittää, että vielä olisi lauantaiaamu, mutta minä kyllä näin toisella silmäyksellä väitän nyt olevan jo aamupäivä (vähintäänkin). Itse kuitenkin sain juuri pisteltyä aamupuuron poskeeni, joten minulle tämä taitaa vielä kuitenkin olla sitä aamua parhaimmillaan. Teekin jäähtyy vielä kupissa eikä ole oikeastaan kiire mihinkään. Kerrankin.

Halusin tulla tekemään tänne blogin puolelle pikapäivityksen, koska ihastuin juuri aamupalaa syödessäni uuteen puurokokeiluuni ikihyviksi. Resepti ei kuitenkaan ole alunperin omaa käsialaani, mutta postaan sen tänne silti, sillä aamupuuro nousi niin totaalisesti nextille levelille tämän reseptin kanssa. Kannattaa käydä vilkuilemassa The Good Morning - blogin muitakin uskomattoman herkullisia ja astetta terveellisempiä reseptejä!

Yllätyttekö muuten, jos sanon olevani taas kipeä? Minä en ainakaan ollut, kun ensimmäiset yskäisyt ja niiskutukset päästin. Naurahdin vain ja totesin Markukselle, että sali on taas pannassa. Tällä kertaa en ole oikeasti mennyt lähellekään salia flunssaisena, joten toivon tämän taudin hellittävän yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Sen pidemmittä puheitta, porkkanakakku/joulun makuinen kaurapuuro, olkaa hyvät!


Tarvitset:

n. 1 dl (40 g) 4-viljan hiutaleita tai kaurahiutaleita
1 porkkana raastettuna (n. 75 g)
vettä
suolaa
n. ½ dl maustamatonta heraproteiinia (15 g)
100 g raejuustoa
kanelia

Tee näin:

1. Mittaa kattilaan vesi ja kuumenna kiehuvaksi (itse en koskaan mittaa, koska tässä vuoden aikana on kehittynyt jonkinnäköinen näppituntuma. Tarkista vesimäärä siis hiutalepaketin kyljestä!). Raasta porkkana.

2. Lisää kiehuvaan veteen sopivasti suolaa. Halutessasi voit maustaa puuron suolalla vasta, kun se on valmista. Itse pidän puuron tasaisesta suolaisuudesta, minkä takia laitan suolan joukkoon jo tässä vaiheessa. Mittaa kiehuvaan veteen sekä porkkanaraaste että hiutaleet.

3. Keitä puuroa, kunnes se on sopivan paksuista ja kunnes porkkanat ovat pehmenneet.

4. Kaada puuro lautaselle, sekoita joukkoon heraproteiini. Jos et kaipaa proteiinilisiä aamupalalla, heran voi jättää luonnollisesti pois. Puuro ei sitä niinkään kaipaa, vaan minun kroppani. Mittaa puuron pinnalle aimo annos kanelia oman makusi mukaan ja sekoita hyvin kevyesti siten, että kaneli juuri ja juuri sekoittuu puuroon.

5. Mittaa pinnalle vielä keko raejuustoa ja nauti. 

Ihanaa pikkujouluviikonloppua kaikille,

Viivi

tiistai 25. marraskuuta 2014

Jouluihminen henkeen ja vereen

Heippa!

Viime perjantaina täällä Turussa pyrytti ihan hulluna lunta ja näin tiistaiaamuna tässä aamupalaa syödessäni huomaan tuon kaiken lumen jo kadonneen ihan tyystin. Tilalle on tosin tullut vaihdossa Saimaan kokoisia jorpakoita ja sade rummuttaa varsin rytmikkäästi keittiön ikkunaa. Näyttävät muuten nuo meidän ikkunan koristelumiukotkin aika orvoilta tätä maisemaa vasten.

Koska lumi on väistänyt veden tieltä ja olen itse varsinainen joulu- ja lumi-ihminen, päätin tulla hieromaan suolaa haavoihin ja julkaisemaan muutamia ihanan lumisia kuvia viikonlopulta. Ehkä kouluun pyöräileminen tuossa vesisateessa ei tunnu niin pahalta, jos on ensin nähnyt kauniita jouluisia kuvia, eikö..?


Vapaapäiväilin itse perjantaina ja heräilin siinä kymmenen tienoilla. Keittelimme Markuksen kotiin tultua lanttuja ja teimme lanttulaatikot jo pakastimeen odottelemaan. Kaivoin koulukirjat esiin ja aloin päntätä jalan lihaksia, kunnes yhtäkkiä huomasin sivusilmällä jonkin oudon näyn ikkunan toisella puolella. Ulkonahan satoi lunta!!! Maltoin viettää aikaani Erkki-videoiden seurassa aina neljään asti, jolloin päätimme Markuksen kanssa laittaa ensimmäisen pukin kuvitteelliseen talven To Do - listaan, lähdimme nimittäin kävelemään lumisateeseen! Mistään lyhyestä pyrähdyksestä ei ollut kysymys, sillä päämäärämme oli linja-autoasema, josta minun piti hakea matkaliput maanantain juonnekäyntiä varten. 

Erkki kertoo telkkarissa ihmisen anatomiasta yhtä ja toista! Tällä kertaa hän oli paloitellut ihmisen siten, että näin varmasti, miten jalan lihakset ihmisella oikein kulkevat! :D

Ihanaa koskematonta lunta! (Kunnes Markus yläkulmasta päätellen päätti juosta ympäriinsä kuin päätön kana :D)
Tallustelimme kaikessa rauhassa yliopiston tilusten läpi satamatien reunaa linja-autoasemalle ja siitä parin kaupan kautta kotiin. Matkaan meni aikaa reilut 2½ tuntia, mikä ei kuitenkaan tuntunut missään vaiheessa pahalta hyvän ja asianmukaisen pukeutumisen ansiosta! Loppua kohti askel tosin alkoi hiipua, sillä olimme syöneet viimeksi lounaan n. klo 12 aikaan ja päädyimme lopulta kotiin seitsemän maissa. Kyllä oli nälkä!




Kävimme matkalla ostamassa myös Tokmannilta tarjouskonvehteja (6 pkt, 20 euroa), jotka pääsivät heti omalle paikalleen lasimaljaan. Äsken kävin muuten katsomassa, että maljasta alkaa pian pohja näkyä, joten meilläkin taitaa tulla vielä uusi konvehtireissu lähiaikoina! ;) Lueskelin muuten vanhojan Ruoka-Pirkka - lehtiä ja huomasin kummastuksekseni, että juuri noiden Fazerin konvehtirasioiden hinta on kokenut aikamoisen noston! Vielä vuonna 2010 Citymarket (joka ei siis todennäköisesti ole myynyt boxeja parhaalla tajouksella, koska noh, Cittari vaan on vähän kalliimpi...) on myynyt kolme boxia tarjoushinnalla 8,70 euroa!! Tänä vuonna paras kolmen paketin mainos, johon tähän mennessä olen törmännyt, on ollut Tokmannin: 3 pkt, 10,50 euroa. Näin se nanna vaan kallistuu!


Perjantai-illalla lämmittelimme vielä Blossaa, söimme suklaata ja katselimme telkkaria, kunnes höyhensaaret alkoivat kutsua! Vielä viimeinen vilkaisu ulos ja luminen maisema tallentui verkkokalvoille (ja myönnettäköön, että myös miljoonannen kerran kännykän muistiin).




Lauantaina lähdimme suhteellisen ajoissa liikkeelle. Aamuun kuului kuitenkin piparitaikinan tekoa ja sytykeruusujen vääntämistä, joten lähteminen venyi hiukan pidemmälle, kuin alunperin oli tarkoitus, Hyppäsimme bussiin ja matkasimme ensin Ikeaan jouluostoksille, sieltä Tokmanniin tarjousostoksille ja viimeiseksi keskustaan tapaamaan Elinaa ja Eeroa.

Näin vetiseltä näytti jo lauantaina! :(
Pojat olivat päättäneet käyttää Siipiravintolan lahjakorttinsa nyt, kun vielä ehtivät ja me lähdimme Elinan kanssa mukaan pienin varauksin. Syötävää löytyi niin, että mahan sai täyteen, mutta kaikkein parasta tässäkin reissussa oli taas seura! Jatkoimme vielä keskustaan ja joulumarkkinoille, jotka olivat lauantaina ensimmäistä päivää auki!

Joulumarkkinat nostattavat ainakin minun kohdallani kummasti joulutunnelmaa, vaikka Suomen markkinat eivät olekaan mitään verrattuna Keski-Euroopan vastaaviin. Odotan jo kuin kuuta nousevaa joulukuun 18. päivää, jolloin strattaamme Markuksen kanssa Turun lentokentältä kohti Müncheniä ja sen ihastuttavia joulumarkkinoita Glühwein-kojuista puhumattakaan. Suomessa markkinat ovat niin erilaiset, eikä mehuglögiäkään saanut kuin yhdestä kojusta. Markus torjui tuonkin lämmikkeen sen huikean hinnan vuoksi, joten keräilimme reissullamme vain hyvää ja jouluista fiilistä. Huvittavia olivat myös markkinoilla kävelleet tontut, jotka saivat muutamankin lapsen näyttämään aaveen nähneiltä. :D 

Luminen Turku.
Joulumarkkinoiden joulukuusi.
Suuntasimme vielä joulukadun avajaisiin ja valojen syttyjäisiin. Paljon populaa, huonot mikit ja vähän blaah - ohjelma, mutta mikäs siinä, valot syttyivät ja Turku alkoi heti näyttää vähän jouluisemmalta! Olimme onneksi ostaneet Markuksen kanssa vuorokauden voimassa olevat bussiliput, joten pääsimme tällä kertaa hilpaisemaan bussilla kotiin!

Kotona meitä odottikin vielä kolmen tunnin piparirupeama kaikkine ihanine joululauluineen! Illan päätteeksi vielä mukillinen glögiä, kourallinen pipareita ja muutama suklaakonvehti, mmm. Vielä, kun joku keksisi, miten joulun ajan voisi vain herkutella lihomatta tippaakaan!


Cupsolo-taidetta sunnuntaiaamulta!
Tässä siis vähän jouluisia fiilistelyjä viime viikonlopulta! Toivottavasti tuo sade loppuisi pian ja pikku pakkaset lumisateineen pääsisivät alkamaan! Voi kuitenkin olla, että toive on tänäkin vuonna ihan turha! Onneksi toivominen ei kuitenkaan ole kiellettyä! ;)

Tsemppiä sateiseen tiistaihin,

 Viivi

maanantai 24. marraskuuta 2014

Koska meillä on joulu part 1: Ruispiparkakut

Heippa!

Kuten joku jo ehkä on instagramista bongannutkin, meillä vietettiin lauantai-iltana piparipeijaisia ja kuunneltiin samalla noin kolmen tunnin ajan kaikenlaisia joululauluja laulukielestä välittämättä. Kyllä. Meillä leivottiin pipareita jo marraskuussa, hyvissä ajoin ennen ensimmäistä adventtia ja itse joulua, johon btw on enää 30 yötä aikaa!

Pääasiasiallinen syy leivontavimmaan oli ajanpuute, joka alkaa uhata minua tuossa parin viikon päästä. Olen lupautunut olemaan tästä seuraavat kolme sunnuntaita töissä, minkä lisäksi tentti- ja seminaarikausi alkaa taas koputella ovella, joten aika joulujutuille tulee olemaan seuraavien viikkojen aikana suhteellisen kortilla. Joulujutut on kuitenkin saatava tehtyä ja mieluummin ilman kiirettä ja häslinkiä, joten aloitimme hyvissä ajoin. Tekin tosin hyödytte näistä aikaisista leivontapeijaisista, sillä reseptien ilmestyessä blogin puolelle ajoissa, voitte itsekin miettiä tämän vuoden pipari- ja leivonnaisvalintojanne uudestaan! Aina ei tarvitse noudattaa perinteitä ja leipoa sillä samaisella piparireseptillä, jolla on jo leivottu viimeiset 20 vuotta! Vai pitääkö..?


Olen jo muutamana jouluna leiponut piparini ruisjauhoisesta taikinasta, mutta tavallaan tahallaan olen joka vuosi jättänyt reseptin kirjoittamatta ylös. Tällöin olen joutunut vuosittain etsimään uutta reseptiä enkä ainakaan ole omasta mielestäni leiponut yhtenäkään jouluna pipareita edellisvuotisella reseptillä - aina on siis löytynyt jokin vielä paremman kuuloinen resepti netin tai keittokirjojen syövereistä!

Tämän vuotisen reseptin bongasin ihan perinteisesti googlettamalla. Löysin samaisen reseptin paristakin eri blogista, joissa molemmissa sitä oli kehuttu maasta taivaaseen! Tein itsekin reseptiin pieniä muutoksia, sillä perinteisyys on mielestäni jollain tapaa kuitenkin osa joululeivontaa enkä sen vuoksi halunnut heittää taikinan sekaan mm. kahta ruokalusikallista jauhettua korianteria tai ruokalusikallista maustepippuria. Alkuperäisessä reseptissä oli kuulemma mukana myös parin desin verran kuivattuja karpaloita ja rusinoita, jotka jääkööt tällä kertaa kokeilematta minunkin keittiössäni. Muuten noudatin reseptiä suhteellisen orjallisesti, sillä halusin saavuttaa pipareihin sen koostumuksen, jota blogeissa ylistettiin!

Piparit onnistuivat oikein hyvin, vaikka taikina ehtikin lepäillä parvekkeellamme vain noin kuuden tunnin luokkaa. Lisäksi taikina oli lämmetessään yllättävänkin löysää, mikä ei kuitenkaan menoa haitannut, kun piparien painelu suoritettiin vähän rivakammalla tahdilla ja painetut piparit nostettiin melkein saman tien pellille odottamaan uunitusta. Piparitaikinaa ei juuri tuon löystymisen takia kannattanut ottaa kahdeksasosaa isompaa osaa leivottavaksi kerrallaan, mutta eipä sekään meidän menoamme haitannut! Lisäksi koostumus oli pipareiden jäähdyttyä aivan uskomaton. Siis oikeasti, wau! Olen syönyt rapeita pipareita, mutta tämä ilmavuus ja rapeus oli ihan omaa luokkaansa! Senpä takia voikin olla, että meillä leivotaan ensi vuonna, ensimmäistä kertaa ikinä, joulupipareita edellisvuoden reseptillä!



Tarvitset:

200 g voita
2 dl tummaa siirappia
3 dl fariinisokeria
2 rkl kanelia
1½ rkl jauhettua neilikkaa
1 rkl inkivääriä
½ rkl muskottipähkinää
(halutessasi voit kokeilla tipauttaa taikinaan myös 2 rkl jauhettua korianteria ja 1 rkl maustepippuria)
2 kananmunaa
3½ dl ruisjauhoja
1½ tl soodaa
2 dl mantelijauhoa tai mantelijauhetta
4 dl vehnäjauhoja

Tee näin:

1. Mittaa kattilaan voi, fariinisokeri, siirappi ja mausteet. Kiehauta seos kokoajan sekoittaen ja sekoittele, kunnes sokeri on kokonaan liuennut. Jäähdytä.

2. Lisää kananmunat jäähtyneeseen sokeriseokseen yksitellen ja sekoita tasaiseksi.

3. Lisää sooda ruisjauhoihin ja sen jälkeen sooda-ruisjauhoseos taikinaan. Mittaa joukkoon myös mantelijauho tai -jauhe ja vehnäjauhot parissa erässä ja sekoita taikinaksi.

4. Kokoa taikina tiiviiksi massaksi ja anna tekeytyä mielellään noin kymmenisen tuntia. Itse annoin taikinalla aikaa vain kuutisen tuntia, mutta pipareista tuli silti todella hyviä sekä maultaan että rakenteeltaan. Jätin itse taikinan siihen kulhoon, jossa sitä työstin, peitin sen kelmulla ja kannella ja vein parvekkeelle.

5. Työstä taikinaa n. kahdeksannes kerrallaan. Kauli taikina hyvin jauhotetulla alustalla, painele taikinasta muoteilla kuvioita ja paista 200 asteisessa uunissa (tasalämpö) kuutisen minuuttia pipareiden halkaisijasta ja paksuudesta riippuen. Vähän paksummat ja suuremmat piparit saattavat tarvita minuutin ekstra aikaa, kun taas pienet ja ohuet ovat sopivia jo noin 5 minuutin paistatuksen jälkeen. Tarkkaile siis uunisi sisältöä!!

Piparit rapeutuvat vasta kokonaan jäähdyttyään, joten haaleatkin piparit voivat olla vielä asteen pehmeämpiä kuin kunnolla jäähtyneet yksilöt! Itse otin tietysti ensimmäisen satsin uunista ja tungin melkein heti sen vuoden ensimmäisen piparkakun suuhuni odottaen tietysti sitä suurta ja mieletöntä rusahdusta, joka rapeista pipareista tulee. Eihän sitä sitten koskaan tullutkaan, vaan pipari oli vähän sitkeähkö, pehmeä ja...lämmin. Siinä sitten neljännen pellin kohdilla palasin takaisin tuon ensimmäisen satsin luokse ja maistoin jäähtynyttä piparia. Oi nam. Se rasahdus! Tässä siis oli tämän tarinan opetus: antakaa pipareille aikaa jäähtyä ja rapeutua!




Ihanaa joulunodotusta kaikille muillekin joulufriikeille!

Viivi

p.s. Meillä on jo porkkana- ja lanttulaatikot pakkasessa odottelemassa tulevaa käyttöä! Laatikot tein tänä vuonna eritavalla kuin ennen, joten reseptit lupaan laittaa tänne blogin puolelle tämän viikon aikana!



torstai 20. marraskuuta 2014

Kadonneet päivät

Moikka!

Mihin on kadonnut 11 päivää elämästäni?! Päätin hetki sitten tulla vielä ennen koulun alkua tarinoimaan tänne blogin puolelle jonkin reseptin merkeissä, mutta etusivulle päästyäni huomasin kauhukseni viimeisen postauksen olevan melkein kahden viikon takaa!? Elin itse ihan siinä uskossa, että kävin viimeksi "noin viikko sitten" kirjoittelemassa kuulumisiani tänne bittiavaruuteen. VÄÄRIN. Aloinpa sitten miettiä, mitä olen tässä viimeisen 11 päivän aikana tehnyt ja totesin, etten oikeastaan yhtään mitään. Paitsi kouluhommia. Ja niihin se 11 päivää onkin sitten kai kulunut.

Onhan tässä oikeasti tapahtunut vaikka ja mitä, mutta näin äkkiseltään tuntuu, että aika vain juoksee, vaikkei mitään "tapahdukkaan". Viime viikolla meidän Roosa kävi esimerkiksi kyläilemässä Turussa ja lähdimmekin yhdessä kastamaan haalareitani Turun yöhön. Turun yö kyllä teki tehtävänsä ja kärsin/kärsimme ihan ansaittuja oloja seuraavana päivänä. Sairaat bileet olivat kyllä silti kokemisen arvoiset ja meillä oli todella kivaa!




Että näin.. #peltikii
Noista bileistä vielä muutama päivä taaksepäin ja olin Raumalla terveyskeskuslääkärin opissa juonneparini Jarnan kanssa. Tuo tiistai oli toinen päivä, jonka vietimme Raumalla ja pääsimme jälleen tekemään vaikka ja mitä! Aloittelimme päivämme koululaisten terveystarkastusten teolla ja siirryimme puolen päivän jäljissä loppupäiväksi takaisin terveyskeskukseen tekemään toimenpiteitä. Pääsimme muun muassa poistamaan elämämme ensimmäiset luomet, minkä lisäksi näimme ja koimme kaikenlaista mielenkiintoista. Harva ihminen tulee myöskään näin iloiseksi tikkauslankojen katkomisesta kuin minä. ;) Ja taas kerran voin vain todeta, että tunnen nyt olevani oikealla alalla! Sunnuntaina hyppään taas bussiin, jotta olen maanantaina jälleen taisteluvalmiina Raumalla! Päivämme tulee kuulemma alkamaan normaalilla terveyskeskusvastaanotolla ja puolen päivän jälkeen näemme paljon vauvoja neuvolan merkeissä! 

Viime reissulta jäi käteen kuvia taistelevista koirista...
..."En mä ole mitään tehnyt" - koirista..
...ja hikisestä kotona treenanneesta minusta.
Koska tällä tekstillä ei tunnu olevan minkäänlaista kronologista järjestystä, kerron tässä välissä eilisestä leffaillasta Markuksen kanssa. Päätettiin alkaa käyttää noita Markuksen voittamia leffalippuja ja minä ilmoitin haluavani katsomaan uusimman Nälkäpelin. Heti. Ensi-iltapäivänä. Näytöksiä oli todella monta ja saimme liput tiistaina varatessamme vielä ihan siedettävät istumapaikatkin. Päätimme myös käyttää niitä Markuksen voittamia popcorn-lippuja ja nakkasimme matkalla saliin mukaamme pari purkkia päältä suolattomia ja pohjalta über-suolaisia popcorneja. Pääsin myös ensi kertaa elämässäni maistamaan popcornmausteita. Omiin popcorneihini valitsin Sour Cream & Onion - mausteseosta Markuksen laittaessa omiinsa Butter:ia. Omana oli ihan siedettävää, Markuksen taas aika erikoista. Kaikki tuli loppujen lopuksi kuitenkin syötyä.

Itse elokuva...Noh, sanotaanko, että odotin paljon paljon enemmän. En ymmärrä ihan täysin tätä buumia, miksi rahastuksen nimissä jokaisesta trilogiasta pitää väkisin vääntää neljä osaa? Tämän Nälkäpelin kohdalla kävi nimittäin nyt niin, että tämä ensimmäinen osa on tasapaksua toimintaa ja siitä loppuosasta tulee täydellistä vollotusta. Jos olisin halunnut mennä katsomaan toimintaleffaa, olisin valinnut jonkin muun leffan kuin Nälkäpelin... Ja Matkijanärhi 2:teen on ladattu kaikki mahdolliset nyyhkykohtaukset, joten leffaan saa lähteä jättimäisen nenäliinapaketin kanssa. 

Jotain negatiivista, mutta myös jotain positiivista, nimittäin Markus tykkäsi leffasta tosi paljon. Ehkä tämän ykkösosan tarkotus oli siis koukuttaa kaikki toiminnasta kiinnostuneet escortit, jotka oli "pakotettu" lähtemään meidän romantiikan nälkäisten naisten kanssa leffaan. Markus mm. kuvaili saaneensa leffan aikana kylmänväreitä, joten kai se sitten oli jonkun mielestä ihan hyvä pätkä elävää kuvaa! Seuraavaa odotellessa!

Nyt minulla alkaa olla jo pikkuhiljaa kiire lähteä kouluun, joten tämä teksti jääköön hieman tyngäksi. Yritän kuitenkin palailla taas lähipäivinä ja päivitellä vaikka niitä herkkureseptejä, joita olen tässä lähiaikoina päässyt kokeilemaan!

Juhliin menneet pitsikakku-kuppikakut eli suomeksi hyvin kinuskiset kuppikakut! ;)
Eipä näistä sen enempää, mutta ensimmäiset joulutortut on jo tehty ja syöty!
Planeetan huikeimmat proteiinipannukakut pakastekuivatuilla marjoilla ja hunajalla, namskis!

Ihanaa loppuviikkoa, joulunodotusta ja mitä muuta vielä..

Viivi

p.s. Sivistettiin itseämme ensimmäistä kertaa koko Turku-elämämme aikana Tuto hockey:n kotipelillä (Markus saattoi voittaa (ylläri...) vapaaliput) ja heti siellä kaukalo paukkui, kun me oltiin hallissa. 



- Markus: Oi kauheeta, kato, siel on verta.
- Minä: SIISTIÄ!! SIEL ON VERTA!

Huoh....

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Arpaonnea!

Heippa!

Hyvää isänpäivää meidän isälle vielä bloginkin kautta (jos nyt satut tätä lukemaan, tuskinpa kuitenkaan ainakaan tänään..)! Meidän taloudessa ei isänpäivää vielä vietetä, emmekä me sattuneista syistä päässeet viettämään isänpäivää Raumalle omien isiemme kanssa. Meidän isä saa viettää isänpäivää pikkusiskoni sekä veljeni ja hänen perheensä kanssa, kun minä täällä samaan aikaan tahkon tuplapalkkaa labrassa! Onneksi huomenna koittaa taas siirtyminen Raumalle juonneopetuksen takia, joten viettänen isänpäivää sitten päivän myöhässä. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan!

Ajattelin nyt kuitenkin sunnuntain kunniaksi hehkuttaa meidän, tai oikeastaan Markuksen, viimeaikaista arpaonnea. Itsehän olen oikea epäonnen multihuipentuma enkä ole varmaan ikinä voittanut arvonnoissa yhtään mitään. Aina jaksan kuitenkin moisiin osallistua ja elätellä turhia toiveita huikeista palkinnoista. Markus sen sijaan on osallistunut lähiaikoina moniin kilpailuihin ja vieläpä korkannut kahdesta arvonnasta ihan palkinnonkin. Ensin hän marssi koulusta kotiin kourassaan viisi Finnkinon leffalippua ja viisi popcorn-lippua, minkä lisäksi viime viikolla kohdalle napsahti Turun Sanomien opiskelijatilaajien kesken arvottu Pauligin Cupsolo kapselikahvinkeitin. Siis CUPSOLO KAPSELIKAHVINKEITIN?! Uuuuuh ja aaah, siinäpä vasta ilmestys!


Markus oli ensin luullut Turkkarin lähettämää viestiä tavalliseksi spämmiksi, joita jokainen vastaanottaa useamman elämänsä aikana, otsikolla "Onnea [nimesi], olet voittanut arvonnassa!". Useasti noissa viesteissä lähettäjä on kuitenkin jokin huikea osoite, joka jo ensilukemalta paljastuu roskapostin lähettäjäksi. Tällä kertaa lähettäjän osoite oli kuin olikin ts.fi -loppuinen, minkä vuoksi Markus otti viestin tarkempaan syyniin. Ja kappas kappas, perjantaina käytiinkin sitten hakemassa uusi beibe kotiin!


Voittona oli uusi Paulig Cupsolo Verus - keitin kauniissa valkoisessa kuosissa. Ja ei se hyvä siihen loppunut! Mukana voitossa tuli vielä yhdeksän pakettia erilaisia Pauligin kapselikeittimen kahvikapseleita! Huikeeta!


Minä en tunnetusti ole mikään kova kahvinjuoja, kulutan sitten teetä kuitenkin monen ihmisen edestä. Nyt kuitenkin noiden ihanien kapseleiden ja keittimen saavuttua olen jo "uhrautunut" juomaan monta ihanaa erikoiskahvia, lähinnä cappuccinoa sekä vanilja lattea, mmmmmmm..... Harmi, kun voiton mukana ei tullut yhtään tee- tai kaakaokapselipakettia. Siinä taitaakin olla meidän seuraavan kauppareissun ostoslistan pohja!



Meidän keittiön työtasolla on komeillut alusta alkaen Itävallasta aikoinaan ostamani punainen (ja siten myös sisustukseen sopiva ;) Dolche Gusto Piccolo, joka sai nyt väistää uuden keittimen tieltä. Ihan unohduksiin tuo "Angry Bird":ksi nimetty keitin ei kuitenkaan joudu, sillä Roosa tarjosi sille jo uuden rakastavan kodin Jyväskylästä! Onhan tuo Roosallekin melkein kuin arpajaisvoitto, sillä kaupan päällisinä Jyväskylään lähtee myös paketillinen sitruunajääteekapseleita! ;) Onnea Roosa! ;D

Kyllä minustakin siis vielä kahvihiiri kehkeytyi, vaikka Itävallan kahviyliannostuksen jälkeen vannoin, etten enää IKINÄ koske kahviin tai kapselikeittimiin! Mitkä ovat teidän lempi makuja tähän Pauligin keittimeen? Oletteko ostelleet muita K-fee:n kapseleita, jotka ovat yhteensopivia juuri tuon Pauligin koneen kanssa? Mitä kannattaisi maistaa? ;)



Paljon puhtia (ja meidän tapauksessa kofeiinia) alkavaan viikkoon,

Viivi



perjantai 7. marraskuuta 2014

FINALLY!

Moikka!

Facebookiin taisinkin kovasti mainostella, miten tällä viikolla minulla on jopa kolme kokonaista vapaailtaa, joiden ansiosta pääsen useammin kirjoittelemaan!! Oletteko nähneet postauksia? En nimittäin ole minäkään! En ole sen kummemmin niitä vapaailtojakaan nähnyt vietettävän täällä meidän mansionissamme.. Vapaita iltoja tosin on ollut, mutta olen koko ajan tehnyt kouluhommia, ollut salilla tai muuten vain täysin uupunut, joten vapaata aikaa ja intoa kirjoittamiseen ei ole näkynyt. Siksi päätin tehdä tämän kirjoitusoperaation heti aamulla, näin koulusta vapaan aamupäivän kunniaksi!


Onko kellään muulla ollut koskaan sellaista oloa, että kirjoittaminen tökkii heti, kun kirjoitettavia asioita kertyy liikaa? Minut tuo tunne kohtaa liiankin usein. Viime viikolla oli risteily, raakasuklaa workshop, tuutorryhmän leivontailta jne jne ja tällä viikolla taas on ollut todella paljon kouluhommia ja salijuttuja, joista olisi kiva päästä myös vähän turinoimaan. Lisäksi olen ollut suhteellisen ahkera keittiössä ja olisi kiva postailla niitä reseptejä tänne muidenkin kokeiltavaksi. Kun lista sitten kasvaa, laskee into siihen nähden kääntäenverrannollisesti ja pian huomaan karttelevani kirjoittamisen aloittamista viimeiseen asti. Tällä viikolla olen tosin lukenut kaksi hyvin mielipidepainotteista blogipostausta, joiden seurauksena olisin halunnut kirjoittaa asiasta myös oman vastineeni. Aloitinkin jo kirjoittamaan, kunnes totesin, että kärjistäminen ei sovi ehkä oman blogini feng shuihin. En myöskään suuresti nauttisi siitä paskamyrskystä, jonka tuo kirjoitus todellisuudessa olisi nostattanut tänne blogini kommenttiboksiin. Asiasta kiinnostuneet voivat siis kysellä siitä kasvotusten minut kohdatessaan.


Tässä kuvia koneelle lataillessani huomaan vielä sata asiaa, joista olisi kiva kirjoittaa, mutta noh, jostain on aloitettava ja tämä kirjoitus ajakoon siis sitä aloituksen virkaa.

Mitä tässä lähiaikoina on siis tapahtunut? Minulle kuuluu btw ihan hyvää, kiirettä tosin pitää ja kouluhommia riittäisi yön pikkutunneille asti. Olen myös löytänyt uudestaan sisäisen lapseni juurikin noiden koulujuttujen vuoksi ja olenpa pariin kertaan ihmetellytkin, miten lääkisopiskelun syvin olemus voi olla jotain tämän kaltaista? Älkää nyt ymmärtäkö minua väärin, nautin joka sekunnista, jonka vietän Medisiinalla, minkä lisäksi nämä tällä hetkellä opiskelemamme asiat ovat minulle jollain tapaa juuri sitä "lääkisopiskelua", jota niin kovin odotin. Pänttäämme siis parasta aikaa tuki- ja liikuntaelimistön toiminta ja rakenne (tutummin: TLRT) - opintojaksolla ihmiskehon luita ja niiden välisiä niveliä, lihaksia ja niiden kiinnittymiskohtia ja liikeratoja, aivohermoja, verisuonia ja perifeerisiä hermoja sekä em. rakenteiden kulkupaikkoja erinäisten aukkojen ja uomien läpi sekä lihasten yli tai ali. Kuulostaa simppeliltä, eikö? Jokaisesta luusta tosin löytyy vielä jos jonkinmoista uloketta, jotka taas toimivat lihasten ja jänteiden kiinnittymispaikkoina, joten opeteltavaa riittää ihan kivasti! Tässä kohtaa värityskirja ja iso setti värikyniä ilmestyy myös mukaan kuvioihin! Opiskelu ei ole koskaan ollut tavallaan näin rasittavaa mutta samalla myös näin kivaa! AINIIN! Ja kaikki nuo rakenteet opiskellaan siis latinaksi! Pakko kyllä myöntää, että suomeksi opiskeltaessa korppi-, varis- yms lisäkkeet menisivät kyllä latinaakin varmemmin sekaisin.

Koulun kallo-harjoitustyössä riitti ihmeteltävää. Taka-alalla myös "säilöttyjä" ihmispäitä 8) Me like it!
Kämmenluut viime sunnuntailta!
Keittiönpöytä näyttää jatkuvasti tältä: tietokone, 3-4 kirjaa, värikynät, Sobotta, pari kahvikuppia ja penaali. Tätä kuvaa varten tosin yritin edes vähän siivota tätä työskentelypistettä..
Niskan lihaksia!
Sobotta on toiminut pelastavana enkelinä ja useaan otteeseen!
Kallo kauniissa väreissä!
No, mitäs muuta... Salilla olemme käyneet tässä lähiaikoina hyvinkin ahkerasti, jopa yllättävän ahkerasti! Tälläkin viikolla tullee viisi treeniä täyteen ja koko kroppa on sen myötä saanut kokea sen kaikissa lihaksissaan tai ainakin lihasryhmissään! 

Treeni luistaa melkein kuin rasvattu salama. Sairastelun aikana rintalihakseni (+muut yläkropan lihakset) ovat kuitenkin mystisesti unohtaneet, miten penkkipunnerretaan oikein, minkä vuoksi rintapäivä on muuntunut siitä kivoimmasta treenipäivästä siihen kaikkein inhottavimpaan treenipäivään. Penkkipunnerruksessa asentoni on alkanut mystisesti lysähtämään jo puolessa välissä sarjoja, minkä jälkeen loput toistot onkin tullut puserrettua ylös enemmän tai vähemmän käsien lihasten avulla. Käteni taas eivät lukeudu sinne voimakkaimpiin vipuvarsiin, joten penkkituloskin on ottanut aimo harppauksen taaksepäin. Itkua niellen ja hampaita kiristellen jatkan kuitenkin eteenpäin ja toivottavasti pääsen joskus takaisin sille tasolla, jolla olin elokuun alussa.

Jos mikään muu ei kasva...
...niin ainakin hauis (ja maha) :D
On muuten ihanaa, että on marraskuu. Ja vielä ihanampaa on, että eilen satoi ensilumi! Sanokaa te muut mitä sanotte, mutta minusta lumisade, lumi ja kylmä sää ovat ihania! Otan paljon paljon mieluummin tuon tavaran tuolta taivaalta lumena kuin vesisateena. Poljen paljon mieluummin kouluun ja takaisin lumisateessa joka ei kastele minua läpimäräksi, kuin vesisateessa, jonka jäljiltä näytän ja haisen uitetulta koiralta. Tulee samalla jotenkin jouluinen olo..... Eilen kotimatkalla lumisateessa polkiessani päässäni alkoi soida joululaulu ensimmäistä kertaa tänä vuonna (It's beginning to look alot like christmas....). Vielä on liian aikaista kaivaa muovikuusi nurkkaan nököttämään tai laittaa edes jouluvaloja ikkunoihin, mutta koskaan ei ole liian aikaista pyöräyttää joulutorttuja ja lämmittää glögiä illan iloksi! ;) Voipi siis olla, että tänään illalla töiden jälkeen kaivan glögiä kaapista ja koulutehtävien sijaan nautinkin (sisustus)takkatulen rätinästä glögiä juoden. Jos oikein hurja olen, saatan viikonlopun aikana tehdä vuoden ensimmäiset joulutortutkin!

Tältä näytti eilen illalla...

...Turussa!
Ajattelin alunperin ympätä tähän tekstiin vielä juttua risteilystä, Turun lääketiedepäivistä ja monesta muusta, mutta taidan lopetella tässä pikkuhiljaa, heittää D-vitamiinit ja Omega-3:set nassuun ja siirtyä jälleen lihasten ja luiden ihmeelliseen maailmaan!

Tällä kertaa en lupaile yhtään mitään, mutta olettaisin ehtiväni kirjoittelemaan vielä ihan lähipäivinä, joten käykääpä välillä vilkuilemassa, josko olisin saanut hilattua sormeni läppärin näppäimistölle!

Viivi

p.s. Haalaritkin saapuivat edellispäivänä, samoin ensimmäisen tentin tulokset!! Perfektionisti vain on perfektionisti, muuta en sano ;)

Kauan odotetut Buranat ovat saapuneet!