Elämäntaparemonttiin ja treenaamiseen hurahtanut 24 - vuotias turkulainen kirjoittelee ruuasta, treeneistä, painonpudotuksesta, opiskelusta ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä.
Heräsimme aamulla aikaisin ja varsinkin minun ja Markuksen kohdalla aamuherätys klo 7:15 tuntui varsin inhottavalta ja kohtuuttomalta. Edessä oli kuitenkin ihan uskomaton päivä Rooman nähtävyyksien ympäröimänä, joten ponnahdimme kumpikin väsymyksestä ja lyhyistä yöunista huolimatta nopeasti pystyyn. Vartin vaille kahdeksan siirryimme vanhempieni huoneeseen, jossa isä jo kovasti availi skumppapulloa äidin 50 v syntymäpäivän kunniaksi. Olimme sopineet osallistuvamme kaikki yhteislahjaan tietyllä rahasummalla, jolla äiti sitten pääsisi Suomeen palattuamme ostamaan itselleen juuri sellaisen polkupyörän, jonka haluaa. Koska lahjaa ei pystynyt tietenkään ostamaan etukäteen ja kuljettamaan Roomaan, soitimme äidille Polkupyörä nimisen kappaleen vinkiksi tulevasta. Ostin äidille lisäksi todella söpöt kuppikakkukorvakorut, jotka olin tietysti kuljettanut mukanani Roomaan. Aamu alkoi siis kivasti ja siirryimme koko porukan voimin seuraavaksi aamupalalle.
Aamu alkaa skumpalla!
Italialainen aamupala...... Tai no, suomalaisen mittapuulla lähes koko aamiaisbuffet oli täynnä makeita herkkuja, kuten croisantteja, muropohjaista kirsikkapiirakkaa, nutellaa, marmeladeja, keksejä yms. Lisäksi tilasta löytyi kahviautomaatti lukuisilla kahvivaihtoehdoilla. Olihan siellä toki tarjolla täysin valkoista leipää, pekonia, harmaata munakokkelia, keitettyjä kananmunia, paksuja juustosiivuja, salamia sekä muroja, mysliä ja jogurttia. Kyllä siitä vatsansa täyteen sai, mutta laadusta ja kaloreista ei sitten tässä yhteydessä mainita halaistuakaan sanaa! En ole Itävallan vaihtoni jälkeen koskenutkaan kahviin, koska join sitä sen kolmen kuukauden aikana ihan liikaa ja aivan liian mustana. Roomassa päätin kuitenkin tarttua jälleen cappuccinokuppiin ja karistaa kahvi-inhoni kakkulan kaivoon. Mmmm, nyt en voi millään ymmärtää, miksi ihmeessä olen vältellyt kahvia totaalisesti jo melkein kahden vuoden ajan?! (Ja tässä menneinä päivinä Suomessa olen jälleen löytänyt latte macchiaton ja sen uskomattoman kahvinautinnon!)
Aamupalan jälkeen palasimme huoneisiimme keräämään tavarat kasaan ja puoli kymmeneltä hyppäsimme jo bussiin, joka kuljetti meidät suoraan hotellilta lähimmälle metropysäkille, josta lippujen ostamisen jälkeen matkasimme kohti keskustaa ja Colosseumia. Jo hotellilla saimme niskaamme ensimmäisen sadekuuron, joka ei kuitenkaan Suomeen verrattuna edes tuntunut vesisateelta lämpöisyytensä ja nopeutensa takia. Emme olleet tietenkään ottaneet sateenvarjoja tai muita sadevempaimia mukaamme ja "kärsimmekin" matkalla joka ikisestä sadekuurosta pystypäin. Suurimman ja pisimmän kuuron aikana suuntasimme askeleemme kuitenkin kahvilaan, jossa vietimme pitkän tovin sadetta pidellen. Loppupäivä olikin sitten aurinkoinen ja lämpötila pysytteli koko päivän lähellä +30 astetta. Juuri tuon kovan lämpötilan takia sade tuntui aivan taivaallisen ihanalta aina silloin tällöin. Lisäksi kesä kuivasi salamannopeasti sen, minkä oli kastellutkin, eikä märkiä vaatteita tarvinnut pientä hetkeä kauempaa murehtia.
Hilla oli meistä ainut, joka saattoi suojautua vesisateelta.
Matkasimme metrolla suhteellisen kauas Colosseumilta, koska kahdesta metrolinjasta toinen oli aamupäivällä vielä suljettuna ja tietenkin juuri sillä metrolla olisi päässyt suoraan Colosseumille. Kävelimme pitkin Rooman katuja ja päädyimme kuin päädyimmekin lopulta Forum Romanumille, josta matkasimme Vittorio Emmanuelen muistomerkille. Forum Romanumin läheisyydessä oli paljon erilaisia katumyyjiä ja -soittajia, joita sitten kuuntelimme ja välttelimme parhaamme mukaan. Matkalla Riina ja Juuso hankkivat Hillalle samanlaisen "Hilla" -tekstin (kirjoitettu erilaisin "kuvin", jotka taiteilija maalasi pienellä sienen palasella.), jonka aikoinaan ostimme Mikkon, ex-poikaystäväni, kanssa juuri Roomasta. Ostimme Markuksen kanssa myös pienen "taulun" tältä mieheltä ihan vain muistoksi Rooman matkastamme. Taktiikkamme oli siis tosiaan välttää kaikkea turhaa krääsää, joten euron maksava "taulu" oli mielestämme juuri sellainen muisto, johon halusimme sen euron sijoittaa. Taulun valmistumista odotellessamme hukkasimme vanhempani ja koko muun seurueen ja lähdimme kaksin kulkemaan kohti muistomerkkiä ja sen pitkiä portaita. Matkalla joku hullu mies iski kaksi hel**tin undulaattia pääni päälle, koska olin kohtelias ja menin tyhmyyttäni puhumaan hänelle mukavia. Mies käski "QUICK QUICK QUICK, TAKE A PICTURE" ja siirsi seuraavassa hetkessä ne kanat Markuksen pään päälle. Sama kuvanottokäsky ja seuraavaksi mies olikin käsi ojossa ja halusi 20 euroa itse ottamistamme kuvista. Hullu. Markus heitti hänelle lopulta kaksi euroa "ota tai jätä" -kommentin kera. Jatkoimme matkaa ja päädyimme seuraavaksi kuvailemaan Vittorio Emmanuelen muistomerkille. Muistomerkissä kaikkein hauskinta oli huomata, miten nopeasti italialaiset poliisit ilmestyivät paikanpäälle kuin tyhjästä, kun joku meni laskemaan takapuolensa muistomerkin rappusille. Ensin et nähnyt yhtään poliisia ja seuraavassa hetkessä heitä hyökkää lännestä ja idästä, ylhäältä ja alhaalta kohti istujaa pilliin puhaltaen.
Etsi Roosa - pariskuntakuva.
Forum Romanumin kivikasoja
Nää nyt on näitä pakollisia turistiotoksia.
Forum Romanumin (ainakin sen hetkisesti) paras pala!
Näitä löytyi joka lähtöön. Tikku perberiin ja sillee!
Like a boss!
NE portaat, joille yritin saada Markuksen istumaan.
Ensin mä olin, että.....
...mut sitten mä tajusin, että..
Tätä murentuvaa kiveä tuntui olevan koko keskusta piukassa!
Kova vesisade yllätti meidät tässä vaiheessa ja suunnistimme kahvilaan lattelle ja tiramisulle. Hinnat olivat tällaisessa turistirysässä juuri niin korkeat kuin odottaa saattoi, minkä lisäksi ruoka ja juoma oli lähes ala-arvoista. Tiramisu ei vastannut millään mittakaavalla sitä herkkua, jonka valokuva listalta löytyi ja jäätelöannoksetkin olivat jotain ihan muuta, kuin mitä 7 eurolla odottaisit saavasi. Lapsoset alkoivat myös olla todella väsyneitä, joten pieni tauko teki hyvää itse kullekin. Kävimme Riinan kanssa tutustumassa myös italialaiseen vessaan, jossa vessanpöntössä ei ollut kantta ja vaipanvaihtoon soveltuvia tasoja ei ollut yhtäkään. Jollain kummalla tavalla onnistuimme kuitenkin pesemään Hillan pyllyn ilman juoksevaa vettä ja vaihtamaan lapsosen vaipan ilmassa ja lennosta!
Edessämme siinsi seuraavaksi Colosseum, joka monen muun nähtävyyden tavoin oli tällä hetkellä remontissa. Jonot sisälle olivat todella pitkät ja kello oli jo lähemmäs kahta, minkä lisäksi lapset olivat todella väsyneitä, joten päätimme olla menemättä sisään. Otimme ulkopuolella kaikki "pakolliset" Colosseum-selfiet, minkä jälkeen lähdimme turistimassojen mukana kävelemään Circus Maximukselle. Seuraavaksi olimme siinä pisteessä, että päätimme erota muutamaksi porukaksi ja lähteä kukin omiin suuntiimme omien halujemme mukaan. Isä lähti Juuson, Riinan ja tyttöjen kanssa hotellille uimaan ja nukkumaan päikkäreitä, Roosa ja äiti suuntasivat shoppailemaan Via del Corsolle ja minä ja Markus lähdimme metrolla ydinkeskustaan Fontana Di Treville, Pantheonille sekä Piazza Navonalle. Lisäksi kävelimme enkelten siltaa Castel Sant' Angelolle ja sieltä Vatikaaniin. Mielessämme oli myös Anthony Bourdainin inspiroimana tarkoitus löytää uskomattoman hyvää pizzaa tekevä Pizzarium. Olimme niiiiin päättäneet löytää tuon ravintolan, joten Markus otti kännykkäänsä datapaketin, jonka turvin matkasimme pikkuhiljaa kohti oikeaa osoitetta. Ja ruoka oli juuri niin hyvää kuin olimme odottaneetkin!
Turistikuvien ottamiseen (selkeästi) tarkoitettu hiekkakenttä Colosseumilla ja tietysti mekin jämähdimme siihen!
Tietää olleensa kauan parisuhteessa, kun alkaa näyttämäänkin toinen toiseltaan... Meiltä ei hymyä irtoa :D
Circus Maximus, olkaa hyvät! Eerika kyseli kokoajan, että missä ne hevoset sitten oikein ovat... Taitavat olla kentästä päätellen kuolleet jo kauan sitten :D
Fitnesstukku kulki uskollisesti mukana koko matkan ajan ja (jälleen kerran) Anthony Bourdainin innoittamana päätin ottaa maistiaiset paikallisesta juomavedestä! Ja hei, hengissä ollaan!
Eipä tullut heitettyä Fontana di Treviin yhtään kolikkoa, mutta säästyivätpä nekin hiluset johonkin muuhun.
Siinä se nyt on. Se kuuluisa "reikä katossa", jonka ansiosta tuo historiallinen kasa kiveä pysyy edelleen pystyssä!
Piazza Navona.
Loman huikein otos!
Jokainen enkelihän tahtoo saada lokinkakkaa päähänsä.
Siellä se vatikaani siintää!
Ravintolan/kuppilan tarkoituksena on tarjota huikeaa kiviuunissa paistettua tuoretta (itsetehdyllä huikealla pohjalla!!) pizzaa, jonka täytteinä käytettiin sellaisia makuja, joita et itse alkaisi keskenään yhdistellä. Kuppila oli todella pikkuruinen, mutta sitäkin tunnelmallisempi. Seinällä oli myös tarjolla sinä päivänä leivottua tuoretta leipää, minkä lisäksi pizzan kyytipojaksi pystyi ostamaan oluen suuresta erikoisoluiden valikoimasta. Pizzoista leikattiin sopivan kokoiset palat, jotka punnittiin ja hinnoiteltiin kilohinnan mukaan. Kun pizzat oli valittu, kokki laittoi ne kiviuuniin paistumaan rapeiksi ja me valitsimme sinä aikana pizzoillemme kaveriksi juotavaa (tai Markus valitsi) ja maksoimme kuitin kanssa kassalle. Valitsimme kolme huikeaa pizzaa: Pizza Margherita tuoreista erivärisistä tomaateista tehtynä, pizzan, joka sisälsi Poblano-chiliä sekä halkaistuja paprikoita sekä perunaa ja friteerattua kesäkurpitsaa sisältävän pizzan. Nam on ainut, mitä pystyn noista kolmesta sanomaan, koska rapea pohja ja huikeat, tuoreet maut. Paikka sijaitsi Vatikaanin takana, aivan vatikaanin museon läheisyydessä.
Vatikaanin museon läheisyydessä sijaitsi myös sattumalta löytämämme, Tripadvisorilta 4½ tähteä saanut Gelateria Millenium, joka tarjosi pitkät tiskit täydeltä huikeaa jäätelöä. Ja siis Italiassa italialaisen jäätelön maistamatta jättäminen on minun mielestäni rikos. Oikeasti. Jos olet perseesi jo raahannut Italiaan, jäätelön väliin jättäminen olisi silkkaa typeryyttä. Uskokaa tai älkää. Itse söin reissun (reilu 48 tuntia) aikana 11 eri jäätelömakua ja nautin jokaisesta enemmän kuin kaikista suomalaisista jäätelömauista yhteensä. Gelateria Milleniumissa maksettiin ostokset ensin kassalle ja kuittia vastaan saimme sitten valita jäätelömme kaikessa rauhassa. Kahden maun tötterö maksoi 2,5 euroa, kolmen maun 3 euroa, 4 maun 4 euroa jne. Ja tötteröt olivat jäätelöineen aivan valtavia!! Jäätelö, ja varsinkin hedelmäiset maut, oli todella raikasta ja maistui juuri siltä, miltä mansikka tai mango oikeastikin maistuu. Pistaasijäätelö oli myös aivan täydellistä ja söinkin sitä joka kerta, kun tuutin käteeni ostin!
Mangoa, mansikkaa ja pistaasia kolmella eurolla!
Meidän hotellin tiluksia!
Oi voi, kyllä meillä oli hauskaa, kun löydettiin nämä rannekkeet supermarketista. Will you be my player two?
Jäätelöiden jälkeen siirryimme metron ja bussin avulla hotellille supermarketin kautta. Ehdimme nippa nappa iltauinnille ennen kello seitsemää, minkä jälkeen kävimme suihkussa ja jatkoimmekin jo taksilla matkaa Corneliaan (meitä lähinnä sijaitseva kaupunginosa), josta respan täti osasi suositella meille paikallisten suosimaa huikeaa ravintolaa! Nyt oli siis tarkoitus juhlia äitiä hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Ravintola oli todella siisti ja täynnä paikallisia. Respassa Markukselle oli kerrottu, että paikallisilla oli tapana syödä ravintolassa alkuillasta ja jatkaa baaritiskillä huikeiden drinkkien merkeissä aina aamuyöhön asti. Ruokalista oli valtava....ja meistä jokainen olisi varmasti syvällä sisimmässään halunnut syödä vaikka ja mitä, kunnes napa paukkuu ja massu räjähtää. Minä päädyin lämpötilojen uuvuttamana rapu-mango-omena-retiisi-rucola-appelsiini -salaattiin, Markus otti anjovis-kirsikkatomaattipizzan, Roosa ja äiti pizza Margheritat, isä sienipizzan, Eerika ranskalaiset ja muistaakseni Juuson ja Riinankin eteen eksyivät pizzat. Välitön annoskateus, mistä syystä toimin kuin kerjäläinen ja kerjäsin jokaiselta pizzansyöjältä maistiaisia ja lopuksi vielä ryöstin kaikki pizzan reunukset isän lautaselta. Mission accomplished.
Jälkiruuaksi söimme Caramel Semi-freddoa äidin, Roosan ja Juuson kanssa, Markus otti nutellalla täytetyn calzonen ja isä toivoi saavansa Irish Coffeen. Heh. Voi sen tarjoilijan ilmettä. Eihän hän ollut ikinä kuullutkaan kyseisestä juomasta, joten loppujen lopuksi isä sai eteensä jäätelöä viskimeressä. Voi nauru. Oli kuulemma hyvää! :'''D Viinit olivat myös hyviä ja kaikkein parasta niissä oli niiden hinta. Puoli litraa viiniä kun maksoi vaivaiset neljä euroa (siis ravintolassa!!) ja viini kaadettiin kannuihin hanasta. Meillekin voisi ilmestyä tuollainen viinihana jotenkin mystisesti.... Kun olimme saaneet vatsamme täyteen ja nauttineet toistemme seurasta äidin synttäreitä juhlien, lähdimme etsimään taksia, jolla pääsisimme pikaisesti takaisin hotellille. Pitkä päivä alkoi nimittäin painaa meistä jokaista, vaikka minä, Markus, isä ja äiti jäimme lopulta vielä hotellin etupihalle juomaan Caipirinhaa ja olutta ja juttelemaan niitä näitä. Lopuksi seuraamme liittyi vielä humalainen puolalaismies, joka kertomansa (noin 100 kertaa) mukaan oli insinööri. Se siitä sitten. Ja ei kun nukkumaan ja kohti seuraavaa ja viimeistä päivää Roomassa!
Illan lookkia.
Iltalookkia.
Juuson alkupala!
Minun upea salaattini.
Roosan huikea pizza. Paras pizza, jota olen ikinä elämässäni maistanut. Se pohja. SE pohja. SE POHJA.
