Luulot pois!

Heippa!

Bloggaustahti on hidasta ja epäsäännöllistä, tiedän. Postaukset keskittyvät tällä hetkellä valitettavan usein ruokiin/leivonnaisiin, kuulumisiin ja opiskeluun. Salitreeneistä, painonpudotuksesta ja laihduttamisesta en ole kovinkaan paljon viitsinyt kirjoitella, koska huijaisin vain kaikkia, jos väittäisin tällä hetkellä treenaavani säännöllisesti ja tavoitteellisesti. Sen verran voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että lasken edelleen kaloreita, pidän ruoka-annokseni kohtuullisina ja olen jo pikku hiljaa päässyt opiskeluiden alun biletyshuumasta ja jättänyt alkoholin juomisen jälleen minimiin. Paino pysyy samoissa lukemissa, kroppa kiristyy ja elämä hymyilee. Se siitä. 

Tämä blogi tosiaan kertoo minun elämästäni ja tällä hetkellä minun elämäni koostuu pitkälti opiskelusta. Salilla käyn, kun ehdin tai jaksan, mikä tavallisesti tarkoittaa noin 3-4 kertaa viikossa. Iltamenoja on koulunkin puolesta, vaikkakin vähenevissä määrin. Pääasiassa siis opiskelen ja ihan tosissani. Lääkiksen alkumetreistä ajattelin nytkin tulla tänne jotain pientä mutisemaan!

Uusia parhaita kavereita.

Koulua on nyt käyty noin kahden viikon ajan ihan luento-opetuksen merkeissä ja olen oikeasti nauttinut kaikesta! Monet vanhemmat opiskelijat ovat kertoneet lääkiksen alkumetrien olevan enemmän tai vähemmän tylsiä ja luentojen monimutkaisia ja haastavia. Haasteellisuus ei ole kyllä minunkaan kohdallani mennyt ohi, mutta luennot ovat mielestäni silti erittäin mielenkiintoisia ja luennoitsijat ovat pääsääntöisesti ihan hyviä. Tällä hetkellä opiskelemme solu- ja kehitysbiologiaa, jossa käydään läpi solutason mekanismeja, kuten Dna:ta, sen kopioitumista ja rakennetta, geenejä, periytymistä, mutaatioita ja erilaisia sairauksia, jotka suoraan aiheutuvat solupuolen häiriöistä. Mielenkiintoista kaikki! Ainakin minun mielestäni. Lukemista on valtavasti ja kirjat ovat kaiken lisäksi englanninkielisiä, joten työtä saa tehdä melkein triplasti normaaliin nähden. Lue teksti, käännä tuntemattomat sanat, ymmärrä teksti, tee muistiinpanot suomeksi ja lue muistiinpanot vielä lopuksi. Joka päivä lukemista tulee uudet n. 30 sivua, joten opiskella saa ja paljon!

Jotta elämä ei kuitenkaan olisi niin helppoa, kuin miltä se edellisen kappaleen perusteella kuulostaa, meillä pyörii samaan aikaan myös muita opintojaksoja. Medical english kuulostaa simppeliltä, mutta tapahtuu neljän viikon aikana, jolloin vihkollinen lääketieteellisiä etu- ja takaliitteitä pitäisi opetella ulkoa ja painaa sen lisäksi jatkoa varten pysyvästi mieleen. Englannin opetus itsessään on todella mukavaa, koska opettaja selkeästi osaa asiansa. Joka tunnin alussa on kuitenkin sanastotesti, josta käytännössä tulisi päästä läpi. Jos toisin käy, joutuu tekemään lisätehtäviä. Itse olen kuitenkin onnellisesti selvinnyt jo kahdesta edellisestä testistä, joten no worries! 

Laboratoriotyön perusteet (tai millä nimellä se sitten kulkikaan..) sain onnekseni hyväksiluettua, vaikkakin jouduin muiden tavoin suoriutumaan kotitentistä, josta 80 % tulee saada oikein. Kysymykset olivat ensisilmäyksellä aika hankalia ja eilen tentin tekemiseen tuhrautui hurjat kuusi tuntia aikaa. Saatoin tehdä tentin hiukan liian tunnollisesti, mutta myönnän samalla oppineeni paljon uusia asioita, vaikka laboratoriossa olenkin jo ehtinyt jonkun hetken työskentelemään. Jos olisin vain suoriutunut tentistä rimaa hipoen, en olisi lukenut luentodioja ja muuta materiaalia samalla tarkkuudella läpi, joten hyvä näin. Mutta silti. Kuusi tuntia ja yksi nivaska tehtäviä. Huoh. 

Minun osaltani solu- ja kehitysbiologian laboratoriotyöt alkavat ensi viikolla, minkä lisäksi alamme jo tällä viikolla suunnitella seminaarityötämme muutaman viikon päähän aiheesta Huntingtonin tauti. Hommaa homman perään ja lisää tulee jatkuvasti. 

Lääketieteellinen latina alkaa syyskuussa, samoin juonneopetuksen ensimmäinen tunti löytyy heti syyskuun alusta. Lokakuun loppuun mennessä solu- ja kehitysbiologiakin tulee olemaan taputeltu ja englannin koe häämöttää jo parin viikon päässä. Jossain välissä pitäisi ehtiä elämään normaaliakin elämää avomiehen kanssa, mutta tällä hetkellä se tuntuu suhteellisen absurdilta ajatukselta. Blogi tulee nyt ainakin alkuun kärsimään jonkin verran, mutta yritän parhaani, älkää huoliko! ;)

Siinäpä taas lyhyt katsaus minun opiskelijaelämääni, tällä kertaa siis kirjojen ja opintokokonaisuuksien näkövinkkelistä! Nyt otan hetkeksi rennon asennon sohvalla ja suuntaan sen jälkeen Proffan kellariin pelailemaan hetkeksi pelejä tuutorryhmäni kanssa!

Näitäkin tekisi mieli lueskella... Ehkä viikonloppuna sitten!

Pätkismuffineja viikonlopulta! Reseptiä luvassa myöhemmin, sillä nämä olivat elämäni parhaita suklaamuffineja, for real!

P.S. Hyvä vinkki budjettiruokaan: ohrapuuro uunissa. Tautisen hyvää ja sikahelppoa tehdä! Aineksetkaan nyt eivät juuri mitään maksa! Suosittelen! ;)

Tarvitset:

2 dl rikottuja ohrasuurimoita

1 l rasvatonta maitoa

1 tl ruususuolaa

voita vuuan voiteluun

1. Voitele vuoka voilla. Mittaa vuokaan suurimot, suola ja lopuksi maito.

2. Lämmitä uuni 175 asteeseen ja paista puuroa uunin alatasolla n. 1½ tunnin ajan. Puuroa ei tarvitse sekoittaa kertaakaan paiston aikana, vaikka itse teinkin niin noin 50 minuutin kohdalla. Jäähdytä ja nauti vaikka mehukeiton kanssa!

Energiaa: n. 75 kcal/100g Proteiinia: n. 4,5 g/100g

Ihanaa keskiviikkoa kaikille,

Viivi

Eerikan 4v kakku

Heippa!

Viime viikonlopun vietimme Markuksen kanssa Raumalla, koska kummityttöni täytti kesällä neljä vuotta ja juhlat ehdittiin pitämään vasta näin elokuun puolessa välissä. Tilauksessa oli kuitenkin kakku, joka sisältää Minni Hiiren, sitruunatäytteen ja vadelmatäytteen. Lisäksi kakussa piti olla kermareunat ja sen päältä piti löytyä suklaata. Kaikki muu onnistui, mutta unohdin tuon suklaaosuuden ihan täysin. Onneksi synttärisankari itse ei kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota ja selvisin säikähdyksellä ;)

Kakku koostui tavallisesta kuuden kananmunan kakkupohjasta, sitruunavalkosuklaa-tuorejuustomoussesta ja vadelma-vaniljatuorejuustotäytteestä. Peitin kakun vaniljakreemikermavaahdolla ja kuorrutin pinnan sokerikuorrutteella. Reunat koristelin pursottamalla kahdella erivärisellä vaniljakreemikermavaahdolla. Minni Hiiren toteutin sokerikuorrutteella ja koristekukat oli alunperin tarkoitettu Roosan yo-kakkuihin, mutta sopivat loistavasti myös pikkuprinsessan kakkuun! Lopuksi minun oli vielä tarkoitus ripotella valmiin kakun päälle "hiukan" glitteriä, mutta onnistuinkin kaatamaan purkista kunnon "keijun oksennukset" kakun päälle. Heh. Siinä se koko komeus sitten iloisesti kimalteli, vaikkakin synttärisankari oli ihan haltioissaan! Eli loppu hyvin kaikki hyvin!

Oli ihanaa leipoa taas pitkästä aikaa täytekakkua. Tämä on joka kerta tämä sama tarina, mutta kerronpa sen jälleen. Nyt kun meitä on täällä Turussa vain kaksi satunnaisesti herkkuja syövää ihmistä, en ole pitkiin aikoihin päässyt leipomaan kunnon täytekakkua. Kakun koristelu ja täyttäminen tuottivat taas sen kaltaista iloa, että haluaisin melkein välittömästi päästä tekemään uutta kakkua! Harmi vain, että seuraaviin juhliin on pitkä aika.. 

Kakkupohjan ohjeen olen löytänyt Ulla Svenskin Unelmakakut - kirjasta enkä sen koommin ole käyttänyt mitään muuta reseptiä, sillä tämä ohje toimii kuin unelma!! Täytteiden "ohjeet" olen kehitellyt omasta päästäni.

Tarvitset:

Kakkupohja:

6 kananmunaa

2 dl sokeria

2½ dl vehnäjauhoja

½ dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

(1 plo (mini) vaniljaesanssia)

Sitruunatäyte:

1 levy sitruunavalkosuklaata

1 prk maustamatonta tuorejuustoa

1 sitruuna

5 liivatelehteä

1 prk Flora vispiä

(sokeria maun mukaan)

Vadelmatäyte:

1 pss pakastevadelmia

1 prk vaniljatuorejuustoa

5 liivatelehteä

1 prk Flora vispiä

(sokeria)

Kostutukseen:

maitoa

Lisäksi:

vaaleanpunaista sokerimassaa

3 prk Flora vispiä

sokeria

vaniljakreemijauhetta

punaista elintarvikeväriä

syötävää glitteriä

Koristeisiin:

vaaleanpunaista sokerikuorrutetta

mustaa sokerikuorrutetta

valkoista sokerikuorrutetta

musta elintarviketussi

1. Valmista kakkupohja päivää ennen kakun täyttämistä tai jäähdytä kakku hyvin ennen täyttämistä. Esilämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkauksen aikana voit sekoittaa vaahdon joukkoon vanilja-aromia. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne muna-sokerivaahtoon. Sekoita varovasti reunoja myöten, kunnes jauhot ovat sekoittuneet vaahtoon ja muodostaneet tasaisen taikinan. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista uunin alatasolla noin 40 minuuttia tai kunnes kakku on tikulla kokeiltaessa läpikypsä. Jäähdytä hyvin.

2. Valmista seuraavana päivänä täytteet. Leikkaa kakku kolmeen osaan. Valmista sitruunatäyte. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Sulata suklaa mikroaaltouunissa tai vesihauteessa. Vatkaa tuorejuuston rakenne rikki ja sekoita suklaa siihen. Purista seitruunasta mehu ja lisää tuorejuusto-suklaaseokseen. Vatkaa Flora vispi kuohkeaksi vaahdoksi ja mausta halutessasi sokerilla. Kiehauta tilkka vettä kattilassa. Purista liotetuista liivatteista vesi pois ja sekoita kiehuvan veden joukkoon. Sekoita kunnes liivatteet ovat kokonaan liuenneet. Kaada liivateseos suklaa-tuorejuustoseoksen joukkoon. Lisää lopuksi vaahdotettu kerma varovasti sekoitellen. Aseta ensimmäinen kerros kakkupohjaa reunavuokaan ja kostuta se maidolla, kaada sitruunatäyte pohjan päälle ja aseta seuraava kakkukerros täytteen päälle. Aseta kakku jääkaappiin hyytymään siksi aikaa, kun valmistat vadelmatäytteen.

3. Sulata vadelmat joko pöydällä tai mikroaaltouunissa. Liota liivatteita kylmässä vedessä, kunnes ne ovat pehmenneet. Muussaa vadelmat ja sekoita vaniljatuorejuuston kanssa. Vatkaa Flora vispi vaahdoksi ja mausta sokerilla. Sulata liivatteet tilkkaan kiehuvaa vettä ja kaada tuorejuusto-vadelmaseokseen. Lisää lopuksi vatkattu kerma varovasti käännellen. Kostuta kakkupohja maidolla ja kaada vadelmatäyte päälle. Siirrä viimeinen osa kakkupohjaa kanneksi ja aseta kakku jääkaappiin hyytymään mielellään yön ylitse.

4. Seuraavana päivänä, kun kakku on täysin hyytynyt, poista reunavuoka ja siisti kakun reunat tasaisiksi. Vatkaa puolet kermoista vaahdoksi, lisää joukkoon sopiva määrä vaniljakreemijauhetta, sokeria ja punaista elintarvikeväriä. Vatkaa loput kermasta vaahdoksi ja lisää joukkoon ainoastaan vaniljakreemijauhetta ja sokeria. 

5. Vuoraa kakku vaniljakreemikermalla ja kaulitse päälle sopivan kokoinen sokerikuorrutelevy. Pursota reunat kahdella erilaisella tyllalla vuorotellen. Pursota kakun päälle ruusukkeita, valmista Minni Hiiri - koriste ja sokerikukkaset. Koristele lopuksi glitterillä.

Tsemppiä alkavaan viikkoon,

Viivi

Vuokaruokia ja kulujen laskentaa

Moikka!

Syksy saapui jo säidenkin puolesta ja nyt on meidänkin taloudessa aika alkaa hyväksyä tosiasiat ja alkaa totutella ajatukseen opintotuella elämisestä. Koska meistä kumpikin pääsi opiskelemaan juuri sinne minne halusi, työpaikoille tai ainakin täyspäiväiselle työlle saa heittää toistaiseksi hyvästit ja keskittyä nyt siihen olennaiseen eli armottomaan opiskeluun. Olemme kumpikin tähän asti tuoneet opintotukia suurempia summia rahaa kuukausittain kotiin, joten palaaminen Kelan rahoittamaan elämään tuntuu melkein rankaisulta. Valinta on kuitenkin ihan omamme, joten tähän pitää vain asennoitua oikein ja alkaa elää sen mukaisesti.

Äidin puutarhan parhaimmistoa 16.8.2014.

Oman osansa tähän kaikkeen tuo myös se ihana seikka, että häitäkin pitäisi päästä tanssimaan kesän 2016 lopulla ja hääkassan aikaansaamiseksi pitäisi vissiin alkaa säästää rahaa sitä budjettia varten. Opintotuesta ja minun iltatyöstä saamastani palkasta nipistäminen tulee olemaan hankalaa, muttei tietenkään mahdotonta. Jotta pystyisimme elämään edes lähestulkoon tottumamme kaltaista elämää, olemme päättäneet pitää seuraavien viikkojen ajan taulukkoa menoistamme ja alkaa sen jälkeen karsia turhia pois ja pistää rahaa sivuun.

Opiskelujen alkamisen jälkeen syöminen ja ruuanlaitto on käynyt välillä lähes ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Kehitimme kuitenkin ratkaisun (tai ainakin hätäratkaisun) ongelmaamme alkamalla kokkailla kerrallaan isoja uunivuuallisia ruokaa. Vuokaruokien avulla ruoka on aina nopeasti saatavilla, vaikka aikaa syömiseen olisikin vain säälittävät 30 minuuttia. Lisäksi vuokaruuat ovat hyvä tapa säästää rahaa, sillä jääkaapin sisältö pysyy helpommin kurissa ja pelkistettynä eikä pilaantuvia ruokia/tuotteita jää jääkaapin syövereihin yhtä helpolla kuin aiemmin. Olemme myös aika tavalla vältelleet kesällä juuri uuniruokien tekemistä, joten kyllästyminenkään ei ala välittömästi vaikeuttaa asiaa ja syksyämme. Olemme helposti syöneet kolme päivää samasta vuuasta, joten ruokaakaan ei tarvitse olla ihan päivittäin vääntämässä. Helppoa ja halpaa, eikö?

Äidin puutarhan parhaimmistoa 16.8.2014.

Toistaiseksi ruokien "keksiminen" ei ole tuottanut ongelmia, mutta jatkossa saatan alkaa inttää hyviä ideoita helppoihin vuokaruokiin täällä bloginkin puolella! Varautukaa siis kasalla hyviä uuniruokareseptejä! ;)

Kerron vielä syksyn mittaan aivan varmasti, miten meidän säästötoimet alkavat onnistua! Otan myös mielelläni vastaan hyviä säästövinkkejä, varsinkin hääkassaa varten! ;) Kihlapäiväämme ja tuleviin häihin palataan sitten myös vielä myöhemmin, nyt kuitenkin siirryn viettämään ansaittua vapaailtaa oman Markukseni kanssa!

Äidin puutarhan parhaimmistoa 16.8.2014.

Viivi

Katsaus kuulumisista

Heippa hei!

Nyt on lukukausi päässyt jo kunnolla alkuun ja luento-opetus on vallannut suurimman osan lääkisporukassa vietetystä ajasta jatkuvan biletyksen sijaan. Nyt on siis aika päivitellä vähän kuulumisia tämän huikean hullun myllyn keskeltä. 

Koulu alkoi siis kaksi viikkoa sitten tiistaina ja ensimmäisen viikon koulupäivät olivat todella pitkiä ja välillä hyvin puuduttavia. Yritin kovasti löytää motivaatiota etsiä mielenkiintoisia asioita joka luennosta, mutta myönnettäköön sen olleen välillä erittäin vaikeaa. Selvisin kuitenkin loppujen lopuksi kunnialla ja lusin Pharmacityn luentosalissa jokaikisen luennon! BOOM! Ensimmäiseen viikkoon mahtui myös jos jonkinmoista juhlaa ja tapahtumaa, joten yöunet jäivät jatkuvasti vähäisiksi. 

Ensimmäisenä iltana kokoonnuimme tuutorimme luokse aloittelemaan, minkä jälkeen siirryimme Samppalinnan mäelle leikkimään ja pelailemaan kaikkien muiden ykkösten kanssa. Lopulta juhlimme yön hämyyn asti Lynissä. Itse taisin ensimmäisenä yönä kotiutua n. klo 2:00. Siitä se rappio sitten alkoikin, heh! :-D

Keskiviikkona hupailtiin keskustassa kaupunkisuunnistuksen ja erinäisten rastitehtävien parissa ja tutustuttiin jälleen uusiin ihmisiin! Rasteja oli laidasta laitaan ja hauskaa oli. Tapahtuma oli lisäksi alkoholiton, mikä oli ihan mukava yksityiskohta niiden kosteiden iltojen ja öiden joukossa.

Torstaina vietimme iltaa taas koko ykkösporukan ja tuutoreiden voimin Kupittaan puistossa "Tokan illan piknik":illä. Sade pirulainen vähän laski tunnelmaa, mutta selvisimme sateenvarjojen kanssa auringonpaisteeseen asti, minkä jälkeen aloimme taas kisailla ja leikkiä porukalla. Mukaan mahtui mm. slaavikyykky sumopainia, Lontoon bussia ja muita hauskoja pelejä. Hentun kanssa veimme Lontoon bussi -kisan suvereenisti ja pidimme muutenkin hauskaa aina siihen aamuyöhön asti. Tällä kertaa olin kotona vasta puoli neljän maissa ja väsymys seuraavana aamuna oli hyytävä. Krapulasta puhumattakaan.

Viikonloppu meni palautellessa ja kihlautuessa ja maanantai valkeni jälleen sateisena ja kurjana. Illalla lähdimme kuitenkin busseilla ja takseilla kohti Ruissaloa ja Beach Partyja. Ilma oli viileä ja vaikka vesisade ei moukaroinutkaan juhliamme ihan kokoajan, ei lämpötila silti noussut ihan biitsilukemiin. Jollain kumman tavalla minut saatiin kuitenkin ylipuhuttua mukaan Beach Queen - kilpailuun, minkä takia vietinkin seuraavat kolme tuntia bikinit päällä tuossa "kauniissa kesäsäässä". Turhaa tuo bikineissä tepastelu ei kuitenkaan ollut, sillä limbo-, viettely-, banaaninsyönti-, "öljyuinti"- ja oikean uintikilpailun jälkeen kruunu oli auttamatta minun hallussani! Bada Bing Bada Boom! Ilta oli todella todella hauska, enkä kadu enää jälkeenpäin kisaan lähtemistä, vaikka silloin välillä kaduttikin juuri sen kolean sään takia. Puoli litraa öljyä hiuksissa, piilareissa ja ripsienpidennyksissä tosin vaikeutti illan jatkumista jonkin verran. Baariin asti selvittiin ja kotiin sitten joskus aamuyöstä. Aamulla reippaana luennolle jne jne. :-D

Viime viikon torstaina kisailimme vielä fetusporukalla fetusolympialaisissa, jossa suoritettiin arvotulla joukkueella kaksitoista erilaista rastitehtävää. Aloin itse kuitenkin jo huomata jonkun asteista turnausväsymystä ja tuutoriporukalla jatkettu ilta alkoi olla varsin väsynyt ja hiljainen. Loppuviikko oli onneksi vapaata.

Viikonlopuksi lähdimme Raumalle juhlimaan kummityttöni synttäreitä, leipomaan kakkua ja juhlimaan omaa kihlautumistamme. Aloin kuitenkin huomata erinäisiä "oireita", joista en ole koskaan ennen elämäni aikana kärsinyt. Kaikki rytmini ovat tällä hetkellä ihan sekaisin. Olen juonut viimeisen kahden viikon aikana enemmän alkoholia kuin koko tämän vuoden aikana yhteensä. Lisäksi valvominen ja aikaisin herääminen alkaa tuntua todenteolla. Syomisessäni ei ole enää minkäänlaista rytmiä ja epäsäännöllisyys on johtanut myös jatkuvaan herkutteluun ja muutenkin epäterveellisen ruuan syömiseen. Olen ollut todella ahdistunut, hiuksia on lähtenyt päästä ihan hullu määrä ja tuntuu ettei mikään onnistu. Viikonloppuna nukuinkin lähestulkoon jokaikisen vapaan hetkeni. Ainiin, salitreenikin on ollut sitä sun tätä viimeisten kahden viikon aikana ja treenitehot ja sarjapainot ovat tippuneet kuin vapaassa pudotuksessa. 

Eilen illalla päätin kuitenkin palata takaisin normaaliin rytmiini. Markuksella on sopivasti aamuvuoroviikko, joten pääsemme iltaisin väkisinkin ajoissa nukkumaan. Vältän päiväunia ja kerään unta iltaa varten. Alan taas treenata sen 4-5 kertaa viikossa. Kaiken kukkuraksi yritän normalisoida ruokarytmini ja alan taas laskeskella syömisiäni, jotta voin taata saavani tarpeeksi proteiinia, kuituja yms. Kyllä tämä toivottavasti tästä. Aion myös lopettaa rasvanpolttajien syönnin joksikin aikaa, jotta edes suolistokivut katoavat hämmentämästä tätä soppaa entisestään. Siinä siis koko homma pähkinänkuoressa. Toivotaan, että alan pikkuhiljaa voida paremmin ja saada kaikki rytmini jälleen ojennukseen.

Tämä päivä, viime viikon torstai ja eilinen kuluivat jo kovasti opiskellessa, kun aloin kahlata luentojen tahdissa Essential Cell Biology -kirjaa läpi. Hommaa vaikeuttaa kirjan kirjoituskieli, joka on tietysti englanti. Olen pitänyt itseäni kielellisesti hyvinkin lahjakkaana ja puhun ihan suhteellisen sujuvaa englantia - vapaa-ajallani. Englannin kielinen solu- ja molekyylibiologinen teksti on kuitenkin osoittautunut vähän hankalammaksi kuin olin osannut kuvitella, minkä takia vietän jatkuvasti aikaani monen kirjan, muistiinpanojen ja paksuakin paksumman sanakirjan kanssa. Pohjatyö on kuitenkin tehtävä, jotta noiden kirjojen lukeminen olisi jatkossa helpompaa. Sen olen siis myös valmis tekemään! Lisäksi tähän astinen teksti on ollut hurjan mielenkiintoista enkä millään malttaisi pitää taukoja!!

Nyt kuitenkin keskityn vielä hetken aikaa Greyn Anatomiaan, minkä jälkeen lähdemme Markuksen kanssa salille ja ostoksille! 

Ihanaa alkanutta, mutta ah, niin sateista, viikkoa kaikille,

Viivi

Mustikkatosca Glorian Ruoka ja Viini -lehden tapaan

Heipä hei!

Mustikka-aika alkaa olla jo lopuillaan, mutta tätä postausta kirjoitellessani se oli parhaimmillaan ja ainakin meidän mökin pihamailta löytyy mustikoita ihan niin paljon, kuin niitä vain jaksoi kerätä. Ja mistään pienistä mustikoista ei todellakaan ollut kysymys, sillä pikkusormenpään kokoluokka oli ennemmin sääntö kuin poikkeus! Mustikoita siis nousi puskasta ihan hurjalla vauhdilla ja meillä ensimmäisestä satsista muotoutui muun muassa tämä Ruoka ja Viini lehden huikea mustikkatoscapiirakka.

Olen yleensä tottunut siihen, että tosca tarkoittaa manteleita, voita ja sokeria enkä ole oikeastaan edes kuvitellut sen voivan olla jotain muuta kuin tuo trio. Nyt kuitenkin lehteä lukiessani törmäsin reseptiin, jossa tosca oli saatu aikaan voilla, tummalla muscovadosokerilla ja saksanpähkinärouheella/-paloilla. Tätä olikin sitten pakko kokeilla, varsinkin kun Markuskin ajatuksesta innostui! En ole pitkiin aikoihin tosin leiponut meille kotiin "normaaleja" leivonnaisia, joten jännitin, mahtaako suuri osa piirakasta joutaa viikon päästä roskakorin pohjalle. Koko piirakka katosi kuitenkin vajaassa viikossa ja nautimme molemmat jokaikisestä palasta (vaniljakastikkeen kanssa tietenkin)!

Tekemäni piirakka oli identtinen toisinto lehden reseptistä ja se maistui kyllä juuri niin hyvältä, kuin ohjeessa luvattiinkin! Jos siis kaipaatte jotain twistiä niihin iänkaikkisen vanhoihin (mutta kuitenkin myös niin hyviin!!) mummun mustikkapiirakkaresepteihin, ottakaa tästä onkeenne ja kokeilkaa!! Suosittelut on nyt ainakin annettu! ;)

Tarvitset:

Pohja:
175 g voita
1½ dl sokeria
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl kaurahiutaleita

Täyte:
5 dl mustikoita
25 g voita
1 dl muscovadosokeria
100 g saksanpähkinöitä

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen.

2. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen joukkoon samalla sekoittaen. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita vaahdon joukkoon.

3. Levitä taikina piirakkavuuan pohjalle ja esipaista uunin alatasolla 15 minuuttia. Perkaa sillä välin mustikat.

4. Sulata voi kattilassa. Lisää joukkoon sokeri ja paloitellut saksanpähkinät. Hauduta seosta muutama minuutti.

5. Nosta vuoka uunista. Lisää mustikat ja lopuksi pähkinäseos.

6. Kypsennä piirakkaa vielä 15-20 minuuttia eli kunnes mustikat ovat hieman rikkoutuneet ja pähkinät saaneet väriä.

Piirakka oli tosiaan tehty ihan, kuten ohjeessa käskettiin voita, sokeria ja jauhoja karttelematta. Energiaa tähän ihanuuteen mahtui n. 355 kcal per 100 grammaa ja proteiinia sai laskea syöneensä n. 5,2 grammaa sataa grammaa kohden. Olin loppujen lopuksi kuitenkin suhteellisen yllättynyt kyseisistä lukemista, sillä kuvittelin niiden kipuavan lähemmäs pilviä kuin ne todellisuudessa kipusivat! :)

Viivi

Lääkiksen kaksi ekaa viikkoa.

Heippa!

Ihanaa nähdä kävijätilastoista, että hiljaisuudenkaan hetkellä Te rakkaat lukijat ette hylkää minua, vaan käytte välillä tsekkaamassa, josko jotain uutta materiaalia olisi sattunut ilmestymään. Olen valitettavasti joutunut tuottamaan teille pettymyksiä pettymyksien perään, sillä en ole millään ehtinyt/jaksanut kirjoitella blogia tässä kaiken hässäkän keskellä. Nyt, kun koulu alkoi tänään pyöriä normaalien luentojen muodossa, aikaa tullee löytymään viime viikkoja enemmän, joskin uuteen totuttelu vie varmasti jatkossakin oman osansa vapaa-ajastani. 

Mitä näiden kahden viimeisen viikon aikana sitten onkaan tapahtunut? Ensinnäkin olen päässyt jälleen kuluttamaan luentosalien penkkejä ihan urakalla, minkä lisäksi olemme huikean tuutorryhmäni kanssa tehneet sitä sun tätä mukavaa yhdessä. Paljon luentoja ja byrokratiaa, mutta samalla myös paljon bileitä, alkoholia ja hauskanpitoa. Ihan hullua höykytystä päivästä toiseen! :)

Luennoilla on käsitelty käytännönasioita ja kaikkea sitä, mihin opiskelumme alkumetreillä tulemme varmasti törmäämään. Lisäksi olemme päässet jo kokemaan muutaman luennon muodossa, mitä se lääketiede sitten oikeasti onkaan! Kollegiaalisuus on tullut terminä useasti esille, minkä lisäksi olemme monesti jo kuulleet, miten hieno valinta Turun Yliopisto onkaan! Onnitteluja on sadellut jatkuvasti kovasti työstä ja kampusaluekin ruokaloineen on jo tullut tutuksi. Väsymys on ollut ainut luentojen mielenkiintoisuutta haittaava tekijä, mutta tahdin hiukan hiljentyessä siitäkin päästään toivon mukaan eroon!

Tutustumisleikkejä! ;)

Mitä sitten luentojen ulkopuolella onkaan tapahtunut? Fetuspassia (uusien opiskelijoiden kortti, johon kerätään pisteitä suoritetuista tehtävistä) on tullut täyteltyä ahkerasti, bileitä ja baareja on rymytty aamuyöhön asti, hauskaa on pidetty ja melkein 150 uutta nimeä ja naamaa on tullut tavattua. Ryhmähenkeä on nostatettu myös alkoholittomissa tapahtumissa, joten pelkkää juomista tämä lääkiksen alku ei ole toki ollut. Mieleenpainuvimpia tapahtumia ovat olleet ekan illan leikit Samppalinnan mäellä, kolmantena päivänä vietetyn "Tokan illan piknikin" Lontoon bussi - kilpailun voitto yhdessä Heli-Mintun kanssa ja maanantaisten Beach Partyjen Beach Queen -kisan voitto (jee! ;). Kokonaisuudessaan nämä kaksi viikkoa ovat olleet aivan huikeat ja meno jatkuu tänään Fetusolympilaisten muodossa Kupittaan puistossa! 

Meidän sen hetkisen joukkueen huikea tulkinta vuoristoradasta! ;)

Tänään alkoivat myös ne ihan oikeat luennot solu- ja kehitysbiologian merkeissä. Lisäksi meille luennoitiin tänään laboratorioturvallisuudesta ja onnistuin onkimaan jo ensimmäiset hyväksiluvut juuri laboratoriotöistä, heh. Aiheina noissa labroissa olisivat olleet pipetit, puskuriliuokset, liuokset ja niiden valmistaminen yms. peruslabrahömpät. Tässä kohtaa en osaa opiskelusta vielä sanoa juuta enkä jaata, mutta kerron täällä fiiiliksistä heti, kun niitä on alkanut muodostua! Ensimmäiset kirjat olen ehtinyt jo hankkia enkä todellakaan malta odottaa, että pääsen niihin kunnolla tutustumaan!!! ;)

Viimeisenä, mutta ei toki vähäisimpänä, tulee ilmoitus parisuhdestatukseni muutoksesta! Markus esitti lauantaina kysymyksen, joka johti kauniin timanttisormuksen asettamiseen vasempaan nimettömääni. Olemme siis menneet kihloihin ja tämän kaiken uuden keskellä juuri tuo kaunis sormus ja Markuksen tuki auttaa pysymään järjissään! : )

Palaillaan jälleen myöhemmin,

Viivi

Nannaa hyvällä omalla tunnolla? Quest Bareja, kyllä kiitos!

Kesän alussa koin herätyksen. Makeanhimoa voi taltuttaa jollain terveelliselläkin. Jollain, jonka et oikeastaan edes odota maistuvan hyvältä, varsinkaan, kun olet selannut sen ravintosisältö/ainesosaluettelon lävitse. Mutta kyllä. Minä olen nyt löytänyt sen ultimaattisen herkun, josta en millään malttaisi pitää sormiani irti, mutta joka hinnallaan aiheuttaa kulutuksen minimoimisen. Ja Markus on näihin myös koukussa ja se, jos jokin, tarkoittaa hyvää tuotetta ja hyvää makua.

Kysessä on siis Questbar, josta hyvin hyvin hyvin moni bloggaajakin on jo päässyt kirjoituksensa kirjoittamaan ja saanut sanansa kuuluville ja samalla julistanut tätä upeaa proteiinipatukan propagandaa.

"Quest Nutritionin Quest Bar on proteiinipatukka, joka on valloittanut maailman innovatiivisilla ja erinomaisen tasapainoisilla makukombinaatiollaan!

• 20 g biologisesti täysiarvoista proteiinia
• Ei lisättyä sokeria
• Runsaasti ravintokuituja
• Useita fantastisia makuja

Quest Bar on kehitetty vastaamaan koviin vaatimuksiin ravinteikkaasta ja kätevästä valipalasta, joka sopii treenaavalle ja kropastaan huolta pitävälle ihmiselle. Tuotteella on laaja kohderyhmä ja se sopii niin henkilölle, joka haluaa pudottaa painoaan, kuin henkilölle, jonka tavoite on nostaa treeninsä uudelle tasolle. Quest Bar sisältää juuri ne ravinteet, joita kroppa tarvitsee palautuakseen treeneistä parhaalla mahdollisella tavalla.

Huolimatta yleisesti kohonneesta tietoisuudesta sen suhteen, mikä on kropalle hyvää ravintoa, asian ajavien proteiinipatukoiden määtä on markkinoilla hyvin pieni. Quest Bar -patukasta saat sopivasti energiaa ja ravinteita laadukkaista raaka-aineista, ja kaiken päälle mahtavan makuelämyksen!"

- Fitnesstukku

Kaikki alkoi minun kohdallani siitä, kun aloin seurata Instagramissa erästä bikinifitnesskilpailijaa, joka päivitti päivittäin kuvia ruoka-annoksistaan ja väistämättä sieltä päivittäin löytyi myös Questbarin kuva. Googletin, selvitin ja lopulta päätin tilata itsekin noita proteiinipatukoita testiin. Suomestakin noita patukoita saa monesta paikkaa, mutta päädyin ottamaan laatikollisen Fitnesstukusta koko muun tilauksen yhteydessä. Ensimmäiseksi testiin pääsi Double Chocolate Chunk. Voi pojat. Patukka maistui todellakin suklaalta. Ilman sitä perinteistä "suklaakuorta" patukan pinnalla. Näissä patukoissa suklaa on sellaisina kuivina suklaisina kohtina muuten niin mehevän ja sitkeän patukan joukossa. Se oli niin taivaallista ja kaikkein parasta oli, että yksi patukka riitti makeanhimon taltuttamiseen ja samalla kaloreita tuli suhteellisen vähän ja proteiinia suhteessa kaloreihin todella paljon. Markuskin testasi näitä hehkutettuja patukoita ja ihastui niihin samalla tavalla kuin minäkin. Paketti hupeni kaapista alta aikayksikön ja olimme jo suunnittelemassa niiden tilaamista jenkeistä, kunnes Fitnesstukulta ilmestyi huikea tarjous facebookkiin ja instagramiin: Yksi laatikko 24,90 eurolla. WHAT?! Ei kannattanut enää harkita edes jenkeistä tilaamista.

Kun pääsin kotiin, tein tilauksen välittömästi: neljä laatikkoa Questejä, kiitos! Mauiksi tällä kertaa valikoituivat Chocolate Chip Cookie Dough, Cookies and Cream, Strawberry Cheesecake ja Lemon Cream Pie. Paketista piti tulla saapumisilmoitus tekstiviestillä, mutta toisin kävi. Tämän takia odottelimme pakettia saapuvaksi viikon ylimääräistä, mutta kun patukat sai vihdoin käsiinsä, kaikki huolet ja murheet tuntuivat unohtuneen.

Jos maut pitäisi nyt kaikkien maisteluiden jälkeen rankata järjestykseen, lista näyttäisi tältä:

1. Cookies and Cream

2. Chocolate Chip Cookie Dough

3. Double Chocolate Chunk

4. Strawberry Cheesecake

5. Lemon Cream Pie

Perustelut:

Cookies and Cream:

Maistuu ihan taivaallisen kermaiselle ja rouskuvat keksin palaset patukan joukossa ovat ihan taivaallisia. Maku on todella pehmeä eikä yhtään liian makea tai liian tuhti. Näitä otamma ensi kerrallakin tilaukseen mukaan.

Chocolate Chip Cookie Dough:

Parempi kuin Double Chocolate Chunk, vaikkakin molemmat patukat maistuvat vähän samalta. Kummastakin löytyy niitä kuivia suklaakohtia, mutta tämä Cookie Dough patukka ei mene suklaisuudessaan niin yli kuin Double Chocolate Chunk. Siksi Cookie Dough on listalla ennen Double Chocolate Chunkia.

Double Chocolate Chunk:

ks. edellä.

Strawberry Cheesecake:

Odotin tältä maulta paljon, koska sitä on kehuttu lähes joka paikassa. Maku oli kuitenkin mielestäni todella esanssinen ja todella äkkimakea. Menettelee kuitenkin, sillä pahempaakin oli tarjolla.

Lemon Cream Pie:

No niin, no. Markus vissiin tykkäsi näistä. Minulle eivät kyllä uppoa sitten millään. Sitruunan maku on hyökkäävä ja todella "epäpuhdas". On sitruunainen, mutta maku ei todellakaan tule sitruunasta, vaan ennemmin sitruunamelissasta tai sitruunatimjamista. Tiedättekö, mitä tarkoitan? Sitruunan maku ei siis maistu tavallaan sitruunalta, vaikka sitten toisaalta maistuukin. Ällömakea. Esanssinen. Äklö. Hyi.

Questit maistuvat ihan vain sellaisenaan välipalana tai vaihtoehtoisesti mikrotettuna, jolloin rakenne muistuttaa huikaisevaa juuri uunista otettua jälkiruokaa! Varsinkin Double Chocolate Chunk toimi mikrotettuna aivan loistavasti ja löysi tiensä lämpimänä iltapalalautaselleni useammin kuin kerran. Kannattaa siis uhrata vähintään se yksi patukka myös mikrotuskokeiluun! ;)

Suosittelen todellakin tilaamaan ja ainakin kokeilemaan Questejä, sillä ne ovat kyllä koko rahan arvoisia. Patukoihin jää parhaassakin tapauksessa hintaa kahden euron verran, joten ei niitä ehkä päivittäin saisi syödä. Voi kuitenkin olla, että jäät minun tavoin koukkuun, ja tuhoat laatikon parissa viikossa. Hupsis.

Patukoita löydät mm. näistä suomalaisista verkkokaupoista:

PPS-shop

Verkkokauppa

Bodyboost

YesDeli

Fitbear

Ruohonjuuri

Fitnesstukku

Jos haluat tilata patukkasi hiukan halvemmalla, suosittelen käyttämään iHerb:ia, josta patukkalaatikot saa hiukan päälle 20 eurolla per boxi. Itse en ole jaksanut perehtyä jenkkilästä tilaamiseen vielä sen paremmin, koska olen saanut omat patukkani Fitnesstukun tarjouksista niin edullisesti! iHerb - tilaus saattaa kuitenkin tulla meidänkin taloudessamme jossain kohtaa ajankohtaiseksi, jolloin palaan asiaan ja annan vinkkejä jenkkilästä tilaamiseen!

Patukoita voi myös ostaa suoraan mm. Citymarketista (hyvin varusteltu, kuten Kupittaan CM) ja Ruohonjuuresta, mutta tällöin hinta kipuaa pahimmillaan neljän euron paremmalle puolelle per patukka. Tilatessa laatikkona pyöritään 2-3 euron paikkeilla patukkaa kohdan. Hinta on edelleen aika kova, mutta tästä laadusta malttaa tuon pari kolme euroa jopa maksaakkin!

Protskuterkuin,

Viivi

Papubrownie, mitä ihmettä?

Olen pitkään etsiskellyt erilaisia herkkureseptejä omaan käyttööni, sillä muutaman kilon painonpudotus kummasti kutittelisi vielä mieltä, mutta haluaisin kuitenkin pystyä nauttimaan myös herkkuhetkistä. Olen alkanut seurata lukemattomia ruokakuvia postaavia Instagram-tilejä, joista osaa seuraan edelleenkin ja osasta olen luopunut. Välillä joukosta löytyy todellisia helmiä, joista saan valtavasti inspiraatiota ja löydän uusia, eksottiisia ja kokeilemisen arvoisia reseptejä käyttööni.

Viime viikolla eteeni eksyi resepti mustapapubrownieista ja kikherneblondieista, jota päätin välittömästi kotiin päästyäni kokeilla. Resepti oli superhelppo toteuttaa eikä vaatinut kovinkaan suurta eforttia. Ainesvalinnat olivat toinen toistaan erikoisempia, varsinkin, kun samalla tiesit leipovasi jotain herkullista ja makealta maistuvaa. Ainekset sekoitettiin blenderissä tasaiseksi ja kaadettiin vuokaan. Paistaminenkin oli tietysti vaivatonta ka voilá, edessäni oli todella hyvältä näyttävä herkku, joka kaiken kukkuraksi vielä maistui kuin maistuikin hyvälle! Ja minä vielä leipomisvaiheessa monesti olin 100%:sen varma, että suohon mennään ja lujaa!

Sen pidemmittä puheitta aion nyt jakaa teille näiden herkullisten ja superterveellisten leivonnaisten reseptin! Se kokeilee, joka uskaltaa! ;)

Tarvitset:

Mustapapubrowniet:

2 prk (yht. 400g)mustapapuja, huuhdeltuna ja valutettuna

1 scoop suklaan makuista heraproteiinijauhetta

3-4 rkl raakakaakaojauhetta

1 kananmuna

½ cup kesäkurpitsaraastetta

1/3 cup makeuttamatonta omenasosetta

1/3 cup vaaleaa siirappia

2 rkl vaniljaekstraktia

1/4 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

4 tl steviaa tai muuta makeutusainetta

Kikherneblondiet:

1 prk (400 g) kikherneitä, huuhdeltuna ja valutettuna

1 scoop maustamatonta heraproteiinijauhetta

1/3 cup maapähkinävoita

1/3 cup vaaleaa siirappia

2 kananmunaa

2 rkl vaniljaekstraktia

1/4 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

1 tl steviaa tai muuta makeutusainetta

½ cup Chocolate Chips eli suklaahippuja

1. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Ota vuoka tai uunipelti tai irtopohjavuoka ja vuoraa se leivinpaperilla. Oma irtopohjavuokani oli n. 25 cm x 25 cm, jolloin leivoksista tuli aika paksuja. Uunipelti voi toisaalta olla liian iso, jolloin taikina jää todella ohuelti pellille. Kannattaa vähän kokeilla, mikä itsestä tuntuu sopivalta koolta. Irtopohjavuokana voi käyttää neliönmallista vuokaa, kuten itse tein, tai ihan vain pyöreää.

2. Mittaa kaikki mustapapubrownieiden ainekset blenderiin ja surauta sileäksi. Kaada taikina leivinpaperoituun vuokaan. Pesaise blenderi.

3. Mittaa kaikki kikherneblondieiden ainekset blenderiin ja surauta sileäksi. Lisää joukkoon suklaahiput käännellen. Tämä taikina on hieman edellistä paksumpaa, joten vuokaan kaataessa se uppoaa jonkin verran tumman taikinan sisään eikä ainakaan minulla jäänyt suloisesti tumman taikinan päälle. Lopputulos oli kuitenkin kauniin marmoroitunut.

4. Paista brownieita uunin keskitasolla n. 20-25 minuuttia uunin tehosta riippuen. Ota browniet pois uunista, kun taikinaa ei jää enää veitseen/varrastikkuun juurikaan kiinni. Varo ylipaistamista, jotta browniet jäisivät kuitenkin kosteiksi. Anna jäähtyä kokonaan ennen leikkaamista. Maistuvat parhailta viileinä!

Proteiinit ja energiasisällöt:

Kokonaisuudessaan nämä browniet sisälsivät energiaa n. 206 kcal/100g ja proteiinia hurjat 11,5 grammaa sataa grammaa kohden! Vau! Nämä ovat jo itsessään hyvä syy herkutteluun!

Viivi

Banoffee Cupcakes viimeisten työpäivien kunniaksi

Heippa!

Nyt on kesätyötkin jo tältä kesältä taputeltu ja on aika siirtyä kohti koulunpenkkiä ja hurjaa opiskelua. Työkavereita oli tietenkin pakko muistaa ihanasta kesästä ja hyvästä työilmapiiristä ja sain samalla hyvän tekosyyn päästä uunin ääreen leipomaan kunnon sokeriherkkuja. Koska olen viimeisen seitsemän kuukauden aikana päässyt todella vähän herkkuja leipomaan, olen pitänyt listaa asioista "joita sitten joskus haluan kokeilla". Painted by Cakes - blogistin, Emma Iivanaisen, ihana banoffee cupcake - resepti kuului todellakin tähän listaan ja sain nyt sen ihastuttavan cupcake-kakkukuvun ostettuani hyvän syyn leipoa juuri näitä herkkuja virusopille.

Leipominen oli ihanaa! Kun sokerit, jauhot ja kaikki muut "epäterveelliset" jutut löysivät tiensä pöydälleni, olo tuli todella nostalgiseksi. Tässä lähiaikoina on tullut enemmän tai vähemmän mietittyä jokaista reseptiä "millä tämän voisi korvata, jotte reseptistä tulisi terveellisempi" - tyyliin, joten tuntui melkein rikollisen hyvältä iskeä kaikki korkeakaloriset asiat samaan purkkiin ja sekoittaa taivaalliseksi taikinaksi.

Maullaan nämä kuppikakut voittivat kyllä varmasti jokaisen sydämen puolelleen. Kinuskisydän todella mehevien ja kosteiden banaanimuffinien sisällä kruunattuna kermakuorrutukselle ja suolapähkinöillä oli todellakin piste i:n päälle. Näihin kuppikakkuihin kulminoitui myös minun kesäni, joka oli työpaikan suhteen ollut todellinen unelmien täyttymys, oikea kinuskisydän muutenkin niin ihanassa kesässä.

Taikina oli todella helppo tehdä ja monissa asoissa täytteen ja kuorrutteenkin suhteen pystyi oikaisemaan, jolloin leipominen helpottui entisestään. Varsinkin näin kesäkuumalla tuntuu todella hyvältä päästä leipomisen suhteen helpolla ja saavuttaa silti tajunnan räjäyttäviä herkkupommeja. Ja leipomisen helppoudella tarkoitan nyt oikeasti helppoa. "Märät" aineet toisessa kulhossa sekaisin ja kuivat toisessa. Siivilän kautta kuivat "märkien" joukkoon ja rouhitut suolapähkinät perään. Kuopat muffinien keskellä tein palloraudalla, mikä onnistui uskomattoman helposti ja kondensoidun maitotiivisteen keittämisen sijaan käytin sydämeksi valmiiksi keitettyä kondensoitua maitoa, jota saa nykyään sekä Prismoista että Citymarketeista. Jouduin loppujen lopuksi vielä keittelemään yhden purkin maitotiivistettä kinuskiksi, koska täyttämiseen sain kulutettua koko purkillisen valmista tavaraa ja totesin lopuksi tämän olleen oikeastaan onni onnettomuudessa. Valmis tavara oli todella todella paksua, oikein lusikoitavaa, minkä vuoksi se soveltui täydellisesti muffinien täyttämiseen. Valmis kinuski säilytti muotonsa täydellisesti, ei valunut, ei kostuttanut muffineja entisestään ja pysyi hyvänä vielä pari päivää täytön jälkeenkin. Koristeluun taas tarvittiin juoksevampaa kinuskia, joten valmis kinuski ei olisi siihen todellakaan soveltunut.

Reseptiä noudatin tällä kertaa pilkun tarkasti enkä halunnutkaan lähteä sooloilemaan. Krediittiä hurjissa määrin Iivanaiselle loistavasta reseptistä, sillä nämä pääsivät todellakin minun Do-It-Again -listalleni!

Tarvitset (24 kpl):

2 banaania

200 g kermaviiliä

1 1/4 dl rypsiöljyä

4 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

1 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

ripaus ruususuolaa

1 dl suolapähkinöitä

Lisäksi:

1 prk kondensoitua maitoa, valmiina kinuskina

1 prk kondensoitua maitoa, litkuna

½ dl suolapähkinöitä

1-2 prk Flora vispiä

sokeria

(1-3 pss kermankoventinta kermamäärästä riippuen)

1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Ota muffinivuoka esiin ja asettele kuoppiin paperiset cupcakevuuat. Kuumenna kattilassa vesi kiehumispisteeseen, pienennä levyn lämpötilaa ja aseta suljettu maitotiivistesäilykepurkki veteen. Pidä vesi koko ajan juuri ja juuri kiehumispisteen alapuolella ja keittele purkkia avonaisessa kattilassa noin kolmen tunnin ajan. Jäähdytä purkki hyvin ennen avaamista. Purkin keittyessä voit valmistaa kuppikakut.

2. Muussaa banaanit ja sekoita niiden joukkoon rypsiöljy ja kermaviili. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sihtaa siivilällä banaaniseokseen. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja lisää joukkoon hieman rouhitut suolapähkinät. Lusikoi jokaiseen cupcakevuokaan noin 1-1½ rkl taikinaa eli kunnes vuoka on noin puolillaan sitä.

3. Paista kuppikakkuja uunissa keskitasolla noin 15 - 20 minuuttia riippuen uunisi tehosta. Voit paiston lopussa kokeilla kuppikakkujen kypsyyttä esimerkiksi varrastikulla. Kun tikkuun jää enää muutamia meheviä murusia, kuppikakut ovat valmiita. Jäähdytä kuppikakut ritilällä. Itse paistoin kuppikakut kahdessa erässä, jolloin pystyin käyttämään kaikkien kuppikakkujen paistoon muffinivuokaa.

4. Kun kuppikakut ovat kokonaan jäähtyneet leikkaa veitsellä tai palloraudalla niiden keskelle kuoppa. Täytä kuoppa valmiilla kondensoidusta maidosta keitetyllä kinuskilla (suosittelen ehdottomasti käyttämään valmista kinuskia!!) tai keitä itse kondensoidusta maidosta kinuski keittämällä suljettua maitotiivistepurkkia n. 3 tuntia avonaisessa kattilassa. Itse keitetty kinuski soveltuu paremmin kuorruttamiseen kuin täyttämiseen löysyytensä takia.

5. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja sekota vatkaamisen alkuvaiheessa joukkoon sokeri ja kermankovetin. Kermankovetin "kovettaa" kermaa jääkaapissa, jolloin pursotukset pitävät paremmin muotonsa varsinkin näin kesäkuumalla. Kovetinta ei ole pakko käyttää ja sen ainoa funktio on juuri pursotusten muodossapitäminen. Pursota kuppikakkujen päälle tähti- tai kierretyllalla "hattu". Koristele kuppikakut itse kondensoidusta maidosta keitetyllä kinuskilla ja rouhituilla suolapähkinöillä.

Huom! Kuppikakkujen maku parani ja kuppikakut mehevöityivät säilytyksen aikana, joten voit tarjota ne vielä parinkin päivän päästä valmistuksesta!

Laskin näihinkin herkkuihin ravintosisällöt, mutta taidan jättää ne tällä kertaa julkaisematta, jotta asiasta tietämättömät voivat kaikessa rauhassa nauttia näistä ihanista herkuista "hyvällä omallatunnolla"!

Ihania herkkuhetkiä,

Viivi