Kylmästä lämpimään ehkä seuraavaksi sitten häämatkalla

Heippa!

Ystäväni matkustavat valtavasti ja sen jos jonkin olen päässyt tässä alkukesän aikana kokemaan sosiaalisen median kautta kuvien ja lomapostausten muodossa. Kyllä, olen kateellinen, koska itsehän en omista tällä hetkellä pennin hyrrää ylimääräistä ja Särkänniemen reissun takiakin kiristetään vyötä loppukesäksi ihan tuntuvasti. Mutta kateus ei aina ole mielestäni pahasta. Meillä tämä kateuden pistos on saanut aikaan vain hyvin aikaisen häämatkasta haaveilun ja olemmekin jo tällä viikolla kuluttaneet matkantarjoajien nettisivuja ja katselleet vuoden 2015-2016 talven matkoja ihan vain suuntaa antavasti. Haaveilu on ihanaa ja varsinkin, kun nämä ihanat paratiisisaaret ovat nettisurffailun seurauksena päätyneet ihan uniin asti. Aamulla tosin on hyvin ankeaa herätä, kun herätys ei tapahdukaan water bungalowista keskeltä turkoosia merta ja koralliriuttoja, vaan meidän olosuhteisiin nähden tunkkaisesta kolmiosta. Ilma tuolla paratiisisaarella tuskin olisi aamulla yhtä tunkkaista ja (pikkusiskoani lainaten) "yömädän" hajuista kuin täällä Suomen kylmässä Turussa.

Malediivien kauneutta. (Kuva lainattu www.finnmatkat.fi)

Meldiivit. (Kuva lainattu www.finnmatkat.fi)

Anyway. Matkustamisesta haaveilu sai meidät heräämään ihanaan häämatkan suunnitteluun, josta varsinkin minä olen aivan todella innostunut! En ole käynyt rantalomalla sitten vuoden 2010, vaikka olemme Markuksenkin kanssa matkustelleet ihan vuosittain. Käytännössä kaikki lomamatkamme ovat kuitenkin suuntautuneet Keski-Eurooppaan, tarkemmin Saksaan tai Itävaltaan, ja ne ovat kaikki tapahtuneet talvisaikaan. Ennen Markusta kävimme ahkerasti laskettelemassa Alpeilla, mutta Markuksen astuttua polvivammojensa kanssa kuvioihin, matkamme ovat keskittyneet enemmän Glühweinin juomiseen sekä kulttuurin ja nähtävyyksien könyämiseen hyvää olutta unohtamatta. Aivan uskomattomia reissuja kyllä, enkä yhtäkään vaihtaisi pois. En edes Jamaikan unelmalomaan. Tämä ensimmäinen lääkisvuosi oli kokonaisuudessaan kuitenkin tavallaan rankka ja kuluttava ja sai minut heti kesän alussa haaveilemaan täydellisestä irtiotosta jossakin Euroopan rantalomakohteista. Säästämme kuitenkin häihin, joten ylimääräistä rahaa ei ollut tippaakaan kukkarossa, joten rantaloma jäi kuin jäikin vain haaveeksi. Ehkä sitten häämatkalla....

Aruba. (Kuva lainattu www.tjareborg.fi)

Aruba. (Kuva lainattu www.tjareborg.fi)

Aiomme lähteä häämatkallemme vasta joulukuussa koulujen ja tenttien ollessa syksyn osalta ohitse, vaikkakin menemme naimisiin jo elokuussa. Opiskelijan arki on kuitenkin kuormittavaa ja luennoilta lintsaaminen ei minun kohdallani tule kuuloonkaan. En halua edes kuvitella, millaiseen pissiin saisin itseni hoidettua, jos olisin kymmenen päivän ajan jokaikiseltä luennolta poissa, pakollisista harjoitustöistä puhumattakaan. En myöskään usko, että osaisin rentoutua täysin keskellä koulukiireitä, vaan vaadin rentoutumiseen oikean lomafiiliksen, jonka saa juuri joulu- ja kesälomien aikaan. Haluamme myös ehdottomasti lähteä vähän Eurooppaa ja Pohjois-Afrikkaa pidemmälle, joten joulun alla vietetty häämatka sopii suunnitelmiimme paremmin kuin nenä päähän. Saamme myös vielä vajaan puolen vuoden ajan kerätä matkakassaa häiden jälkeen, mikä sekin kuulostaa aivan loistavalta idealta.

Bora bora, (Kuva lainattu Pinterestistä) 

Tahiti.  (Kuva lainattu Pinterestistä)

Meillä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä valmismatkapaketit nykypäivänä maksavat, sillä kasaamme omat Euroopan reissumme aina reittilennoista ja Hotels.com:ista löytyvistä hotelleista. Lomamatkat ovat hintojensa puolesta näköjään ihan asia erikseen. Päädyimme kuitenkin siihen, että matka tullaan ottamaan valmiina pakettina emmekä todellakaan ala soveltamaan ja säveltämään poistuessamme Euroopan rajojen ulkopuolelle. Tämä siis lähinnä sen takia, että olemme täysin noviiseja Euroopan ulkopuolisten alueiden suhteen. Ainut Euroopan ulkopuolinen kokemukseni liittyy Egyptiin ja siellä valmismatka puolihoidolla oli ihan must. Siksi en siis uskalla harkita edes mitään muuta. Kaikkein ihaninta myös olisi, jos paratiisilomamme olisi All-inclusive ja voisimme haudata omaisuutemme kahdeksi viikoksi tallelokeroon. Matkan hinnaksi saadaankin näine hyvineen sitten n. 6000 - 26 000 euroa kahdelta hengeltä yhteensä. Jopa tuo 6 000 euron loma kuulostaa vähän tavoittamattomissa olevalta, mutta eiköhän me jotain keksitä.

Aruba. (Kuva lainattu www.tjareborg.fi)

Kun ensikertaa aloimme puhua matkasta nimellä "häämatka", kolme mahdollista määränpäätä nousi heti esille. Aruba, Tahiti ja Malediivit. Seychellit mainittiin myös, mutta lähinnä negatiivisesti sävytettynä. Aluksi haaveilin myös Mauritiuksesta, mutta loppujen lopuksi se taitaa olla vasta listalla neljäntenä vaihtoehtona. Viime viikolla selailimme matkanjärjestäjien sivuja lueskellen tietoja eri maista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista, minkä lisäksi katselimme kuvia ja videoita sekä vertailimme hintoja.

Tahiti.  (Kuva lainattu Pinterestistä)

Nyt tuon pikaisen hintavertailu-tutkiskelu-haaveilu - episodin jäljiltä olen lähes 100 % varma, että nämä kaupunki- ja teholomien ystävät taitavat päätyä kahdeksi viikoksi ihan vain löhöämään jollekin pienelle saarelle, jonka kiertämiseen jalan kuluu pahimmassa tapauksessa 45 minuuttia. Veden päällä sijaitseva bungalowi toimittaisi hotellihuoneen virkaa loistavasti ja koralliriutta ihan tuon bungalowin lähettyvillä uintietäisyyden päässä kuulostaisi ihan loistavalta. All-inclusive, kuten jo kerran mainitsin, olisi ehdottomasti osa tätä lomaa ja monenmoiset urheilumahdollisuudet minigolfista, vesiurheiluun kuulostaisivat ihan loistavalta. Ei unohdeta kuitenkaan 30 asteen hellettä, aurinkoa ja valkoista puuterihiekkaa. Tätä kaikkea vastaavat pääasiassa juuri nuo kolme yllämainittua lomakohdetta, Aruba, Tahiti ja Malediivit. Valinta tehdään vasta tämän vuoden lopulla, joten tässä on vielä tovi aikaa muuttaa mieltään suuntaan jos toiseenkin. Tällä hetkellä tuollainen paratiisiloma vain kuulostaisi niin tervetulleelta.

Unelmien "hotellihuone" Malediiveilla! (Kuva lainattu www.finnmatkat.fi) 

Infinity pool Malediiveilla. (Kuva lainattu www.finnmatkat.fi) 

Lentokenttäsaarelta lennetään vesitasolla matkakohteena olevalle atollille. Olis varmaan aika siistiä... (Kuva lainattu www.finnmatkat.fi)

Nyt haluaisinkin ehdottomasti kuulla teidän unelmalomistanne ja varsinkin niistä kaukomaiden lomista. Parasta olisi, jos jollakulla olisi kokemusta Arubasta, Tahitista (esim. Bora bora) tai Malediiveista.

Malediivit. (Kuva lainattu www.finnmatkat.fi)

Malediivit. (Kuva lainattu www.finnmatkat.fi)

Palatkaamme kuitenkin nyt haaveistamme takaisin Suomen kaun... kylmähköön kesään. Ehkä se aurinko paistaa vielä joskus tähänkin risukasaan.

Sitä odotellessa,

Viivi

Kropan totuttelua ja syömisen opettelua

Heippa!

Täällä kirjoittelee tänään enemmän tai vähemmän 13 päivän työputkestaan ahdistunut 24-vuotias nainen, jonka kroppa kuitenkin alkaa jo pikkuhiljaa taas tottua aikaisempiin aamuherätyksiin ja arkiseen työntekoon viitenä päivänä viikossa. Pääkin alkaa jo vähitelleen tottua tähän, että töitä tehdään opiskelijana silloin, kun niitä on tarjolla ja kieltäytyminen ei kaikessa rahannälässä tule kuuloonkaan, vaikka se tarkoittaisikin 13 päivän työputkea. Kela toki tulee varmasti keräämään omiaan takaisin, mutta kesäkuun tuoma notkahdus opiskelijan taloudessa - kesäkuusta ei siis heru opintotukea ja kesätyöläisen/tuntityöntekijän palkat tipahtavat tilille vasta kuun lopussa - on sen verran merkittävä, että Kela-mörön uhka on otettava riskillä vastaan.

Jos sitä on joutunut opettelemaan jälleen aikaisempiin aamuherätyksiin ja about kahdeksan tunnin jatkuvaan valkoisissa työvaatteissa hengailuun, on sitä joutunut opettamaan massua ja näläntunnettakin luomaan uusia rutiineja. Iltaisin olisi myös hyvä päästä ajoissa nukkumaan, mutta tämä olkoon mahalaukun kouluttamisen jälkeen vasta seuraavana listalla.

Ihana kesä tuo mukanaan tuoreet mansikat aamupuuron pintaan!  ❤

Tällä viikolla olen siis pyrkinyt luomaan kesää varten ruokarytmiä ja -rutiineja, jotka tukevat järkevästi syömistä ja altistavat mahdollisimman vähäiselle napostelulle. Lisäksi vähensin kesän alussa jälleen päivittäistä energiasaantiani, koska työpäiväni koostuvat pääasiassa istumisesta, jolloin fyysinen rasittuminen ajoittuu ainoastaan iltaan ja energiantarve sitä myöten myöskin vähenee. Huh. Pelkästään n. 400 kcal:n vähentäminen päivittäisestä energiasta tuntui hurjalta, saatika sitten ateriavälien pidentäminen totutusta n. kolmesta tunnista lähes viiteen tuntiin. Myönnettäköön siis, että tällä viikolla energiatasot ovat myös olleet tavallista alempana, mihin vaikuttaa ruuan lisäksi tietysti lyhyehköt yöunet.

Koska olen pyrkinyt maksimoimaan järjestelmällisen syömisen, päätin pitää tämän viikon totaalista taukoa treeneistä. Sali ei tuntunut kutsuvalta yhtenäkään päivänä, mikä sai minut kyseenalaistamaan toimintatapani. Miksi ihmeessä PAKOTTAISIN itseni lähtemään salille, jos pää sanoo valittömästi treenejä ajatellessani EI ja salille kävellessä pirunsarvet pukkaavat haitallisen paljon läpi tästä blondista pehkosta. Siispä treenitaukoa. Keskiviikkona kävimme kuitenkin Markuksen kanssa pelaamassa kierroksen frisbeegolfia Kaarinassa ja torstaina hain treenimotivaatiota Turussa järjestetyistä painonnostokisoista penkkiurheilijana. Vieläkään ei oikein tee mieli salille, ellei sieltä sitten voisi valita mahdollisimman hiljaista nurkkausta nukkumiseen ja sen jälkeen saunaa rentoutumiseen. Kunhan kroppa kuitenkin tottuu energian vähenemiseen ja ruokailujen välissä olevan ajan venymiseen, pääsen jälleen äheltämään salille omaan tuttuun tyyliini. Ensi viikolla Markuskin on todennäköisesti jo flunssastaan parantunut ja vetää minut mukanaan salille, vaikka väkisin.

Päätin heti kesän alussa pitää lomaa myös Unican tarjoamista lounaista, minkä takia teenkin jatkuvasti töihin mukaani omat eväät. Tämän järjestelyn avulla pystyn myös tarkemmin tarkkailemaan, paljonko energiaa tungen suustani alas. Olemme myös tehneet hyvin vaihtelevia ja keskenään erilaisia ruokia, jolloin itse tehdyt eväät eivät töki yhtä paljon, kuin esimerkiksi viime kesänä, jolloin mukaan matkasi useimmiten iso laatikollinen parsakaalia, kukkakaalia ja porkkanaa sekä kanan rintafilee. Vaihtelua viime vuoden eväisiin tulikin vain kanan valmistustavan vaihdellessa pannulla paistamisen ja grillaamisen välillä. Nyt mukana on kulkenut jo kahdeksan päivän ajan päivästä päivään vaihteleva salaatti sekä sillä hetkellä jääkaapista löytyvä lämmin ruoka, jonka olemme tehneet edellisenä tai sitä edellisenä päivänä jo valmiiksi. Purkeista syöminen olkoon se tämän kesän juttu!

Energiamäärän vähentäminen ruokailuiden rutinoimiseen liittyvät toimenpiteet toteutin pääasiassa työmukavuuden ja muutenkin kesämukavuuden takia, mutta mainittakoon tässä kohtaa myös painon pudonneen viimeisten päivien aikana jo 2,3 kilolla. Joko kroppaani on ollut varastoituneena uskomaton määrä nestettä, tai sitten nesteen lisäksi puolen vuoden aikana koottu rasvakerros on alkanut pikkuhiljaa tiristä pois nesteen poistumisen yhteydessä. Samapa tuo, olen vaa'an lukemien jatkuva pieneneminen on tietysti hivellyt mieltä ja kesäfiilistä ihan uskomattomalla tavalla!

Työputken loppumista ja juhannusta odotellessa,

Viivi

Terkkuja meiltä!

Pitkästä aikaa

Heippa!

En ole unohtanut blogia, vaikka olenkin pysynyt taktisesti hiljaa ikuisuudelta tuntuneen ajan. Yksityiselämässä on vain yksinkertaisesti tapahtunut lähiaikoina ihan liikaa asioita, minkä lisäksi lääkiksen ensimmäisen vuoden viimeiset tentit osuivat inhottavasti tuohon samaan myrskyn silmään. Kun tentit vihdoin oli tentitty, sain viettää ansaitut yhdeksän arkipäivää ja yhden sunnuntain lomaa, jonka aikana yritin epätoivoisesti palautua kaikesta myllerryksestä niin Turussa kuin Raumallakin. En vain löytänyt minkäänlaista inspiraatiota kirjoittamiseen ja pakko myöntää, että tuo kyseinen myyttinen asia, tai siltä se tätä nykyä tuntuu, on edelleen enemmän tai vähemmän hukassa. Tänään eräs työkaverini kuitenkin kysyi, bloggaanko edelleen, minkä jälkeen tunsin pienen piston sydämessäni. Siis minähän kyllä bloggaan, vaikka homma onkin ollut toistaiseksi hieman jäähyllä. Nyt kun katsoin vielä statistiikat täältä Bloggerin puolelta, tajusin, miten olen laiminlyönyt kaikki lukijanikin. Olisin tietysti voinut ilmoittaa pitäväni pienen hengähdystauon ja palata sitten takaisin, kun hyvältä tuntuu.

Noh. Se siitä. Nyt olen taas kirjoittamisen parissa ja pyrin aloittamaan inspiraation etsimisen pienillä arkisilla jutuilla ja siirrytään sitten pikku hiljaa taas lähemmäs sitä normaalia bloggaustahtia. 

Lomani sujui ihan kivasti, vaikka näin arjen alettua alitajuntani näyttikin minulle keskisormea aamuherätyksen soidessa klo 06:45. Itsekin tosin nyrpistin nenääni, sillä viimeiset kaksi viikkoa arkiaamut ovat sujuneet enemmän tai vähemmän hitaissa merkeissä. Viikonloppuna pankkitilini näytti kuitenkin niin lohduttomalta, että töiden alkamiseen on helppo asennoitua edes hieman positiivisemmin, kuin mitä alitajuntani minulle yrittää kovasti kertoa. Olen lisäksi odottanut viime elokuusta asti pääseväni jälleen pipetoimaan ja tekemään virusopille sitä, missä olen oikeasti hyvä, siis labrahoitajan töitä! Pidän työssäni eniten siitä, että saan keskittyä sata lasissa yhteen tai kahteen tehtävään kerrallaan ja saan keskittää kaiken energiani käsityönä tehtävään pipetointiin ja nauttia sen vaatimasta tarkkuudesta ja työn haastavuudesta. Pidän tottakai myös näytteenottotyöstäni, mutta tämä piipertäminen on silti enemmän minun juttuni!

Ensimmäinen työpäivä sujui todella mukavasti, vaikka jäinkin vähän kaipaamaan viime vuoden liukuvaa työaikaani. UTUlab yhdistyi nimittäin vuoden vaihteessa TYKSLAB:iin, minkä seurauksena monia yliopiston käytäntöjä muutettiin. Uusilla työntekijöillä ei siis ole enää liukumaa, enkä siksi voikaan enää raahautua töihin seitsemäksi. Työpäivän aloittaminen kahdeksalta ei ole mielestäni vastenmielistä, ei missään nimessä, mutta jos vaihtoehtoina on päästä klo 14:40 tai 15:40 töistä, valitsisin tietenkin ensimmäisen sata kertaa mieluummin, jos minulla siihen mahdollisuus olisi. Toisaalta, tänään työpäivä kului todella nopeasti aina 15:40 asti, minkä takia oletan, että päivät eivät käy tylsiksi kesän muinakaan päivinä.

Tämän viikon tarkoituksena on perehtyä kesän työtehtäviini, jotka tosin ovat minulle jo viime vuodesta enemmän tai vähemmän tuttuja. Sainkin tänään alkaa jo aikalailla täysipainotteisesti hommiin ja voi pojat, kuinka kivaa työnteko virusopilla onkaan! Työporukkakin on edelleen niin huikea, että töihin meneminen helpottuu huomattavasti aamuherätyksistä huolimatta.

Muuten elämä on tällä hetkellä aika tasapaksua. Markus sairastaa inhottavaa flunssaa ja kotona arki rullaa kuten aina ennenkin. Treeni kulkee myös kivasti ja olo on energinen. Kunpa kesä vielä saapuisi jostain tuolta kevään selän takaa ja ilmat lämpenisivät siihen malliin, että päällystakin saisi jättää jo iltapäivästä kotiin. 

Lopetan tältä kerralta lyhyeen tähän, jottei kauan kadoksissa ollut inspiraatio ylirasitu ja säikähdä heti ensimmäisellä kerralla pitkän tauon jälkeen. Pehmeä lasku ennen kaikkea!

Palaillaan,

Viivi