Heippa!
Eilen olikin edessä tavallista maanantaita aikaisempi herätys, kun otin aamulla bussilla suunnaksi Turun Kevyt Kaupan. Edessä oli kuukauden kestävän painonpudotushaasteen ja -kilpailun ensimmäinen punnitus ja kehonkoostumusmittaus. Tapaamisen tarkoituksena oli myös kartoittaa nykyinen tilanne ja elämäntavat, joita sitten aletaan muokkaamaan parhaiden tulosten aikaansaamiseksi.
Näin ilmoituksen kilpailusta Facebook streamissani ja ensin naureskellen soittelin Markukselle kertoen, mitä olin juuri lukenut. Aloin kuitenkin pyöritellä ajatusta kilpailuun osallistumisesta tosissani päässäni, koska a) painonpudotus ei tällä hetkellä toisi elämääni minkäänlaista muutosta ja b) painoni oli jostain kumman syystä pysynyt jo 1½ viikkoa paikallaan värähtämättä mihinkään suuntaan. Varsinkin tuo jälkimmäinen pointti oli saanut minut jo riistämään näitä vähiä hiuksia päästäni ja olin pyöritellyt mielessäni kaiken maailman skenaarioita säästöliekistä liian vähäiseen liikkumiseen asti. Ei se päätöksen tekeminen sitten loppujen lopuksi kuitenkaan varttia kauempaa kestänyt ja siellä minä sitten jo näpyttelin tietojani ja tavoitteitani ilmoittautumislomakkeelle. Ja ei kun yhteydenottoa odottelemaan!
Kun ilmoittautumisajan umpeuduttua ensimmäiseen 1½ vuorokauteen ei yhteydenottoa kuulunut, olin ihan varma, etten ollut päässyt leikkiin mukaan. Etsittiinhän siinä vain 15 ensimmäistä ilmoittautunutta ja Facebookissa ilmoituksesta oli tykännyt jo yli 30 ihmistä. Sadattelin hetken huonoa tuuriani ja päätin puskea sitten yksinään apinan raivolla kohti tavoitepainoani. Enhän minä siihen ollut ketään muuta siihenkään asti tarvinnut, eli en siis tarvitsisi jatkossakaan. Mutta sitten se puhelin soi ja kuulin päässeeni mukaan kisaan! Ilo, innostus, motivaatiopuuska, jännitys..no, mitä näitä nyt kaikkia on.
Saavuin paikalle ajoissa huonosti nukutun yön jälkeen. Jännitin niin valtavasti kehonkoostumusmittausta. Joku siellä nyt varmasti ajattelee, että voi nyt herran jestas, se on vain laite, joka mittaa lihaksen ja rasvan määrät kropassa. Näinhän se onkin, mutta yritäppä itse astua kyseiselle vaa'alle tietoisena siitä, että rasvaa löytyy kropasta enemmän kuin tusinasta Oivariini-purkkeja. Not nice I tell you. Tulokset kuitenkin yllättivät. Rasvaa oli toki varsin paljon, mutta olin kuitenkin oman pituisen ja ikäisen naisen suositusten rajojen sisällä. Ylärajoilla kylläkin, mutta rajojen SISÄLLÄ! Lisäksi ensimmäistä kertaa mahduin myös BMI-taulukossa rajoihin ja lihasmassaa omasin hieman keskivertoa enemmän. On siitä reenistä selkeästi siis jotain hyötyä ollut.
 |
| Tästä on hyvä jatkaa! |
Alun haastattelun ja kartoituksen sekä kehonkoostumusmittauksen perusteella alettiin sitten yhdessä miettiä minulle sopivaa laihdutusmallia. Koska liikun paljon, ateriankorvikkeilla toteutettava dieetti (Xtravaganza täysvauhti) hylättiin välittömästi, THANK GOD! Jo pätkäpaasto aikana paastopäivät saivat välillä kyyneleet nousemaan silmänurkkiin, saatika sitten, jos olisin joutunut pitämään seitsemän "paastopäivää" viikossa ateriankorvikkeiden turvin. Koko Kilot Kuriin - projekti perustuu Xtravaganzan tarjoamiin painonpudotusohjelmiin ja -tuotteisiin. Minulle painonpudotusmetodiksi valikoitui xtravaganzan laajasta valikoimasta Puolivauhti, jonka Xtravaganzan terveyskonsultti Johan Åminne totesi sopivan parhaiten tilanteeseeni ja tavoitteisiini. Fiksu mies, luotan hänen sanaansa 100 %:sesti. Puolivauhdin sanotaan sopivan parhaiten niille, joilla pudotettavaa on vain muutamia kiloja ja jotka haluavat harjoitella tasapainoisempia elämäntapoja. Kuulostaa minulta!
Päädyimme ruokavalion suhteen ruokapäiväkirjani ja keskustelumme perusteella siihen, että kalorimäärää on nostettava. Olin ajautunut tai ainakin ajautumassa säästöliekille, mistä kielivät vilulloisuus ja monien treenipäivien tehottomuus. Loppujen lopuksi ruokarytmini sai kehuja ja muutosta tuli 200 kcal:n verran per päivä. Tämän määrän lisäkaloreita sovimme ilmestyvän lämpimiin aterioihin proteiinin muodossa, eli entisen 150 gramman kanamäärän sijaan sihtaan jatkossa vaa'alle noin 100 grammaa kanaa lisää. Tässä kohtaa en todellakaan ala valittamaan. Harvapa sitä on ajatellut, että laihduttaminen voisi olla ruuan tunkemista suuhun kaksin käsin.
Treeniohjelmaankin tuli tämän päiväisen tapaamisen aikana muutoksia. Tehoja täytyy nostaa ja hurjasti. Minun täytynee kouluttaa Markus huutamaan viereeni treenin ajaksi, jotta saan kehostani viimeisetkin mehut irti. Treenaan kyllä kovaa ja olen varsinkin jalka-selkä-päivän jälkeen aivan valmista kauraa, mutta silti se terävin kärki jää varmasti puuttumaan. Mukavuuden haluisena otuksena ihminen tuppaa lopettamaan treenaamisen aina hiukan ennen aikojaan. Jos minulla olisi varaa.....niin palkkaisin personal trainerin, joka piiskaisi minusta viimeisetkin ATP-molekyylit irti ja laittaisi energiantuottoni huutamaan hallelujaa ja aamenta maitohappokäymisen muodossa. Mutta kun ei ole. Seuraavat kaksi viikkoa sovimme ohjelmani koostuvan sika lyhyistä sarjoista (max 6 toistoa kertaa 3) ja sika isoista painoista. Toistoja saa tulla maksimissaan kuusi per kierros ja sen kuudennen jälkeen ei pitäisi olla enää toivoakaan seitsemännestä. Tämän lupaan pistää täytäntöön! Puhuimme myös supersarjojen sisällyttämisestä ohjelmaan. Niiden avulla pitäisi käsi-olkapää-päiväänkin saada tautinen hiki aikaiseksi. Toivotaan siis parasta.
Lopuksi sain vielä mukaani Omega-3-rasvahappoja sekä salaatinkastiketta, joka myöskin sisältää Omega-3-, -6- ja -9-rasvahappoja sitruunan maulla höystettynä. Ja tässä kohtaa melkein itkin onnesta. Olen koko alkuvuoden puputtanut salaattia ILMAN salaatinkastiketta ja aika usein itsekseni olen vajonnut epätoivoon, koska salaatti ei ole MITÄÄN ilman salaatinkastiketta. Nyt kuitenkin rukouksiini vastattiin ja sain tämän taivaallisen lasipullon mukaani. Ja tottakai otin sen heti kotiin päästyäni testiin. Mmmmmmmm. Ei tarvitse varmaan muuta sanoa! Postaan projektin ruokien suhteen tässä vielä erikseen, jottei tämän postauksen pituus veny ihan Sinuhe Egyptiläisen mittoihin asti.
Nyt kun sain niin valtavasti hyviä neuvoja ja puhtia tulevaan, en millään malttaisi pysyä poissa salilta. Onneksi huomiseen aamuun on enää aikaa noin puoli vuorokautta ja sen jälkeen pääseekin sitten todenteolla toteuttamaan itseään!
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille,
-Viivi
p.s. Tänään tulivat fysiikan ylioppilaskirjoitustenkin alkupisteet ja olen aivan pähkinöinä! Jee! Nyt ylioppilastutkintolautakunta: Be gentle!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti