Heipä hei kaikille!
Tänään aamulla heräsin puoli kahdeksan aikaan pirteämpänä kuin koskaan, sillä olin kello yhdeksäksi menossa jälleen Kastuntie 49:siin toiseen välipunnitukseen Turun KevytKauppaan. Nyt kun kilpailua on takana jo melkein kolme viikkoa, olivat odotuksenikin todella korkealla tämän viikon punnituksen suhteen. Kotona vaaka on näyttänyt tällä viikolla jo hyvinkin imartelevia lukemia, mutta täksi aamuksi paino oli meidänkin vaa'an mukaan pompannut jälleen 61 kilogrammaan. Lieneekö syynä sitten eilinen kova rintalihastreeni vai ei, siihen en osaa ottaa kantaa. Joka tapauksessa paino oli noussut eilisen aikana kovat 500 grammaa ja kehonkoostumusmittarin kohtaaminen jännitti viime viikon kovien tulosten vuoksi aika paljon jo valmiiksi.
Matkalla Kastuntielle ehdin bussissa miettimään hetken aikaa muuttuneita elämäntapojani ja pakko myöntää, että tunnen oloni tällä hetkellä miljoona kertaa paremmaksi kuin ennen. Osa syynä on tietysti parantunut ruokavalio, josta saan oikeassa suhteessa proteiinia, kuituja, hyviä rasvoja sekä hiilihydraatteja. Olen ollut lisäksi kaksi kuukautta ilman alkoholia ja jo melkein kolme viikkoa ilman valkoista sokeria eikä kumpaakaan ole tehnyt edes mieli. Näiden ajatusten seurauksena olin niin varma, että edes jonkinlaisia tuloksia olisi syntynyt viimeksi kuluneen viikon aikana.
Sen kummemmitta puheitta, pakkohan se on myöntää, että pettymyshän siellä kuitenkin odotti. Paino oli toki tippunut sen melkein kilon verran, mutta se kaikki oli tapahtunut nesteiden vähentymisen seurauksena. Rasvaa oli kertynyt viikon aikana 300 grammaa plussaa ja rasvaprosenttikin oli noussut 0,9 %-yksikköä. Lihasmassa taas oli pienentynyt mittauksen mukaan 1,2 kg:lla. Johan Turun Kevytkaupasta kuitenkin lohdutti minua sillä, että kuten jokaisessa muussakin vaa'assa, myös tässä kehonkoostumusmittarissa on omat heittonsa suuntaan tai toiseen. Ei se silti kovin paljoa lohduttanut.
Kun sain kepit ja jalkatreenikiellon, tiesin, että jalkojeni lihasmassa tulee pienenemään keppeilyn aikana jonkin verran, sillä en pysty niitä täysipainoisesti rasittamaan. Olin myös valmistautunut siihen, ettei treenin jälkeistä rasvan jälkipolttoa synny samalla sykkeellä kuin ennen keppien saamista. Tähänkin lieveilmiöön ovat syypäänä juurikin nämä kepit. Mutta silti. Kun tulokset räpsähtävät sitten pelätynlaisina paperille, tuntui se silti kuin löysältä lahnalta naamalla.
Nyt olo on jotenkin tavallista neuvottomampi. Haluaisin niin kovasti päästä jo treenaamaan jalkojani tai edes reippaalle kävelylenkille, jotta saisin pitkästä aikaa kunnon hien pintaan. Johan vähän veikkaili, että ilman keppejä tulosta olisi viime viikon aikana tullut tuon saavutetun "nestekilon" lisäksi vähintään kilon verran pelkästään rasvan palamisesta. Niin ei nyt kuitenkaan käynyt. Päädyimme jälleen noudattamaan samaa kaavaa kuin ennenkin, eli ruokavalioon ei edelleenkään tehty rukkauksia. Sain Johanilta kuitenkin jälleen kultaakin kalliimpia neuvoja treenin suhteen ja pyrinkin laittamaan ne täytäntöön pääsiäisen aikana. Kerron silloin sitten lisää siitä, tuliko hiki ja pystyinkö treenin jälkeen enää uupumukseltani liikkumaan. Lisäksi sain häneltä vinkkejä takareisitreeniin, jota alan toteuttaa heti, kun polveni alkaa olla jälleen yhteistyökykyinen.
Kiukuissani sitten päätin harrastaa hyötyliikuntaa ja imuroida meidän koko 75 m2 kämpän ja pestä vielä keittiön lattiankin, jotta sain vihdoin laitettua vastapestyt matot takaisin kaikumista estämään. Huonona puolena tässä stressinpurkuoperaatiossa oli tietysti se, että polvi otti nokkiinsa ja pahasti. Eipä ole taas muutamaan päivään tuntunut näin kipeältä. Aion kuitenkin vaikka itkua vääntäen lähteä salille treenaamaan olkapäät ja hankkimaan hien pintaa (vaikka väkisin).
Toivottavasti teillä muilla on ollut parempi kiirastorstai kuin minulla! Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä,
Viivi
Postaus toteutettu yhteistyössä Turun KevytKaupan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti