perjantai 9. lokakuuta 2015

Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön...

Heippa!

Aamupuuro omenalla ja kanelilla.
Tässä aamupuuron tuottamassa mielihyväboostissa on nyt hyvä tulla avaamaan vähän ajatuksia viime viikosta ja siitä, miksi blogi on ollut reilu viikon aivan hiljaa. Viime viikon, ja oikeastaan myös tämän alkuviikon, postailut jäivät ihan kokonaan tekemättä, koska energiat eivät vain riittäneet järjelliseen aivotoimintaan saatika tuon kaiken järjettömyyden siirtämiseen tekstiksi asti. Olin ihan tajuttoman väsynyt koko viime viikon ja olin sitä vielä alkuviikostakin muutinhan ruokavaliotani kuitenkin vasta maanantaina. Tässä kohtaa en kuitenkaan tarkoita nukkumista vaativaa väsymystä (koska kyllä, yritin nukkua maanantaina päikkäreitä siinä kuitenkaan sen kummemmin onnistumatta), vaan treenaamisesta palautumattomien lihasten väsymystä. Pää pelasi, vaikka olikin ihan HIRVEÄ nälkä kokoajan, mutta jalat pistivät hanttiin aina, kun piti lähteä kävelemään tai ylipäänsä nousta ylös ja pysyä seisoma-asennossa.

Löysin Cittarista huikeaa vihreää
Chai-teetä, joka vei sydämeni ihan
mukanaan!
Viime viikko oli siis ruuan ja energiatasojen puolesta erityisen vaikea. Hiilarivähennykset olivat karmaisevia, vaikka loppujen lopuksi aika pieniä, ja kroppa myös koki moisen kaameuden iskevän kovaa ja korkealta. Energiavaje kasvoi n. 300 kcal:lla ja energiatasojen lasku oli vähintäänkin eksponentiaalista. Treenitasot laskivat myös kuin lehmän häntä ja treenin laatua olisi voinut kutsua "hinkkaamiseksi" ennemmin kuin treenaamiseksi. Painonnostossa energiat eivät riittäneet ennätysten rikkomiseen, vaikka se olisi näin alkuvaiheessa hyvinkin mahdollista. Turhautuminen ja tapaturma-alttius kasvoivat myös energiavajeen ohella, joten kyynel nousi herkästi silmänurkkaan epäonnistumisen sattuessa ja mustelmat kasvoivat halkaisijaltaan jo tuplakokoisiksi. Onnistuin myös aiheuttamaan puolikkaan pingispallon kokoiset (verihyytymä?)muhkurat sekä solisluiden päiden että häpyluun seudulle. Eivätkä nuo molluskat ole tuosta muuten vieläkään hävinneet.

Mitä ruokavaliossa sitten oikein tapahtui, jos muutokset voimatasoissa ja mielialassa olivat tuota luokkaa?? Tämä saattaa nyt kuulostaa todella typerältä, sillä eihän kyseessä loppujen lopuksi ole kovin suuri hiilihydraattivähennys, mutta vähähiilihydraattiseen ruokavalioon (sillä hetkellä kuuden viikon ajan) totutetulta kropalta tämäkin vähennys oli jo valtavasti. Minun ruokavaliostani tiputettiin aamupalan hiilihydraatit KOKONAAN pois neljästi viikossa, mikä tarkoitti siis silti puuroa kolmena aamuna viikon aikana. 

Tästä se kananmuna-aamiainen lähtee...
Aamupalalta poistui vähennyspäivinä 40 grammaa kaurahiutaleita ja jäljelle jäi purkillinen rahkaa, öljyä, kuituja sekä marjoja. En pystynyt millään asennoitumaan rahka-aamiaiseen, koska en ole moista ikinä harrastanut, joten käänsin aamupalan ja iltapalan paikkoja ja söin viime viikolla vähennysaamuina kaksi paistettua kananmunaa kalkkunaleikkeellä ja tuorevihanneksilla. 

Tämähän näyttää ihan hyvältä? Kyllä. Mutta sitä
on niin pirun vähän.
Eihän kuulosta pahalta tai vaikuta kuviteltuna hirveältä? Tehdäänpä kuitenkin mielikuvaharjoitus asian tiimoilta. Kuvitelkaa päässänne tuo herkullinen kananmuna-aamiainen, puolittakaa tuo kuvittelemanne lautasellinen ruokaa ja yrittäkääpä pärjätä sillä viiden tunnin koulupäivä kuolematta nälkään (kananmunat lisukkeineen holahtivat muuten aika nopeasti mahasta eteenpäin, trust me...). Tuon viiden tunnin jälkeen olisi sitten tarjolla pienen pieni annos kasvissosekeittoa valitsemallanne proteiininlähteellä höystettynä ja sitten mennäänkin jo treenaamaan pariksi tunniksi KOVAA. Kovalla treenaamisella tarkoitan tässä hien lentämistä ja kalorinkulutusta, joka ylittää siihen mennessä syömiesi kilokalorien määrän reilusti. Treenin jälkeen palautusjuoma on ensimmäinen asia, joka sisältää päivän aikana hiilihydraatteja, maltodekstriiniä, ja sitäkään ei ole edes kokonaista mitallista. Päivällisellä hiilihydraatteja sai sitten miniannoksen ja iltapalalla sitten se aamusta jäänyt rahkapurkki höysteineen. Välipalankin sai jossain välistä syödä, mutta pienuutensa takia jätän tuon mitättömyyden tässä mainitsematta. 

Itsepä olen tähän touhuun lähtenyt, tiedän. Mutta valitus tekee joskus hyvää, heh. Kun olin täällä kotona asiaa valitellut tarpeeksi kauan (viikon...), tulimme Markuksen kanssa siihen tulokseen, että jotain on tehtävä. Siirryin siis toisen ryhmän ruokavalioon ja lisäsin hiilihydraatteja jokaisella päivälle vähentäen niitä kuitenkin vielä vähennysviikkoa edeltävästä viikosta. Jäin siis edelleen "plussalle" vähennysten suhteen, mutta energiatasot ovat palautuneet pikkuhiljaa takaisin. Treenikin alkaa jo kulkea, vaikka lihasten palautuminen onkin edelleen olematonta. Olen saanut siis aamupuuroni takaisin joka aamulle ja mieli on jo paljon virkeämpi.

Tällä hetkellä menossa on siis dieetin kahdeksas viikko, mikä tarkoittaa maaliviivan häämöttämistä jo yllättävän lähellä. Olen onnellinen tämän ajanjakson loppumisesta, vaikka matkaa tavoitteeseen ja tammikuuhun onkin vielä himpun verran jäljellä. Sain tästä dieetistä kuitenkin hyvän ponnahduksen oikeaan suuntaan, minkä lisäksi ohjeet tulevaan pystyn hyvin ammentamaan tämän valmennuksen ohjeistuksista. Olen tällä hetkellä tiputtanut painoa nelisen kiloa, minkä lisäksi vyötäröltä senttejä on kadonnut huikeat seitsemän. Jee! SM - rajoja havitellessa kropan pitäisi lopulta olla vielä kolmisen kiloa kevyempi, mutta aikaa tammikuuhun on onneksi vielä tovi jäljellä. 

Tällä hetkellä odotan dieetin päättymistä eniten treenitehojen kasvattamisen takia. Kun saan alkaa käänteisellä dieetillä lataamaan hiilihydraatteja ruokavaliooni, uskon treeninkin kulkevan paljon entistä paremmin ja tulosten paranevan siten, että painon pudottaminen kisapainoon alkaa olla edes relevanttia. 

En aio kuitenkaan kituuttaa itseäni koko kymmentä dieettiviikkoa loppuun asti, sillä varasimme kahden viikon päähän perjantaille Päivä Tallinnassa - risteilyn, jonka tarkoituksena on hakea viinimaistiaiset mahdollisista hääviineistä ja "juhlistaa" tämän dieettiajanjakson päättymistä pienellä irtiotolla arjesta. Tarkoituksena on myös tankata hiilihydraatteja tuon reissun aikana, joten minulla todellakin on jotain, mitä odottaa! Tänään tuohon perjantaihin on siis jäljellä enää tasan kaksi viikkoa! Jipii!

Laadultaan tästä tekstistä näytti nyt tulevan erittäin sekava ja rönsyilevä kokonaisuus, mistä voimme varmasti kiittää edelleen tätä dieetin tyhjentämää päätä. Palaan kuitenkin asiaan toivottavasti vielä viikonlopun aikana ja kerron teille uudesta lemppariaamupalastani, jota olen tällä viikolla ehtinyt jo syödä jokaikisenä päivänä. Varailimme myös pari viikkoa sitten Saksan joulumarkkinareissumme joulukuun loppupuolelle, minkä tiimoilta on varmasti luvassa ainakin jonkinnäköistä intoilua ja varmaan kuvakollaasia viime vuodelta. On niin ihanaa olla pitkästä aikaa edes näin energinen, kuin nyt olen!

Minä siirryn seuraavaksi anatomian maailmaan oppikirjojen sekä salitreenin merkeissä! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille,

Viivi

P.s. Todistetusti aina ei tarvitse lenkkeillä yksin! ;)