Kilot kuriin - kilpailu #5: Viimeinen punnitus

Heippa!

Tänään on kulunut tasan kuukausi siitä, kun ensimmäisen kerran marssin Kastuntie 49:siin Kilot kuriin - projektin ensimmäiseen punnitukseen, jossa minulle selvisi, mistä koko proggiksessa oikein on kyse. Silloin, tasan kuukausi sitten, astuin myös elämäni ensimmäistä kertaa kehonkoostumusmittarille, ja voitin samalla kaikki siihen liittyvät pelkoni (jotka muuten olivat kaikki ihan turhia). Tänään menin siis viimeistä kertaa tämän kilpailun puitteissa Turun Kevytkauppaan, viimeiseen punnitukseen. 

Pakko myöntää, että tätä punnitusta ajatellen minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia. Tiesin jo viime viikkojen perusteella, että lihasta on lähtenyt jonkun verran, minkä lisäksi toivoin rasvaakin palaneen edes hiukan. Oma vaaka näytti painoa pudonneen vajaan kilon verran, joten tiesin suurinpiirtein, mitä vaaka tulisi näyttämään. Parin päivän "protauskin" oli saanut vähän nesteitä liikkeelle ja olo oli tänään aamulla tosi slimmi, pakko myöntää!

Tämä kuva kiteyttää hyvin ajatukseni Kilot kuriin - kilpailusta! :D Kuva lainattu Tikis.fi sivustolta.

Punnituksen tulokset olivat odotetun laiset: Painoa oli tippunut 1,1 kg, lihasta hävinnyt 700 grammaa ja rasvaa palanut 400 grammaa. Rasvaprosentti pyörii edelleen siinä 29 % korvilla. Eipä siinä mitään, näillä mennään ja tähän täytyy olla tyytyväinen, koska keppien kanssa vietetyn ajan tiesi hidastavan kehitystä ja vähentävän jalkojen lihasmassaa! 

Kisan kokonaissaldona mainittakoon, että kuukauden päivien aikana rasvaa paloi yhteensä 2,6 kilogrammaa, lihasmassan muutos oli loppujen lopuksi miinuksella 800 grammaa, vaikka ensimmäisen viikon jälkeen käväisikin vahvasti plussan puolella. Rasvaprosentti tippui kisan aikana 31,7 %:sta 29,2 %:iin. Metabolinen ikäni tippui 30 vuodesta 24 vuoteen ja BMI laski 23,9:stä 22,6 asti. Painoa tippui kaiken kaikkiaan koko kisan aikana 3,5 kiloa ja loppupaino oli 58,5 kg. Painonpudotusprosenttini oli siis 5,6. Not bad! Jossitella voi aina: Jos polveni ei olisi alkanut kremppaamaan ensimmäisen viikon aikana, olisi painonpudotus ollut mahdollisesti suurempaa, tai lihasmassa olisi toisaalta saattanut kasvaa, rasva palaa ja paino pysyä liki samoissa lukemissa.

Juttelimme Johanin kanssa niitä näitä liittyen tämän hetkiseen ruokavaliooni, treenaamiseen ja punnitustuloksiin. Suunta on ollut koko ajan täysin oikea ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Kunhan polvi paranee kunnolla ja pääsen jälleen jalkatreenin pariin, rasvaa luulisi palavan tehokkaammin ja lihasmassan luulisi pikku hiljaa palautuvan myös entisiin uomiinsa. Päätin myös jo Kevytkaupassa, että käyn jatkossakin puntaroimassa itseni kerran kuukaudessa Kastuntiellä, jolloin saan järkevämmän käsityksen kropassani tapahtuvista asioista. Johan muistuttelikin, että punnitukseen kannattaa tulla joka kuukausi samana päivänä, suurinpiirtein samaan aikaan ja samalla tavalla syöneenä, jolloin tuloksetkin ovat luonnollisesti keskenään vertailukelpoisia. Matka jatkuu siis kovaa eteenpäin, vaikka projekti tulikin päätökseensä.

Juttelin Johanillekin tämän hetkisistä fiiliksistäni oman kehonkuvan suhteen. Älkääkä nyt pelästykö, olen nimittäin jo nyt erittäin tyytyväinen siihen, mitä näen peilistä sinne katsoessani. Kaikki verrattuna siihen 70 kg:n Viiviin on ehdotonta plussaa! Silloin 70 kiloisena kuitenkin ajattelin, että jos joskus saavutan kymmenen kilon painonpudotuksen, niin olen todennäköisesti tosi slimmissä ja timmissä kunnossa. Kuvittelin rasvan massan saavuttaneen tässä kohtaa jo ihannelukemat ja kropan näyttävän piukalta ja atleettiselta. Pyh pyh, sanon minä! :D Massaa on lähtenyt jo hurja määrä, mutta kropasta löytyy edelleen rasvataskuja, joiden toivoisin sulavan pois. Vyötäröllä on edelleen suhteellisen suuri vararengas ja käsivarsistakin voisin muutaman sentin rasvaa haluta pois. Kasvot ovat jo huomattavasti sirommat kuin ennen, mutta kaksoisleuastani en ole vieläkään päässyt eroon ja sen jos jonkun kuvittelin katoavan tuhkana tuuleen niiden pudotettujen kymmenen kilon mukana. Mekko-ostoksilla pääsiäisen aikaan käydessämme huomasin myös sen karun totuuden, ettei kroppa ole ihan hirveästi painonpudotuksen myötä muuttunut, vaan tietyn malliset mekot näyttävät edelleen yhtä tyhmiltä päälläni ja ne sitkeimmät rasvakasat ja -kertymät haittaavat yhä edelleen mekon istuvuutta. Ja hei, mekkokoko ei ole pienentynyt yhdelläkään koolla. Edelleen saa sitä M-kokoa venuttaa päälleen. Johan kuitenkin lohdutti, että rasvan palaminen vie oman aikansa (ja ei, en ole todellakaan kuvitellut, että polttaisin 17 kg rasvaa neljässä viikossa, älkää siis pitäkö minua tyhmänä) ja vaatii pitkäjänteistä työtä. Nyt siis laihdutellaan lukemat sopiviksi ja kroppa slimmiksi, minkä jälkeen aletaan tuoda nahkaa lähemmäs lihasta rasvaa polttamalla ja lihasta kasvattamalla. 

Pitää mm. syödä hyvin, että jaksaa! ;)

Jotenkin hassua, kun ei enää voikaan joka viikko marssia juttelemaan jonkun "vieraan" kanssa omista fiiliksistä painonpudotuksen, syömisen ja treenaamisen suhteen. Nyt sitä pitää sitten periaatteessa pärjätä "omillaan". Onneksi Markus on ihan loistava tsemppari ja tekee tätä minun painonpudotustyötäni yhtä lailla täydellä sydämellä kuin minäkin: tukee silloin, kun tukea tarvitaan, tsemppaa silloin, kun usko omaan tekemiseen alkaa loppua, etsii uusia treenimetodeja, kun vanhat alkavat tökkiä tai hajottaa paikkoja ja muun muassa kuuntelee välillä sitä loputonta valituksen tulvaa, jonka suustani varoittamatta ulos päästän. Jos jotain voisin kaikille maailman naisille toivoa, niin se olisi Markuksen kaltainen rohkaiseva ja innoittava avomies. Huh, menipä taas syvälliseksi, koittakaa kestää! :)

Painonpudotusjutut jatkuvat tietysti täällä blogin puolella edelleen tavalliseen tapaan, vaikka Kilot kuriin - kilpailu onkin nyt onnellisesti ohitse. Tämähän oli vain yksi etappi pitkällä matkallani kohti tasapainoista ja terveellistä loppuelämää ;)

Tenttiin lukemista, selfieitä ja lämmintä vilttiä. Siitä oli minun päiväni muun muassa tehty.

Teehetken kruunasi uunituore Maku-lehden leivontanumero. Ja katsokaa nyt, kuinka herkullisen näköinen lehden ulkonäkökin on!!

Vapun treeniselfie vailla vertaa. :'D 

Ihanaa Vappua kaikille lukijoille toivottaa

Viivi

Postaus toteutettu yhteistyössä Turun Kevytkaupan kanssa.

P.S. Sain Johanilta mukaani myös Foodbox:in herkkuruokaa, mistä postailen lisää tässä lähitulevaisuudessa. Oli nimittäin ihan törkeän hyvää!

Polven uudet kuulumiset ja vaihtoehtoinen hoitomuoto

Heippa hei!

Eilen oli hiljainen ilta. Aloittelin kyllä postausta, mutta en löytänyt kunnon inspiraatiota sen hiomiseen ja loppuun saattamiseen, joten jätin sen vielä muhimaan. Olin myös niin törkeän väsynyt, etten saanut aikaiseksi sitten lopulta kirjoitella mistään muustakaan ja päätin pitää vapaaillan ja kerätä voimia tähän tiistaipäivään. Tänään edessäni oli nimittäin pitkästä aikaa aamuvuoro töiden puolesta, joten minun oli oikeasti PAKKO nousta ylös seitsemältä. Lisäksi en tiennyt yhtään, millainen aamu tänään tulisi kävijämäärän suhteen olemaan, joten mielestäni oli paras valmistautua ehdottomasti pahimpaan mahdolliseen skenaarioon: tupa täynnä potilaita, jokaisella spirometria ja vähintään tonnin edestä tutkimuspyyntöjä, joista alkuperäiseen lähetteeseen vähintään puolet olisi pyydetty väärillä koodeilla ja potilaista joka toinen pyörtyisi näytteenottotuoliin.

Päivä oli loppujen lopuksi kuitenkin ihan kiva, eikä suurta yleisöryntäystä loppujen lopuksi syntynyt. Lounastauolla sain kuitenkin kultaakin kalliimpia vinkkejä polveni suhteen.

Kuten olen tässä jo muutaman kerran hehkuttanut, polvi alkaa olla paranemaan päin, vaikkakaan ei kestä vielä pitkiä/raskaita ponnistuksia. Tällaiseksi pitkäksi ponnistukseksi lasketaan siis muun muassa noin 500 metrin kävelymatka meidän kotiovelta työpaikkani ulko-ovelle. Tässä ajassa polvi ottaa jo nokkiinsa ja kävely onnistuu ainoastaan keppien avustuksella. Ja ei, kyse ei nyt ole siitä, että polvellani olisi "asennevamma" töihin suuntaamisen suhteen, sillä kipu alkoi kotimatkalla. Takana oli tosin jo noin viiden tunnin verran kepitöntä kävelyä kotona ja töissä. Tämä kuitenkin kielii siitä faktasta, että polvi ei vain ole vielä lähelläkään paranemista ja lepoa ja keppeilyä on edelleen jatkettava vaikkei se tarpeelliselta tuntuisikaan. 

Sain kuitenkin lounastunnilta muutakin kuin täyden vatsan kotiin viemisiksi. Yksi talomme lääkäreistä oli nimittäin sitä mieltä, että olen kärvistellyt kipuilevan ja toimimattoman jalan kanssa jo tarpeeksi kauan ja lepo ei enää olisi ainut ratkaisu ongelmaan. Hän ehdotti sitä, minkä ensimmäisessä polvi-postauksessa jo ehdottomasti torppasin, nimittäin kortisonipiikkiä patella-jänteen alle. Olen toki laboratorionhoitaja, mutta itken kuin pikkulapsi, jos joku lähestyy minua näytteenottoneulaa suuremman piikin kanssa. Jos kehtaisin, juoksisin sen neulan lähestyessä pakoon, joten pieni itkun tihrustaminen on tässä tilanteessa hyvin pientä. En siis nauti todellakaan mielikuvasta, jossa pitkä neula tungetaan polveni sisään. Olen myös kuullut ihan liikaa juttuja kortisonista, sen nestettä keräävästä vaikutuksesta ja siitä, että hoito joudutaan toistamaan useasti, ennen kuin vaiva paranaa, jos paranee sittenkään. En siis ole varma, onko se itsensä vapaaehtoinen maksullinen kidutus sitten loppujen lopuksi sen kaiken arvoista? En minä tiedä.. Apua?!

Toisaalta tämä koko vamma koettelee hermojani jatkuvalla syötöllä ja olen valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa sen hoitamiseksi. Pyysin lääkäriltä vielä miettimisaikaa kortisonin suhteen sillä varjolla, että polvi saattaa kuitenkin parantua itsestään. Tähän tämä lääkäri hymyili vinosti ja sanoi, että saan miettimisaikaa juuri niin pitkään, kuin itse jaksan kipuja, särkyjä, liikkumattomuutta, toimimattomuutta ja muita rikkinäisen polven mukanaan tuomia iloja katsella. Mä en nyt taas kestä. Ja äitikin oli sitä mieltä, että piikille vaan! 

Jätän tämän asian hautumaan ja lähden tästä pikkuhiljaa treenaamaan selkälihaksia uuteen uskoon. Todennäköisesti matka salille (jälleen) keppien kanssa saa minut ymmärtämään, että kipu ja neulan kosto ovat pieniä pahoja polven parantumisen rinnalla.

Onko kukaan koskaan kohdannut tuota kortisonipiikkiä silmästä silmään? Ovatko "pelkoni" täysin aiheettomia? Entä onko joku saanut hyppääjän polven paranemaan ihan ilman invasiivisia toimenpiteitä?

Viivi

Sunnuntain Sattuma - treeni

Huomenta!

Jos eilen aloiteltiin "kevyesti" kalorien laskemisen merkeissä, niin ei se tahti tänäänkään yhtään sen paremmaksi muutu, sillä ajattelin kirjoitella heti aamutuimaan meidän eilisestä hikitreenistä Sats:illa. Polvi on ollut tavallista parempi tässä lähipäivinä, joten ajattelimme kokeilla treenaamista mitsejä ja nyrkkeilyhanskoja hyödyntäen. 

Tarkoituksena oli kuitenkin treenata vähän samaan tyyliin kuin viime viikolla Raumalla teimme. Eli muutama patteria, joissa kaikissa kolme liikettä. Jokaista patteria toistettiin jälleen 3-4 kertaa ja jokaista liikettä kerrallaan aina 30 sekuntia tai 15 toistoa. Markus teki osan liikkeistä minun taukojeni aikana ja muuten hän toimi huikean hyvänä PT:nä minulle!

Toisen patterin kolmannen kierroksen jälkeen oli pakko lopettaa kyseinen patteri ja pitää taukoa, minkä jälkeen siirryimme puhtaasti liikkeisiin, joissa polvi ei rasittuisi. Polvi nimittäin kipeytyi ihan törkeästi ja jopa kävely taantui jälleen melkein konttauksen tasolle. Treeni kuitenkin jatkui edelleen hikisenä, eikä polvi vaikuttanut loppuun tekemiseen mitenkään! Onneksi olin talsinut salille kepit mukanani (vaikken niitä mennessä käyttänytkään), jotta pääsin sieltä myös kotiin. Loppuilta kuluikin sitten jääpussin kanssa symbioosissa elellen.

Näin minä siis treenasin:

Lämmittely:
Kuntopyöräily 10 min

Patteri I x 4: 

30 s vatsarutistus oikealla ja vasemmalla suoralla

30 s etunojapunnerrus

30 s Päärynäpallolyönti (Markuksen mitsit toimittivat päärynäpallon virkaa)

Patteri II x 3:

30 s kaksi (pientä) vasenta suoraa ja oikea suora 

Ensimmäisellä kierroksella: 30 s oikea koukku, vasen koukku

Kahdella viimeisellä kierroksella: 30 s vasen alakoukku, oikea alakoukku ilman alakropan liikettä

30 s pieniä lyöntejä kaverin vatsaan

Patteri III x 4:

30 s nyrkkeily käsipainoilla vinopenkissä

30 s hauiskääntö

30 s ranskalainen punnerrus kiekolla

Patteri IV x 3:

15 toistoa alaselkäliike selkäpenkissä

15 toistoa alavatsalihasliike dippitelineessä jalkoja nostaen

15 toistoa rintalihasliike junglessa

Jos olin viime viikon Raumalla tehdyn treenin jälkeen palasina, niin tämä sunnuntain treeni oli vielä jotenkin ihan omaa luokkaansa. Olin aivan puhki, kun marssin pukuhuoneeseen ja ajattelin saunan auttavan rentoutumisessa. Päinvastoin. Olo oli tosi pyörryttävä saunan jälkeen ja loppuilta kului kotona sohvalla rötvätessä. Oli kuitenkin niin ihanaa päästä tekemään jälleen jotain tosissaan hengästyttävää ja hikistä treeniä. Tuntui jopa ihan siltä, että sitä treenasi! ;) 

Markuksen kanssa käytiin joskus vuosi takaperin ja viime syksynä kerran viikossa nyrkkeilemässä Sats:illa PT-Samun johdolla ja nyt Markus eilisten lyöntieni perusteella kertoi voimatasojeni kasvaneen viime syksystä ihan huikeasti! Huomasin kyllä itsekin, että pystyin lataamaan lyönteihini paljon tavallista enemmän voimaa ja lyönnit osuivat myös poikkeuksetta oikeaan kohtaan. Vielä kun tuon polven saisi kuntoon, niin pääsisi lisäilemään tätä "nyrkkeilyä" lisää treeniohjelmaan! Myös vatsalihaksissa on tapahtunut valtavasti kehitystä, vaikken olekaan treenannut niitä melkein lainkaan erikseen. Lankkuilua on tullut harrastettua silloin tällöin ja bodypumpin sun muiden jumppien aikana vatsalihaksia on tullut treenattua jonkin verran. Ensimmäisen ja neljännen patterin vatsalihasliikkeet kuitenkin tuntuivat tapahtuvan kuin itsestään ja poltetta oli haettava toistojen määrää nostamalla. Aika hienoa! 

Tänään onkin sitten vuorossa taas olkapääpäivä, jota olen odottanut viime viikon maanantaista asti kuin kuuta nousevaa! Olkapäiden treenaaminen tekee vain aina niin gutaa!

Ihanaa alkanutta (treeni)viikkoa kaikille,

Viivi

p.s. Nyt on eilisen jäljiltä olo kuin hakatulla, taisi siis treeni tehdä tehtävänsä ja toimia! 

Vadelma-mantelijauhe-proteiinipannukakut

Ollaan oltu koko viikonloppu Markuksen kanssa Turussa ja päätettiin sen kunniaksi aloittaa tämä sunnuntaiaamu jollain ihanalla ja vähän enemmän eforttia vaativalla aamupalalla. Palloteltiin pitkään kahden superhyvältä kuulostavan reseptin välillä, ja loppujen lopuksi MINÄ päätin diktaattorin elkein, että teemme vadelmaisia proteiini-mantelijauhepannukakkuja. Ensi kerralla on vuorossa sitten se toinen resepti, eli Protein Mudcake.

Löysin alun perin tähän eksperimenttiin innoittaneen ohjeen Sats:in harjoittelusuunnitelmaan liittyvistä resepteistä. Muokkasin sitä kuitenkin proteiinisempaan suuntaan ja vaihdoin mustikat vadelmiin. Pannukakkujen paistaminen oli ainakin tällä reseptillä hiukan hankalaa, sillä joko öljy roiskui joka puolella tai pannukakut tarttuivat suhteellisen tiukasti pannuun kiinni, mikä taas vaikeutti kääntämisprosessia. Näidenkin pannukakkujen valmistamisessa maltti on valttia, eli levyt pienelle neidit ja urhot ja malttakaa mielenne siinä kääntämisessäkin! Pannukakkujen pitää olla kokonaan hyytyneitä myös päällipuolelta ennenkuin niitä kannattaa mennä lastalla sohimaan. Ja lasta sitten kerralla koko pannukakun alitse ja nopea kääntö! Kuulostaa toki helpolta, mutta ei se sitä aina ollut! Tässäkin asiassa harjoitus teki mestarin ja malttamattomuus kaikkosi pikku hiljaa! Ja vaikka ulkonäkö ei aina ollutkaan toivotun kaltainen, maku ei siitä kärsinyt! Nämä olivat ihan sairaan hyviä!!

Ainekset:

1 dl mantelijauhetta

1 dl Cook-Bake-Cake - proteiinijauhe (maustamaton)

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

165 g valkuainen

2 dl rasvaton maitojuoma

1 tl hunaja

n. 100 g vadelmia

Paistamiseen:

kookosöljyä (VAROITUS! Roiskuu!)

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä toisessa kulhossa valkuaiset, maitojuoma ja hunaja. Vatkaa kevyesti sekaisin.

2. Yhdistä kuivat aineet valkuais-maito-seokseen ja sekoita tasaiseksi. Kaada joukkoon hiukan sulaneet/tuoreet vadelmat.

3. Muussaa vadelmia hiukan sekoittaessasi taikinaa. Vadelmat palavat nimittäin pannulla aika mukavasti, jos ovat kokonaisia. Muussattu kokonaisuus toimi siis paremmin!

4. Lämmitä lettupannu suhteellisen kuumaksi. Pienennä hellan lämpötila keskilämmölle. Käytä paistamisessa kookosöljyä tai älä käytä öljyä lainkaan. Kookosöljyllä pannukakut saavat pitsireunat, ilman öljyä paistettaessa lopputulos on mattamainen, jopa hiukan nahkamaisen näköinen. Maku on öljyä käytettäessä tietenkin astetta kookoksisempi, mutta ruiskuminen on sitten ihan huikeaa! Suojalasit päähän! ;)

5. Kaada taikinaa pannulle pieni kauhallinen ja anna levitä rauhassa. Paista pannukakkuja, kunnes yläpintakin on kokonaan tai ainakin lähes kokonaan hyytynyt. Kuten jo alussa mainitsin: lasta kerralla kokonaan pannukakun alle ja nopea flippaus! Jos pannukakku hajosi, ei se mitään, uutta yritystä kehiin, maku ei ulkomuodosta kärsi! Kääntämisessä voit käyttää apuna myös toista lastaa tai nuolua! (Toimi ainakin minulla hyvin)

6. Tarjoile pannukakkut vadelmien ja banaanin kanssa tai esimerkiksi rahkatäytteellä.

Energiaa koko taikinassa oli noin 681 kcal ja 100 grammaa kohti vain 116 kcal. Suhteellisen kevyt herkku siis siihen nähden, kuinka hyviltä nämä maistuvat!! 

Myös pinnalta hyytynyt pannukakku, siis valmis käännettäväksi!

Tadaa! Keskellä pieni repeämä, koska paistettu ilman öljyä!

Myös tämä yksilö paistettu ilman öljyä. Alapuolella kuva öljytystä yksilöstä!

Tämä pannukakku paistettu öljyllä. Pitsi reuna oli osassa selkeämpi, mutta hupsis, kun ne eivät kääntyneet sitten ihan niin näppärästi, joten kuvia niistä ei ole saatavilla.

Have fun in the kitchen,

Viivi

Kalorien laskentaa

Huomenta!

Taidampa aloittaa tämän aamun näin super kevyesti juttelemalla heti aamutuimaan kalorien laskemisesta. Se on kuitenkin ollut minun avaimeni painonpudotuksen onnistumiseen (tietenkin monen muun asian ohella), joten haluan siitä kirjoitella myös täällä blogin puolella. Sanon nyt jo heti alkuun, etten ole millään tapaa painonpudotusasioiden ammattilainen, enkä suosittele omaa elämäntapaani kenellekään, koska minulla ei siihen ole koulutusta. Minulla tämän elämäntavan noudattaminen toimii, sillä voin kaiken painonpudotuksen keskellä erittäin hyvin, enkä koe kaloreiden laskemista minkäänlaiseksi riippakiveksi, päin vastoin. Kaikille tarkka elämäntapa ei kuitenkaan sovi, vaan joku toinen voi moisesta ahdistua, pahastikin. 

Alunperin aloin laskeskella kaloreita, koska halusin ihan vain mielenkiinnosta tietää, paljonko lukujen näkökulmasta söin paastopäiviä seuranneina päivinä ja huomasin lukemien olevan huolestuttavan korkeita. Päätin siis silloin aloittaa nyt lähes kolme kuukautta kestäneen kaloreiden laskemisen. Aluksi laskin kaloreita säännöllisen epäsäännöllisesti ja arvioin syömisiäni vielä aika paljon mutu-tuntumalla. Muutaman kerran viikossa kyllästyin laskemiseen kesken päivän, enkä sen vuoksi kirjoittanut loppupäivän syömisiäni mihinkään ylös. Pikku hiljaa huomasin laskemisen olevan hyödyksi painonpudotuksessa. Pystyin kontrolloimaan syömäni energian määrää, jolloin pysyin varmasti miinuskaloreilla ja luonnollisesti laihduin. 28. helmikuuta aloin sitten pitämään ruoka- ja treenipäiväkirjaa, johon kirjoitin ylös päivittäiset ruuat gramman tarkkuudella kellonaikoineen. Merkkasin itse kokattujen ruokienkin kalorimäärät paperille ja laskin energiasisällön sataa grammaa kohti. Olin, ja olen edelleen, tarkka ruokaan liittyvien lukujen suhteen.

Vasta kaloreiden laskemisen aloittamisen jälkeen aloin myös kiinnittää huomiota ruokien terveellisyyteen. Vähensin turhien rasvojen käyttöä ja kevyt maitojuoma vaihtui rasvattomaan maitojuomaan. Sokeripitoiset ja vaaleat hiilihydraatit vaihtuivat täysjyvävaihtoehtoihin ja parempiin sokereihin. Proteiinin määrä ruokavaliossani moninkertaistui ja aloin jatkuvasti kantamaan vihanneksia ja hedelmiä kotiin. Lounaat ja päivälliset kevenivät ja aloin voida huomattavasti paremmin. Pikku hiljaa myös herkuttelu ja muun muassa alkoholin käyttö loppuivat kokonaan. Kun jonain päiväni tunsin oloni huonoksi tai nuutuneeksi, saatoin löytää syyn olooni pelkästään tarkastelemalla edellisenä päivänä syömiäni ruoka-aineita tai syömisen aikatauluttumista. Minulle kaloreiden laskemisesta on siis ollut valtavasti hyötyä, enkä kadu yhtäkään siihen käytettyä minuuttia. 

Tällä hetkellä pääsykoeprosessi käy kuumimmillaan ja aika ja hermot alkavat olla enemmän tai vähemmän kortilla. Välillä jopa vessassa käynti tuntuu ajan tuhlaamiselta, saatika sitten, että alkaisin kirjoitella kaikkia syömisiäni gramman tarkkuudella paperille, so not gonna happen. En kuitenkaan halua luopua kaloreiden laskemisesta, koska tiedän helposti huijaavani itseäni suuntaan tai toiseen, jos syön juuri niin kuin päässä tuntuu hyvältä. Keksinkin alkuviikosta ratkaisun tähän ongelmaan ja ainakin toistaiseksi olen ollut ainoastaan positiivisesti yllättynyt. 

Päätin ottaa kokeiluun "Suunnittele-etukäteen-päivän-syömiset-ja-laske-kalorit" - projektin. Suunnittelen siis edellisenä iltana seuraavan päivän ruokalistan aamupalasta iltapalaan grammojen tarkkuudella. Lasken kalorit ja lisään/vähennän tarvittaessa aterioideni kokoa, jotta saavutan suunnilleen tavoitekalorini. Pystyn samalla kontrolloimaan syömieni proteiinien ja hiilihydraattien suhdetta. Minulle tämä systeemi on sopinut aivan loistavasti. Olen ihminen, joka on onnellinen saadessaan noudattaa ohjeita pilkun tarkasti. Tuskimpa minusta olisi koskaan tullut laboratorionhoitajaa, jos ohjeiden noudattaminen ei kävisi minulle järkeen tai tuntuisi loogiselta. Kun olen suunnitellut seuraavan päivän ruokalistan jo etukäteen, asennoidun myös noudattamaan sitä enkä tunne minkäänlaista "pikku-nälkää" kesken päivää. Tiedän, että parin tunnin päästä saan syödä sitä ja tätä, jolloin myös keskityn muihin tekemisiin täyspainoisesti, kunnes ruoka-aika jälleen koittaa. Verensokerini on pysynyt tasaisena, mikä näkyy ja tuntuu myös opiskelussa. Ruokailut käyvät myös paljon nopeammin, kun olen jo valmiiksi laskenut ruoka-aineiden määrät, ja tärkein tehtäväni on saattaa nuo grammamäärät lautaselle. Energiasisällötkin on laskettu jo etukäteen valmiiksi, jolloin pystyn siirtymään sujuvasti lautasen tyhjennyttyä takaisin pääsykoekirjojen ihmeelliseen maailmaan. 

Ohessa esimerkkinä eilisen päivän "ruokalistani" kuvien muodossa:

Aamupala, klo 9:00: Munakas yhdestä kananmunasta ja valkuaisista, lisukkeena tomaattia ja raejuustoa. 165,75 kcal

Lounas, klo 12:15: Kesäkurpitsalasagne runsaalla salaatilla. 333 kcal

Välipala, klo 15:30: Arla proteiinirahka, mehukeitto ja pala proteiinipatukkaa. 209 kcal

Päivällinen, klo 18:00: Päivän toinen annos kesäkurpitsalasagnea runsaan salaatin kera. 300 kcal.

Välipala, klo 19:00: Lakritsi - proteiinipatukka. 120 kcal

Iltapala, klo 21:30: 250 g maustamatonta maitorahkaa, Whey-100 suklaan makuista heraproteiinia, mehukeittoa ja keitetty kananmuna. 346 kcal

Yhteensä: 1473,75 kcal

Viivi

Uusia proteiinipatukoita ja lauantain kuulumisia!

Heippa!

Nyt on alkanut se vaihe pääsykoeprosessissa, että viikonloputkin kuluvat pääsääntöisesti kirjoja puhki lukiessa. Tämän takia myös kirjoittelu on tavallista vähäisempää ja vapaa-aikani vietän pääasiassa X-asennossa maaten. En ala tänään illalla myöskään kovin syvälliseksi, vaan otan hiukan enemmän aikaa itselleni, jotta saan huomenna tänne jotain tähdellisempää tekstiä. 

Luimme Markuksen kanssa molemmat aamupäivän pääsykokeisiin, minkä jälkeen lähdimme käymään kaupungissa, koska olemme kerrankin Turussa viikonloppuna. Lukemista jatkettiin sitten taas neljän jälkeen kotiin palattuamme. Markus halusi kävelemään kauppahalliin, minkä lisäksi päätimme pistäytyä Hansan puolella Punnitse ja säästä:ssä sekä Glitterissä. 
Kauppahallissa on vain sitä jotakin. Ja pakko myöntää, että kävelimme kauppahallin kaksi kertaa ympäri ennen kuin saimme tarpeeksemme. Heh. Punnitse ja säästä:stä otin tällä kertaa myös pari uutta tuotetta kokeiluun, eli kaakaonibsejä sekä mulperimarjoja, ja ihastuin kumpiinkin heti ensi maistamalla! Omnomnom.

Päädyimme loppujen lopuksi myös Citymarkettiin, koska olin Pirkassa nähnyt ilmoituksen Electrolux Sport Blender:istä, joka oli lehden mukaan tarjouksessa hintaan 25 euroa. Noh. Olisihan se ollut ihme, jos tällä kertaa olisin vihdoin katsonut mainostajan oikein tai huomannut katsoa, mistä lähtien tarjous on voimassa. Ilmoittaja ei suinkaan ollut Citymarket (mutta jos mainos löytyy Pirkasta, niin pitäähän tarjouksen olla automaattisesti voimassa Citymarketissa, vai mitä?!) vaan Kodin Ykkönen, minkä lisäksi tarjous alkaa vasta 1.5.2014. Lähdimme siis blenderin suhteen tyhjin käsin kotiin, mutta matkatessamme kohti kylmähyllyjä eksyimme keskelle "Proteiini-hypetystä" ja esilleasettajia, mikä jatkui prodehyllyjen välistä aina kylmähyllyille asti. Yksi esilleasettajista oli Fast, joka oli esittelemässä proteiini-smoothieitaan sekä Naturally High Protein - proteiinipatukoitaan ja niiden kahta upouutta makua: Lakritsi ja Mustikka. Maistelimme parin pöydän antimia, mutta mielestäni Fast:n patukat olivat kaikkein parhaita ja varsinkin uudet maut, lakritsi ja mustikka, olivat aivan tajuttoman hyviä! Moneen kertaan jouduin muistuttamaan itselleni syöväni jotain terveellistä, sillä maku olisi yhtälailla voinut olla jostain epäterveellisemmästä karkkipatukasta. Jos noista kahdesta uudesta mausta pitää valita suosikki, niin lakritsi voitti ihan millin erolla mustikan. Molemmat ovat siis todellakin maistamisen arvoisia!

Näitä patukoita löytyy hyvin monessa maussa, mutta omia suosikkeja ovat lakritsin ja mustikan lisäksi ehdottomasti kookos sekä karamelli. Lisäksi minttusuklaa sekä mansikka-valkosuklaa ovat ihan mukiin meneviä makuja, joskin mansikka-valkosuklaa on suhteellisen keinotekoisen makuinen. Omena-kaneli -patukkaa tuskin ostan enää uudestaan, ei oikein uponnut nimittäin minuun se makumaailma! En tiedä, löytyykö uutuusmakuja vielä kaupan normaaleista proteiinipatukka-hyllyistä, sillä tänään ne löytyivät ainoastaan esilleasettajalta. Tänään heillä oli myös voimassa tarjous patukoista (2 kpl, 2,5 euroa), mutta voi olla, että se on voimassa vielä huomennakin! :) Kannattaa tsekata nämä uudet ihanuudet!

Huomiseen siis,

Viivi

P.S. Olen tosi pahoillani, että Bloggerilla on henkisiä ongelmia ja kuvat ovat väärin kääntyneitä.

Teetä, valkoista teetä

Markus tuli tänään töistä kotiin iiison laatikon kanssa ja ilmoitti tuoneensa minulle laatikollisen "tuliaisia". Tuoksahtaa hemmottelulta, sillä neljän keräsalaatin ja tomaattipussillisen alta paljastui seitsemän toinen toistaan ihanammin tuoksuvaa ISOA teepussia. Mmmmmmmmh. Rakastan teetä. Vaihdossa ollessani join aina aamuisin kahvia vain ja ainoastaan saadakseni sen huikean kofeiiniboostin, mutta sen koommin en siihen tavaraan ole koskenut. Nykyään juon vain ja ainoastaan teetä ja jos valita saa, niin ainoastaan valkoista ja vihreää teelaatua. Ai miksikö? Ensinnäkin nautin teen mausta ja tuoksusta erittäin paljon, minkä lisäksi tee tukee laihdutusta ja pitää kehon nesteet kierrossa toimiessaan diureettina. Vihreällä ja valkoisella teellä on myös huikea määrä erilaisia terveysvaikutuksia. 

Teetä on alettu alunperin juoda Kiinassa juurikin sen erilaisten terveysvaikutusten vuoksi ja sen maailmanvalloitustaival perustuukin osaksi uskomuksiin teen parantavista vaikutuksista. Tiede on pystynyt vahvistamaan suuren osan näistä uskomuksista tosiksi ja löytänyt niitä vielä lisää. Tee onkin erittäin paljon tutkittu juoma.

Kaiken kaikkiaan teestä on tunnistettu huikeat 500 eri ainesosaa, joista terveyden kannalta kiinnostavimpia ovat flavonoidit, C-, B1-, B2-, ja K-vitamiinit sekä mineraaleista magnesium, kalium, fluori sekä teen alkoloideista tärkein, kofeiini.

Flavonoideja teessä on erittäin runsaasti. Ne toimivat elimistössä antioksidantteina eli suojaavat solua vahenemiselta estäen vapaiden radikaalien toiminnan. Teen flavonoideista huomattava osa kuuluu katekiineihin, joista tärkein on EGCG. EGCG parantaa insuliiniherkkyyttä jopa 15-kertaisesti, millä on merkitystä laihdutuksessa sekä ylipainon ja diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa.

Teen terveysvaikutuksia ovat muun muassa:

1. Alentaa kohonnutta verenpainetta ja kolesterolia.

2. Vahvistaa verisuonten seinämiä ja hidastaa niiden kalkkeutumista

3. Pienentää verihyytymien muodostumisriskiä 

4. Laskee sydäninfarktin riskiä

5. Säännöllinen ja pitkään jatkunut teen juominen pienentää riskiä sairastua tiettyihin syöpätyyppeihin

6. Ehkäisee näläntunnetta ja kiihdyttää aineenvaihduntaa ollen lisäksi lähes kaloritonta

7. Virkistää hermostoa ja ehkäisee uupumusta

8. Suojaa auringon UV-säteilyltä

9. Ehkäisee Parkinsonin tautia, hammasmätää sekä pahanhajuista hengitystä

Teellä on lisäksi kaikkien edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi antibioottisia vaikutuksia ja se ehkäisee tulehdustilojen syntyä. Vihreän teen katekiinit estävät tehokkaasti ruokamyrkytyksiä tappamalla sitä aiheuttavia bakteereja. Tee antaa suojaa myös viruksia vastaan ja sen säännöllinen nauttiminen vahvistaa ihmisen immuunijärjestelmää. 

Terveysvaikutuksiltaan tehokkaimpina teelaatuina pidetään hapettamattomia laatuja eli vihreää, keltaista ja valkoista teetä. Pelkistetymmän valmistusprosessin ansiosta vaikuttavat aineet esiintyvät runsaampina ja luonnollisemmassa olomuodossa kuin esimerkiksi kokonaan hapetetussa mustassa teessä. Vitamiinit eivät myöskään tuhoudu kyseisiä teelaatuja nautittaessa, sillä ne haudutetaan matalissa lämpötiloissa. Muut teelaadut eivät kuitenkaan ole sen epäterveellisempiä kuin kolme edellä mainittua.

Eri teelaaduista ja teestä noin yleensäkin löytyy huikeat määrät tietoa Teekaupan nettisivuilta. 

(Lähteet: Teekauppa, Antioksidantti)

Sain Markukselta tosiaan seitsemän pussia ihania teitä. Yksi pusseista oli vihreää Jasmine Superior teetä, joka on tehty vihreästä Sencha teestä sekä Jasmiinin kukista. Mukana oli myös maustamatonta valkoista Silver Needle Yin Zhen - teetä, Syyskeiju - teetä (valkoinen ja vihreä luomutee, karpalon, sitruunaruohon ja ruiskaunokin aromit), Valkoista mustaherukka - teetä (Pai Mu Tan, mustaherukka ja mustaherukka-aromi), valkoista mansikkateetä (Pai Mu Tan, mansikan palat, mansikka-aromi), Valkoinen Unelma - teetä (Pai Mu Tan, jasmiinin terälehdet, maracuja, luontainen maracuja-aromi) sekä maustamatonta Pai Mu Tan - teetä. Kaikki teet Markus oli ostanut Hottis Oy:ltä.

Keittelimme tänään illalla treenin jälkeen valkoista mustaherukka - teetä, koska kurkkuni oli hieman tavallista ärtyneempi. Toivon nyt teen antibioottisten vaikutusten pelaavan rooliaan ja estävän sairastumisen ;) Tee oli todella hyvää ja maku oli hennon kukkamainen eikä siis mitenkään verrattavissa mustan tai vihreän teen stydiin makuun. Perjantai-ilta onkin ihanaa viettää rentoutuen ja teestä ja sen lämmittävästä vaikutuksesta nauttien. 

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille! Muistakaa nauttia,

Viivi

Polviku(u)lum(is)ia

Heippa!

Tänään ja eilen on ollut suhteellisen hyvät polvipäivät, joten niistä rohkaistuneena päätin nyt ottaa tämän asian vähän enemmän tapetille ihan omassa postauksessaan. Polvelle siis kuuluu jo tavallista parempaa ja keppeilystä on selkeästi ollut paljon hyötyä. Olen siis keppienkin suhteen vain hiljaisesti tyytynyt kohtalooni, vaikka vihaankin niiden kanssa liikkumista jopa enemmän kuin Markuksen likaisia sukkia väärinpäin käännettynä pyykkikorissa. Ja siihen tarvitaan jo paljon.

Polvi oli viikonloppuna vielä kovin ärtynyt ja otti jopa hieman takapakkia. Maanantaista alkaen olen kuitenkin pikku hiljaa pystynyt varaamaan tavallista enemmän jalan varaan, jopa ilman jännetukea ja tänään tein kauppareissun ihan ilman keppejä. Huomaan ilman keppejä kävellessäni varovani jalan taittamista ihan hulluna. Kokeilin sitä kuitenkin ihan aktiivisesti ja polvi ei enää juurikaan oireillut! En luovu kuitenkaan kepeistä vielä ainakaan viikkoon, sillä tahdon polveni paranevan kerralla kunnolla.

Kuva lainattu Terveystalon internetsivuilta.

Iloitsen kuitenkin jo tulevasta jalkapäivästä, jonka suunnittelin näin alustavasti puolentoista viikon päähän sunnuntaihin. Älkääkä nyt kukaan siellä pelihousujanne repikö tai vetäiskö hernettä nenään, sillä aion aloittaa ihan pienillä painoilla ja kevyillä sarjoilla. Ja tietysti koko ajan polvea kuunnellen. Jos tekeminen alkaa sattua, lopetan tietenkin välittömästi. Lisäksi jalkapäivään mennessä aion kokeilla rappusten kävelyä meidän kotiovelle. Jos tämä onnistuu ilman ongelmia, on polvi valmis treeniin jännetuen kanssa. Jos taas tunnen kipua, lykkään treenaamista jälleen eteenpäin. Kärsivällisyys kyllä palkitaan.

En olisi ikinä uskonut, että kahdella 7 kilometrin mittaisella lenkillä voi olla tällainen vaikutus terveyteen. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna minun olisi ehdottomasti pitänyt ottaa ensimmäisen lenkin jälkeen ilmaantuneet polvikivut tosissani eikä painella heti seuraavana päivänä uudelleen lenkille. Olkaa te lukijat siis kilttejä ja pitäkää tätä minun tapaustani varoittavana esimerkkinä siitä, mitä voi tapahtua, jos "ei-kipuu-ei-hyötyy" - ideologia on syöpynyt liian syvälle omaan pääkoppaan. Kipu on kuitenkin elimistön tapa varoittaa lähestyvästä kudosvauriosta eikä se olisi evoluution aikana säilynyt ennallaan, ellei sillä olisi elämän kannalta jotain merkitystä. Amen. 

Pikkuhiljaa hyvää tulee,

Viivi

HC-aamupala: Kaurapuuroa, raejuustoa ja marjoja

Huomenta!

Paloin jo eilen halusta päästä postaamaan tämän "reseptin" tänne blogin puolelle, mutta lukeminen vei minut ihan mennessään ja aamupostaus jäi sitten kokonaan tekemättä. Illan olinkin jo varannut valmiiksi Kilot kuriin - yhteistyöpostaukselle, joten... 

Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa systeemiä, jossa suunnittelen seuraavan päivän ruokailuni (mitä syön, milloin syön ja paljonko kaloreja kertyy) jo etukäteen. Aion tehdä tästä ihan oman postauksensa vielä lähipäivinä, koska ainakin minulla tämä systeemi toimi kuin unelma! Mutta jokatapauksessa. Kun selailin sitten Instagramin ihmeellistä maailmaa, löysin erään aamupalakuvan, jossa puuron joukkoon oli lisätty marjoja ja raejuustoa. Hetken siinä sitä kuvaa sitten tuijottelin ja taisin silmiänikin hieraista, sillä kummastus oli suuri. Kuka ihme nyt haluaisi sotkea raejuustoa ja kaurapuuroa keskenään?! Hullut. Luin kuvan alle kirjoitettuja kommentteja ja yksi toisensa jälkeen ihmiset kehuivat tätä "aamupalaklassikkoa" voittamattomaksi. Maistuu kuulemma päivästä ja viikosta toiseen ihan samanlaisena. Vielä kun tähän yhdistää sen Taikinasta teräkseksi - nettivalmennuksesta vuotavan propagandan, jonka mukaan proteiinia pitäisi saada aamupalallakin vähintään se 20 g, niin soppa oli syntynyt. Päätin kokeilla, miltä lämmin raejuusto marjojen ja puuron kera oikeasti maistuu.

Eilen aamulla sitten valmistin ensimmäisen kerran annoksen kaurapuuroa raejuustolla ja pakastemarjoilla. Alkuun en tiennyt, miten kyseistä sörsseliä pitäisi sitten napaansa vetää. Ensin puuro ja sitten raejuusto ja marjat? Kuulosti kaikkein loogisimmalta, mutta oli ihan blaah - vaihtoehto. Ehkä hiukan kaikkea erikseen suuhun? Ei toiminut tämäkään. Maistui puurolta ja raejuustolta ja marjoilta. Miksi siis tunkisin ne samaan purkkiin, jos voin syödä ne muutenkin erikseen? Mutta sitten se valkeni. Sisäinen lapseni pääsi valloilleen ja sekoitin koko hässäkän lusikalla yhdeksi pyörremyrskyksi ja maistoin. Mmmmm. Jollain kierolla tavalla raejuuston, puuron ja marjojen maut sopivat kivasti yhteen, kun ne ovat oikeasti sekaisin siinä lusikan kärjellä. Ja tämä oli oikeasti hyvää, koska tein samanlaisen setin tänäänkin aamulla. Tällä kertaa testailin vielä uudemman kerran tuota "kaikkea-siististi-lusikalla-erikseen" - versiota ja ei se ehkä ollutkaan yhtä paha, kuin miltä se eilen ensin tuntui.  

Ainekset:

40 g 4-viljan puurohiutaleita

2½ dl vettä

100 g raejuustoa

50 g pakastemansikoita

1. Keitä puuro. Mikrota marjat. Iske kaikki samaan kulhoon. Nauti.

Tämä annos on lisäksi koostaan huolimatta varsin tuhti. Pärjää helposti yhden 3 tuntia ilman mitään syötävää! Energiaa aamupala sisälsi 238 kcal.

Oletteko te jo maistaneet kaurapuuron ja raejuuston sekoitusta? Mitäs tykkäsitte?

Viivi

P.s. Kuvat olen ottanut ihan vain Teitä ajatellen sekoittamatta puuroa, marjoja ja raejuustoa keskenään. Se sekoitus ei nimittäin ole kovin kuvauksellinen, sen voin luvata!

Kilot kuriin - kilpailu #4: Neljäs punnitus

Moikka moi kaikille siellä ruudun toisella puolella!

Vautsi, ihan aluksi on pakko kiittää teitä kaikkia, jotka olette itsenne raahanneet sinne näyttöpäätteen toiselle puolelle ja päätyneet tavalla tai toisella juuri Minun blogini ääreen! Toivottavasti lukemanne on miellyttänyt teitä ja herättänyt jonkinlaisia ajatuksia suuntaan tai toiseen, sillä se on myös tarkoitukseni! Kaikesta ei todellakaan tarvitse tai pidäkään olla samaa mieltä kirjoittajan kanssa, ja siksi kannustan teitä jättämään myös rakentavaa palautetta kommenttiboksiin! :) Minusta on nimittäin kiva saada myös jonkinlaista "kontaktia" teihin lukijoihin! Samalla voisitte kirjoitella, mitä Te haluaisitte täällä blogissa nähdä/lukea. Tähän voisin vielä pikkupräntillä kirjoittaa, että olkaa silti kilttejä älkääkä käykö henkilökohtaisuuksiin, koska eihän meistä kukaan halua olla yleisesti haukuttavana! :) 

Mutta nyt taas asiaan, ainakin osittain! Tänään minulla oli ihan huikea hardcore-opiskelupäivä, minkä vuoksi olette joutuneet odottamaan uutta postausta ihan iltaan asti. Minulla olisi lisäksi ihan sairaan monia asioita päivitettävänä niin salilta kuin ihan kotioloistakin, ja palan halusta kertoa "kaiken-tässä-heti-nyt", mutta maltan mieleni ja kirjoittelen muista jutuista sitten huomenna! Nyt palaan kuitenkin eiliseen ja tapaamiseeni Johanin kanssa!

Marssin tiistaiaamulla keppeineni Turun Kevytkauppaan neljänteen punnitukseen. En odotellut punnitukselta sen kummempia, sillä omalla vaa'alla paino oli vaellellut suuntaan jos toiseenkin ja muistin punnituksen vasta maanantai-illalla (LUOJAN KIITOS muistinkin...) ja olin jo ehtinyt suurimmassa nääntymyksessäni vedellä kertaheitolla niin Subin kuin pari leipäsiivuakin. Hiilariturvotus punnitusaamuksi oli siis taattu. Yllättävää kyllä, suuri määrä nestettä löysi yön ja aamun aikana myös tiensä ulos kropastani, joten olo ei ollut niin turvonnut, kuin edellisenä iltana oletin. 

Haastetta punnitusaamuun toi lisäksi uusittu bussiaikataulu ja bussinumeroiden muutokset, minkä takia olin aivan pihalla, miten pääsisin paikan päälle. Markus sitten onneksi lupasi myöhästyä hiukan töistä ja heittää minut suht lähelle Kastuntietä. Olin siltikin puoli tuntia etuajassa. Kerkesin kuitenkin vain nippa nappa laskemaan pyrstöni penkkiin, kun Johan jo käski minut peremmälle. Huikeaa palvelua! ;)

Alkuun keskustelimme jälleen kepeistä ja siitä, miten polvi on jo pikkuhiljaa menossa parempaan suuntaan (FYI), minkä lisäksi juttu käväisi myöskin viikonloppuna tekemässäni Johanin innoittamassa 30 minuutin sikakovassa treenissä. Suosittelen sitä edelleen lämpimästi jokaiselle! Juttua treenistä löytyy täältä. 

Mutta sitten itse punnitukseen. Yllätyin positiivisesti! Paino oli tippunut vajaassa viikossa kilon verran ja paino oli ensimmäistä kertaa virallisesti alle 60 kg! En kuitenkaan allekirjoita tätä lukemaa ennenkuin se näkyy meidän omalla vaa'alla, jota käytän referenssinä. Tämä siksi, että omalla vaa'allani käyn aina pelkissä alushousuissa ja Kevytkaupan vaaka kompensoi vaatteet-päällä-punnitusta 1,5 kg:n vähennyksellä. Mutta jokatapauksessa, verrattaessa kahta viimeistä punnitusta, paino oli tippunut kilolla! Jipii! Valitettava puoli tässä asiassa on kuitenkin se, että pudotus koostui 0,6 kg:n osalta lihasmassan vähenemisestä ja vain 0,3 kg:n osalta rasvan palamisesta. BMI on tällä hetkellä 23,0, huikeaa!! Olen siis virallisesti normaalipainoinen!

Lihasmassan vähenemiseen olen kuitenkin varautunut ja valmistautunut siitä asti, kun yhteiselo näiden köpöttimien kanssa alkoi. Olen myös huomannut, miten housut eivät enää kiristä niin kovasti tuosta polven yläpuolelta, mutta yritän asennoitua siihen niin, että se mikä siinä on aiemmin ollut ja kadonnut, tulee myös todella nopeasti takaisin. Lihasmassaa on tällä hetkellä silti jäljellä yhä 40,0 kg, mikä on 59,6 kg:n painosta aika paljon! Ainakin omasta mielestäni.

Sovimme seuraavan, eli viimeisen, punnituksen ensi viikon keskiviikkoon, mihin mennessä olen toivottavasti luopunut vielä ainakin kilosta massaa. Kolme viikkoa on kyllä kulunut ihan sairaan nopeasti, oikein hirvittää! Nämä kolme viikkoa ovat myös olleet aikamoista vuoristorataa, mutta kaikesta on selvitty ja hyviä neuvoja on saatu pitkin tätä taivalta! Kiitos siitä kuuluu tietysti Johanille! 

Vähän erilainen turskaruoka eiliseltä.

Ainiin! Ja liittyen siihen viimeisimpään painonpudotus mietiskelyjä - postaukseen, juttelin asiasta Johanin kanssa punnituksen yhteydessä. Päädyimme lisäämään ruokavaliooni treenin jälkeisiä hiilihydraatteja, minkä lisäksi proteiinin määrää nostettiin edelleen. Olenkin nyt laskeskellut jo etukäteen seuraavan päivän syömisiäni, jotta kaikki kriteerit täyttyisivät varmasti. Ja tämä toimii! Aion aiheesta postailla ihan lähitulevaisuudessa, koska olen siitä itse niin innostunut! 

Ihanaa pikkulauantai-iltaa kaikille,

Viivi

Postaus toteutettu yhteistyössä Turun Kevytkaupan kanssa.