Heippa!
Tänään ja eilen on ollut suhteellisen hyvät polvipäivät, joten niistä rohkaistuneena päätin nyt ottaa tämän asian vähän enemmän tapetille ihan omassa postauksessaan. Polvelle siis kuuluu jo tavallista parempaa ja keppeilystä on selkeästi ollut paljon hyötyä. Olen siis keppienkin suhteen vain hiljaisesti tyytynyt kohtalooni, vaikka vihaankin niiden kanssa liikkumista jopa enemmän kuin Markuksen likaisia sukkia väärinpäin käännettynä pyykkikorissa. Ja siihen tarvitaan jo paljon.
Polvi oli viikonloppuna vielä kovin ärtynyt ja otti jopa hieman takapakkia. Maanantaista alkaen olen kuitenkin pikku hiljaa pystynyt varaamaan tavallista enemmän jalan varaan, jopa ilman jännetukea ja tänään tein kauppareissun ihan ilman keppejä. Huomaan ilman keppejä kävellessäni varovani jalan taittamista ihan hulluna. Kokeilin sitä kuitenkin ihan aktiivisesti ja polvi ei enää juurikaan oireillut! En luovu kuitenkaan kepeistä vielä ainakaan viikkoon, sillä tahdon polveni paranevan kerralla kunnolla.
 |
| Kuva lainattu Terveystalon internetsivuilta. |
Iloitsen kuitenkin jo tulevasta jalkapäivästä, jonka suunnittelin näin alustavasti puolentoista viikon päähän sunnuntaihin. Älkääkä nyt kukaan siellä pelihousujanne repikö tai vetäiskö hernettä nenään, sillä aion aloittaa ihan pienillä painoilla ja kevyillä sarjoilla. Ja tietysti koko ajan polvea kuunnellen. Jos tekeminen alkaa sattua, lopetan tietenkin välittömästi. Lisäksi jalkapäivään mennessä aion kokeilla rappusten kävelyä meidän kotiovelle. Jos tämä onnistuu ilman ongelmia, on polvi valmis treeniin jännetuen kanssa. Jos taas tunnen kipua, lykkään treenaamista jälleen eteenpäin. Kärsivällisyys kyllä palkitaan.
En olisi ikinä uskonut, että kahdella 7 kilometrin mittaisella lenkillä voi olla tällainen vaikutus terveyteen. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna minun olisi ehdottomasti pitänyt ottaa ensimmäisen lenkin jälkeen ilmaantuneet polvikivut tosissani eikä painella heti seuraavana päivänä uudelleen lenkille. Olkaa te lukijat siis kilttejä ja pitäkää tätä minun tapaustani varoittavana esimerkkinä siitä, mitä voi tapahtua, jos "ei-kipuu-ei-hyötyy" - ideologia on syöpynyt liian syvälle omaan pääkoppaan. Kipu on kuitenkin elimistön tapa varoittaa lähestyvästä kudosvauriosta eikä se olisi evoluution aikana säilynyt ennallaan, ellei sillä olisi elämän kannalta jotain merkitystä. Amen.
Pikkuhiljaa hyvää tulee,
Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti