Ohrarieskat

Heippa!

Sairastamisen ja Greyn Anatomian katselun lisäksi minulla ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa, vain polttava tarve päästä kirjoittelemaan. Siksipä kiusaan teitä reseptillä! Nämä ohrarieskat olivat ihan sairaan helppo tehdä ja maistuivat todella hyville!

Tarvitset:

½ l rasvatonta piimää

1 pss kuivahiivaa

1½ dl perunahiutaleita

1½ dl ohrajauhoja

3 dl vehnäjauhoja

½ dl sulatettua voita

1 tl suolaa

Tee näin:

1. Lämmitä piimä 42-asteiseksi mikroaaltouunissa. Sekoita keskenään kuivahiiva ja perunahiutaleet. Kaada perunahiutale-hiiva-seos piimän joukkoon. Seisota taikinaa n. 15 minuuttia.

2. Sulata voi ja jäähdytä se. Sekoita keskenään loput kuivat aineet. Kun perunamuusi on seissyt 15 minuuttia, kaada joukkoon kuivat aineet ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi.

3. Jaa taikina n. 15-18 yhtäsuureen osaan. Pyöritä paloista jauhotetuin käsin palloja ja litistä ne sormin leivinpaperille sopivan paksuisiksi rieskoiksi. Kohota rieskoja liinalla suojattuna lämpimässä ja vedottomassa paikassa n. ½ tuntia. 

4. Paista rieskoja uunin keskitasolla 225 asteessa n. 15-20 minuuttia.

Rieskat olivat terveellisen lisäksi myös tavallisia leipäsiä vähäenergisempiä ja sisälsivät silti suhteessa aika paljon proteiinia. Energiaa näissä rieskoissa oli n. 195 kcal/100 grammaa ja proteiinia n. 7 g/100 g. Yhden rieskan painoksi tuli noin 50 grammaa!

Kannattaa kokeilla, vaikka näin syksyisen päivän iloksi! Alkuperäisen reseptin olen löytänyt Soppa365:n nettisivuilta! 

Viivi

Kaiken maailman tauteja ja ihana ystävien kanssa vietetty lauantai

Heippa!

Blogi hiljeni jälleen, koska kaiken hehkutuksen jälkeen joku pirullinen virus läpäisi taas puolustusjärjestelmäni ja aiheutti tällä kertaa yskän ja nuhan sekaisen räkätaudin, jolle ei loppua ole taas hetkeen näkymässä. Kerkesinhän minä sentään kaksi kertaa treenaamaan salilla ja tässä sitä ollaan taas. Rullallinen pehmeää vessapaperia, yliannostus kaiken maailman teelaatuja, villasukat, kerrospukeutuminen niin sisällä kuin ulkonakin ja tietokone. Siitä on minun elämäni tällä hetkellä tehty. Onneksi edes lukujärjestys näyttää suhteellisen armolliselta, joten saan paranneltua itseäni kotona hiukan tavallista enemmän.

Kaikesta kipeilystä huolimatta vietimme lauantaina jälleen kokkauspäivää ystäviemme kanssa, tällä kertaa heidän luonaan Kaarinassa. Päädyimme Markuksen kanssa kuukauden kulujemme tsekkaamisen jälkeen pyöräilemään sen viitisen kilometriä, joka meillä oli mentävänämme, koska halusimme säästää senkin seitsemän euroa, joka tuosta edestakaisesta matkasta olisi bussilla kuljettuna kukkarolle koitunut. 

Laitoin hiukset. Sitä ei usein tapahdu! :D

Meikkasin. Sitäkään ei usein tapahdu :D

Päivän menua oli suunniteltu jo etukäteen ja itse olin ainakin todella innoissani! Luvassa oli kurpitsakeittoa ja ciapattaa, itsetehtyä pastaa ja tatti-kermakastiketta sekä omena-kauramurupaistosta jäätelöllä. Nam nam nam! Perille päästyämme aloimme heti kokkaamaan kukin mitäkin, jotta saimme kaiken pikaisesti aluilleen. Pojat alkoivat vääntää pastataikinoita, minä aloin pilkkoa myskikurpitsaa ja Elina valmisteli omena-kauramurupaistoksen odottamaan paistamista. Erottelimme kurpitsan kuutioimisen yhteydessä kurpitsasta löytyneet siemenet, jotka Elina laittoi myös kuivumaan! (Ihastuin heidän kuivuriinsa niin paljon, että joko ensi vuodeksi hankin kyseisen masiinan tai pyrin sosialisoimaan sellasen hetkeksi käyttööni!!)

Ihana ja kermainen kurpitsakeitto meidän Roosan reseptillä! ;)

Poikien pastataikinan teko kuulosti ajoittain huvittavalta ja jossain vaiheessa mielessäni kävi myös ajatus siitä, miten kattilasta loppujen lopuksi kurkistaa jotain ihan muuta kuin pastaa. Perun kuitenkin ajatukseni, sillä pastasta tuli parasta pastaa, jota olen kuuna päivänä syönyt! Pojat tekivät hyvän taikinan, käyttivät pastakonetta kuin ammattilaiset ja minä ja Elina keitimme pastan (ainakin omasta mielestämme) erittäin hyvin! Ensi kerralla tarjoilemme pastan kuitenkin suoraan kattilasta, sillä nyt kun pyrimme keittämään kaiken ensin ja syömään vasta sitten, pasta liimaantui lautasella jonkin verran klimpiksi, mikä ei tietysti ole toivottavaa. Maku oli kuitenkin mahtava ja sehän on pääasia!

Poikien pastatalkoot!

Pastan kaveriksi teimme Elinan kanssa ihan huikean tatti-pekoni-kermakastikkeen! He olivat myös kuivanneet (huomattavasti enemmän kuin minä ja Markus) valtavan määrän herkkutatteja tänä syksynä ja pääsimmekin nyt sitten maistelemaan, miltä tämän syksyinen metsä lautasella maistuukaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin liottamaan sieniä ja ylipäätänsä tekemään sienikastiketta, mikä osoittautui todella helpoksi. Ja lopputulosta (myös sitä pastaa!!) kehuttiin iltahämäriin asti. Oli se pääruoka vaan niin hyvää...

Jäkiruokana tarjoiltiin sitä omena-kaurapaistosta mansikkapehmiksen kaverina ja tämäkin vei kielen mennessään. Markus oli myös jauhanut aamulla kahvipavuita espressojauhatuksella kahvit mukaan ja päätimme keitellä espressot jälkiruuan kaveriksi. Helpommin sanottu, kuin tehty. Varsinkin, kun päämäärässä on induktiohella ja espressopannu ei ole magneettista nähnytkään! Hätä keinot keksii, on ainut, miten tätä asiaa kommentoin ;) Jälkiruoka kruunasi koko illallisen aivan loistavasti! Ihana syksyinen sadonkorjuukokonaisuus! Siitä ei ruoka enää paljoa paranemmaksi muutu!

Hätä keinot keksii.... :D

Illan viiniksi valikoimme Markuksen kanssa italialaisen Eleganza Soave - valkoviinin Alkon hyllystä. Viini oli, kuten teksteissä luvattiinkin, pehmeä ja kepeä ja se sopi ihan loistavasti pastaruuan kaveriksi. Viini oli todella passeli meidän illallisellemme ja todellakin joka sentin arvoinen. Koska en osaa mitään hienoja termejä viinin mausta nyt mainita, jätän sen tekemättä.

Loppuilta kului toistemme seurasta nautiskellessa ja jutellessa, hääkuvia katsellessa ja kuten sanottu - ihan vaan höpötellessä. Onneksi ensi kuu tulee pian ja päästään kokkailemaa uudestaan yhdessä - tällä kertaa meidän mansionissa! ;)

 Kiitokset vielä illasta Elinalle ja Eerolle, pian nähdään taas uudestaan!

Viivi

p.s. Olisiko näille resepteille kysyntää blogin puolella? Jos kiinnostusta löytyy, kommentoikaa ihmeessä! :)

Salaatti-inspiraatio: kreikkalainen salaatti

Moikka!

Niin kuin joku ehkä onkin jo huomannut, treeniblogi on transformoitunut ainakin hetkellisesti ruoka- ja leivontablogiksi, eikä terveellisistä resepteistä ole ollut tietoakaan. Älkää huoliko, minulla on kovat aikomukset palata takaisin ruotuun, kunhan selvitän tämän tautia aiheuttavan viruksen penteleen pois kropastani. Olen kuitenkin ottanut jo askeleen kohti palautumista ja syönyt neljänä päivänä putkeen kreikkalaista salaattia. Tauti siis selkeästi alkaa olla jo ohitse, kun salaattikin alkaa kaiken rasvan ja hiilareiden takaa taas kelvata! ;)

Tässä koulun alettua olen syönyt todella vähän salaattia. Olen toki syönyt jos jonkinmoisia kasviksia niin tuoreena kuin keitettynäkin, mutta ihan oikeaa salaatinlehteä en ole juurikaan lautaselleni asettanut. Liekö ollut kiire vai ihan jokin muu syy, mutta siihen asiaan oli joka tapauksessa tultava muutos. 

Joku ehkä muistaakin salaattipäivityksen blogin alkuajoilta. Juuri tuohon postaukseen palasin tässä muutama päivää sitten ja motivoiduin taas syömään salaattia, kuten vielä kesällä teinkin. Viikonloppuna sitten inspiroiduimme Markuksen kanssa molemmat, kävimme ostoksilla ja loihdimme herkulliset kreikkalaiset salaatit eteemme. 

Tämän postauksen tarkoituksena ei ole tällä kertaa jakaa muuta kuin hyvää mieltä ja salaattipropagandaa. Jokainen kuitenkin varmasti tietää, mitä kreikkalainen salaatti pitää sisällään, joten sen tarkempaa reseptiä ette tällä kertaa tule saamaan! Syötävän hyviä kuvia on kuitenkin luvassa! Salaattipropagandan nimissä kehotan kaikkia syömään paljon hyvää ja terveellistä salaattia sekä tutustumaan siihen salaattipostaukseen (tämän linkin kautta), jonka jo mainitsinkin! ;)

Tarvitset:

jääsalaattia

kurkkua

tomaattia

punasipulia

oliiveja

fetajuustoa

oliiviöljyä

viikunabalsamicoa

mustapippuria

Salaatin (itse asiassa sipulin) tuoksuisin terveisin,

Viivi

p.s. Tänään on luvassa paljon kaikkea kivaa! Ajattelin mennä salille, leipoa jotain hyvää ja viettää illan lääkiskavereideni kanssa meillä herkutellen ja leffaa katsellen! Jei! :)

Salted caramel-omena-korvapuustiboston

Heippa!

Nyt kun olen vähän parantunut ja jaksan Greyn Anatomian tuijottelun ohella kirjoitella vähän blogiakin, ajattelin jakaa teille huikean reseptin, jonka bongasin menneellä viikolla eräästä lukemastani blogista. Koska olin viime viikolla kipeä, sallin itselleni paljon herkkuhetkiä, kotoa löytyi naapurustosta saatuja omenoja ja halusin vielä kaiken lisäksi leipoa jotain, joten tässäpä oli ihan loistava omenaresepti kaikkiin tarkoituksiin.

Reseptiä tehdessä opin itsestäni monia uusia asioita. Olen muun muassa ilmeisesti hyvin kärsivällinen tai sitten se vain johtui siitä, että olin niin kipeä etten tajunnut mistään mitään, sillä pullataikinan kohottaminen pariin kertaan, eri osien jäähtymisen odottelu ja itse leipomisvaihe veivät ihan tuhottomasti aikaa enkä edes välittänyt siitä. Hyvää kannatti kyllä todellakin odottaa enkä kehota ketään tässä maailmassa jättämään tätä reseptiä huomiotta vain ja ainoastaan sen pituuden ja aikaavievyyden takia. Pulla oli nimittäin ehkä parasta ikinä!

Opin myös tekemään kinuskikastikkeen tämän reseptin avulla vähän eri tavalla, kuin olen sen aiemmin tehnyt. Tämä tapa on lisäksi todella paljon entistä tapaani helpompi ja maku oli jopa hiukan parempi. Tämä taitaa lisäksi olla se tapa, jolla kaikki masterchef-kilpailijat aina kinuskinsa tai karamellinsa vääntävät! Aika siistiä! Suolaa kinuskin joukkoon ja taivas aukenee!

Itse pulla ei juurikaan eronnut tavallisesta pullasta, joukkoon ei vaan laitettu yhtään kaardemummaa ja taikina tehtiin vähän eri tavalla, kuin olen itse sen tottunut tekemään. Maku oli kuitenkin ihan yhdenmukainen. Tavallisista korvapuusteista tämä pulla erosi sen "herkkufaktorin" osalta, joka tässä tapauksessa tarkoittaa rullan sisään laitettuja omenoita ja salted caramelia. Kun koko komeus paiston jälkeen vielä kuorrutettiin kermasta, tomusokerista ja salted caramelista sekoitetulla kuorrutteella, oli vuosisadan herkkupulla valmis syötäväksi.

Löysin reseptin jälleen Bloglovin:in kautta, kuten niin monet muutkin kokeilemistani resepteistä. Brown Eyed Baker:ia olen täällä sivuillani mielestäni jo joskus aiemminkin kehunut enkä todellakaan suotta. Tämäkin resepti on siis hänen käsialaansa ja suosittelen piipahtamaan hänen blogissaan hakemassa inspiraatiota tulevaan syksyyn! Niin minä ainakin aion tehdä! ;)

Tarvitset:

Taikina:

170 g maitoa (itse käytin rasvatonta)

1 pss kuivahiivaa

3 kananmunaa

510 g vehnäjauhoja

57 g maissitärkkelystä

99 g sokeria

1½ tl suolaa

170 g pehmeää voita palasina

Täyte:

sokeria

kanelia

n. 57 g pehmeää voita (tarpeen mukaan enemmänkin)

2-3 omenaa

1/4 kuppia Salted Caramelia (tai niin paljon, kuin itse uskallat sitä sinne laittaa ;)

Kuorrute:

57 g tomusokeria

2 rkl kuohukermaa

1 rkl Salted Caramelia

Salted Caramel (2 lasipurkillista):

460 g sokeria

180 g voita

240 g kuohukermaa

suolaa

Tee näin:

Taikina:

1. Lämmitä maito 42-asteiseksi. Sekoita kuivahiiva osaan jauhoista. Lisää jauho-kuivahiiva-seos lämpimän maidon joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää munat yksitellen samalla vatkaten. 

2. Sekoita loput kuivat aineet keskenään. Sekoita maito-kananmuna-hiivaseos jauhojen joukkoon ja vatkaa yleiskoneella, kunnes taikina muotoutuu.

3. Leikkaa pehmeä voi palasiksi ja lisää taikinan joukkoon samalla vaivaten, kunnes se on kokonaan sekoittunut taikinaan. Vaivaa taikinaa koneella tai käsin, kunnes se on pehmeää ja irtoaa vatkauskulhon reunoista. 

4. Kohota taikinaa lämpimässä ja vedottomassa paikassa liinalla suojattuna n. kahden tunnin ajan, kunnes se on tuplannut kokonsa. 

Täyte:

1. Kauli taikina ohueksi suorakulmion muotoiseksi levyksi. Levitä pehmeä voi taikinan pinnalle. Ripottele haluamasi verran sokeria ja kanelia pullan pinnalle.

2. Kuori ja pilko omenat pieneksi kuutioksi. Levitä omenakuutiot tasaisesti pullan päälle. Viimeistele täyte levittelemällä Salted Caramelia (ohje lopussa) pullan pintaan.

3. Kääri pulla rullaksi, kuten normaalikin korvapuustirulla. Leikkaa rullasta n. 12 kappaletta samankokoisia palasia (leikaten suoraan, ei vinoon, kuten korvapuustipaloja leikatessa). Asettele palat voideltuun uunivuokaan vieri viereen ja kohota liinalla peitettynä lämpimässä ja vedottomassa paikassa n. tunnin ajan.

4. Paista bostonia uunissa 175 - asteisen uunin keskitasolla n. 35 - 40 minuuttia, kunnes se on kauttaaltaan kauniin kullan ruskea ja läpikypsä. Jäähdytä.

Kuorrute:

1. Sekoita keskenään tomusokeri, kerma ja Salted Caramel. Koristele pulla kuorrutteella käyttäen apuna haarukkaa tai lusikkaa. Nauti!!

Salted Caramel - kastike:

1. Mittaa sokeri kattilaan ja kuumenna, kunnes sokeri alkaa sulaa. Mittaa leivontamittarilla sokerin lämpötilaa, kunnes se on saavuttanut 176 asteen tai 350 fahrenheitin lämpötilan. Tässä lämpötilassa sokeri on meripihkan väristä.

2. Kun sokeri on saavuttanut halutun lämpötilan, lisää kaikki voi kerralla kattilaan. Ole varovainen, sillä seos alkaa kuplia kovasti. Sekoita, kunnes voi on kokonaan sulanut sokerin joukkoon. Ota seos liedeltä.

3. Lisää kerma ohuena nauhana koko ajan sekoittaen, kunnes se on kokonaan sekoittunun seokseen. Karamelli alkaa taas kiehua kovasti kermaa lisättäessä, joten ole varovainen. 

4. Lisää seuraavaksi karamellin joukkoon suolaa haluamasi määrä (riippuen kuinka suolaista karamellia haluat saada aikaiseksi) ja jäähdytä.

5. Purkita karamelli puhtaisiin lasipurkkeihin, kun se on hieman jäähtynyt. Säilytä jääkaapissa.

Pullassa oli sataa grammaa kohden n 325 kcal ja proteiinia n. 6 g/100 g. Pelkässä karamellissa energiaa oli huimat 445 kcal/100g sekä 0,6 g proteiinia sataa grammaa kohden. Ei siis taaskaan mikään kevyin herkku, mutta sitäkin taivaallisempi!!! 

Herkullista viikkoa kaikille,

Viivi

Koukuttuminen

On hyviä koukuttumisen kohteita ja huonoja koukuttumisen kohteita. Huonoja ovat erinäiset ruokiin liittyvät koukuttumiset, kuten sipsit, karkit, suklaa, leivokset yms, minkä lisäksi ei ole hyvä koukuttua alkoholiin, huumeisiin tai tupakkaan.

Hyviä koukuttumisen kohteita voisivat olla liikunta (oikeissa määrin), siivoaminen (voi, kun joskus koukuttuisinkin...) tai vaikka jonkun tietyn televisiosarjan katsominen. Maratonina.

www.weheartit.com

Omistan muutamankin eri sarjan tuotantokausia, jotka ovat pääsykoeprojektin aikana jääneet unholaan ja osa on jopa vielä muoveissaan odottamassa sitä ensimmäistä katsomiskertaa. Olin aikoinani koukuttunut todella pahasti Greyn Anatomiaan ja katsoin sitä televisiosta joka viikko, samalla tavalla kuin jotkut fanaattiset Salatut Elämät - fanit saapuvat kotiin aina puoli kasiksi katsomaan Salkkareita. 

Nyt, kun pääsykokeet ovat virallisesti historiaa ja saan keskittyä itse lääketieteen opiskeluun, olen antanut itselleni luvan koukuttua sopivissa määrin uudestaan. Päivittäin, muttei useita tunteja kerrallaan. Jopa Markus on silloin tällöin löytänyt tiensä sohvalle rötväämään Greyn anatomian aikana ja kertonut jopa nauttineensa siitä. On niin rentouttavaa tehdä jotain sellaista, mitä ei ole voinut pitkiin aikoihin tehdä. Se tavallaan myös konkretisoi sen, ettei minun tarvitse enää taistella sen opiskelupaikan eteen, jonka oikeasti haluan. Nyt saan taistella hyvien arvosanojen edestä, mutta viettää hallittua vapaa-aikaa siinä lomassa. Ja varsinkin nyt, kun olen yskäinen ja mikään tekeminen ei tunnu hyvältä, on kiva kaatua sohvalle ja pistää sairaalamaailma pyörimään televisiossa.

Olen jo selvittänyt kaudet 1 ja 2 kokonaan; nauranut, itkenyt, huokaillut ja haikaillut. Nyt menossa on kolmoskausi, joka on jo hyvää tahtia puolessa välissä. Muistelin kolmoskauden olleen se ehdottomasti paras ja tapahtumarikkain kausi ja muistikuvani olivat todellakin oikeat! Lisäksi olen huomannut samaistuvani ihan todenteolla sarjan henkilöiden luonteenpiirteisiin, en kokonaan tai pelkästään yhteen henkilöön vaan monien henkilöiden yksittäisiin piirteisiin. Jännää!

www.showbizlol.com

Oletteko te koukuttuneet johonkin sarjaan ihan tosissanne? Onko nyt syksyllä alkanut joku katsomisen arvoinen uusi sarja televisiossa? Vinkkejä otetaan vastaan, nyt kun minulla kerran on aikaa katsella telkkaria! ;)

Viivi

Sairastelua ja ajatusten virtaa

Moikka!

Juuri, kun mainitsin saaneeni kirjoitusinspiraation, sairastuin oman elämäni pahimpaan yskätautiin. Nyt tätä kamalaa köhimistä on jatkunut jo viikon ajan ja tuntuu, ettei loppua näy vieläkään. Olen kuitenkin käynyt luennoilla ja pakollisissa harjoitustöissä, koska ei tämä nyt kuitenkaan tappava tauti ole ja en todellakaan halua jäädä jälkeen opinnoissa. Enkä todellakaan halua alkaa sähläämään korvaavuuksien kanssa tai vielä pahempaa, alkaa tehdä ylimääräisiä korvaavia tehtäviä. Pienempi vaiva raahata luunsa paikan päälle, kärsiä pari tuntia ja suunnata sen jälkeen kotiin nuolemaan haavojaan. Perjantai osoittautui kuitenkin ylitsepääsemättömän hankalaksi ja pakollisen seminaarityön jälkeen lähdin kotiin enkä mennyt enää takaisin luennoille. Tästä "kärsin" kuitenkin "ylimääräisen" pänttäämisen muodossa, sillä halusin saada kaiken mahdollisen tiedon aiheesta, joka minulta jäi luennolla kuulematta. Siksipä luinkin sitä pahamaineista ECB:tä eilen monen monta tuntia ja kirjoitin siitä itselleni muistiinpanot, jotka voin kerrata ennen tenttiä. Huh. 

Uskoin kovasti, että tämä tauti paranisi tämän viikonlopun aikana, mutta viime öisistä yskäkohtauksista ja keuhkoputkien jatkuvasta kivusta päätellen tämä taitaa kuitenkin jatkua vielä pitkälle ensi viikkoon. En haluaisi maalailla piruja seinille, mutta olen nähnyt koulukavereideni kärsivän samalla tavalla kuin minä ja koko homma on päättynyt hel**tilliseen räkätautiin, joten....sitä odotellessa. Olisin kyllä hyvin kiitollinen, jos millään pystyisin välttämään tuon räkäosuuden, koska tämä yskäosuus on jo vaatinut todellakin omat veronsa. Nukkkuminen on nimittäin aivan mahdotonta, herään monta kertaa yössä ja joka kerta yritän selkeästi yskiä keuhkoni pihalle. Kun sitten haluaisin taas nukahtaa, käyn joka kerta sen saman väsytystaistelun, jonka seurauksena nukahdan noin puolen tunnin kuluttua heräämisestäni. Ja kun nyt karkeasti laskeskelen heränneeni viime yönäkin noin 5 kertaa, olin siis hereillä about 2½ tuntia koko yön aikana. Menimme nukkumaan kahdentoista maissa, olin hereillä vielä vähän ennen yhtä ja heräsin lopullisesti ennen yhdeksää. Siinä on ehkä koko viikon pisimmät yöunet, pakko myöntää!

Tämä kaikki valitus.... ja ei, en ole käynyt lääkärissä, koska se olisi aivan turhaa. Tutkin vähän verikokeitani ja niiden perusteella tämä on vain virustauti, joka paranee itsestään sitten kun paranee. Siihen asti aion pysytellä erossa liikunnasta, mihin ei tosin lasketa niitä pyöräretkiä kodin ja koulun välillä, jotka tulen aina suorittaneeksi suurella nopeudella ja teholla, koska ajanhallintakykyni ei ole sieltä parhaimmasta päästä. Ajattelin ottaa tosissani käyttöön sen maca-jauhepussin, joka lojuu edelleen kaappimme pohjalla. Ylimääräiset vitamiinit, antioksidantit, entsyymit sun muut tuskin ainakaan pahentavat tätä yskää. Olen toki yrittänyt uskoa yhden yskänlääkkeen voimaan, mutta pahoin pelkään sen olleen tällä kertaa täysin toimimaton. Mutta tulipahan kokeiltua.

Kaiken kukkuraksi olen tämän taudin aikana pystynyt syömään normaalisti. En ole liikkunut pyöräilyä enempää, mutta valitettavasti ruokahaluni on ollut ihan normaalin luokkaa, minkä lisäksi "olen kipeä, saan herkutella vähän extraa" - mentaliteetti on tuntunut olevan enemmän kuin piukassa tämän viikon ajan. Painon jatkuva neuroottinen tuijottelu ei ole myöskään auttanut asiaa, vaikka se onkin pysynyt kiltisti ihan normaaleissa lukemissa. Toivon vain, ettei lihaskudos ole alkanut tuhoutua ja samalla korvautua rasvakudoksella. Muutenkin tämä liikkumattomuus saa näkemään oman kroppansa vähän negatiivissävytteisessä valossa. Mutta ei siitä sen enempää. 

Mieleni tekisi jo niin kovasti liikkumaan ja ulkoilemaan, mikä on tavallaan se fiilis, jota olen lähiaikoina kovasti kaipaillut. Koulupaineet, tenttipaineet ja kaikki muutkin paineet ovat saaneet liikkumisen ilon jotenkin oudosti katoamaan ja olen käynyt salilla, koska tiedän, että niin kuuluu tehdä. Nyt kuitenkin kaipaan jo niin kovasti salille, etten edes tiedä, miten pystyn pysymään sieltä poissa niin kauan, kuin tämä tauti kestää. Mutta niin pyrin kuitenkin tekemään. Pienen ulkoilun ei luulisi tosin haittaavan, eihän? Pomponrahkalla voisi nimittäin käydä pienellä kävelyllä.... :)

Loppuun vielä kuvakollaasi herkuista, tai ainakin osasta niistä herkuista, joita olen napaani tällä viikolla ahtanut, nauttikaa! ;)

Leipäkone on taas meillä muodissa! Eilen tehtiin leipäkoneella riisipuuroakin! Tästä kaikesta tulossa juttua, kunhan saan yskäni selätettyä! ;)

Tuoretta leipää aamupalalla, kiitos leipäkoneen! Ja päänkokoista Turkua edit: tai sitten vaan kurkkua :D, kiitos isän ja äidin kasvihuoneen!

Avokado ja mehukeitto pelastaa kenen tahansa yskäpäivän!

Hävikkiviikon "mitä-jääkaapista-löytyy" - piirakka! Sika hyvää ja tällä kertaa oikeastikin terveellistä!

Salted caramel..... I'm in heaven!!!

Salted caramel-omena-korvapuustiboston. Saanen toistaa itseäni: I'm in heaven!

Nämä tomaatit on kerätty porukoilta, mutta meidän tomaattikasvustot tuottaa jo samalla mitalla omaa parveketomaattia, joista harmillisesti en ole ottanut juurikaan kuvia!

Ihanaa viikonlopun loppua kaikille ja pysykääpä terveinä!

Viivi

Nykyajan omenavarkaissa

Heippa!

Eilen iltapäivällä ja illalla pääsimme Markuksen kanssa viettämään pitkästä aikaa kiireetöntä laatuaikaa, joka sitten loppujen lopuksi kului enemmän kuin nopeasti kaiken tekemisen tiimellyksessä. Hoidimme ensin ensimmäisen kauppareissumme KAHTEEN viikkoon, mikä tarkoittaa sitä, että säästökuurimme on alkanut toimia! ;) Tähän perään onkin hyvä kirjoittaa, että kauppareissun jälkeen lähdimme syömään huikeita burgereita Pancho Villaan ja kulutimme varmaan kaikki säästämämme rahat siihen. Heh heh. Panchossa on ihana opiskelijatarjous, sillä pääruuan ostaja saa ruokajuomansa kaupan päälle, joten selvisimme reissusta alle 40 eurolla, saimme mahat täyteen ja kaiken kukkuraksi Markus oli vielä superonnellinen saadessaan PALJON ruokaa!

Illalla katsoimme monta jaksoa Criminal Minds:ia, söimme herkkuja (kyllä, vielä sen Panchon hampurilaisen jälkeenkin namit maistuivat taivaallisilta) ja päätimme vielä puoli yhdeksän maissa lähteä naapurustoon kävelemään. Tällä kävelyreissulla oli todellakin päämääränsä emmekä lähteneet "ihan muuten vaan" vaeltelemaan. 

Viime vuonna, tarkemmin viime loppusyksystä, törmäsimme naapurustomme omakotitaloalueella minulle täysin tuntemattomaan ilmiöön: Ihmiset keräsivät ylimääräisiä omenoitaan koreihin ja kottikärryihin ja raijasivat porttiensa viereen "Saa ottaa" - kyltin saattelemina. Kangaskassit mukaan ja menoksi! Saaliina saimme kaksi kassillista ihania omenoita, jotka maistuivat ihan taivaallisille ja jotka olivat vielä tähän aikaan syksystä todella hyvässä kunnossa!

Nyt saankin alkaa tehdä jos jonkinmoista omenareseptiä enkä oikeastaan edes tiedä, mistä aloittaisin! Viime vuotista omenahilloa löytyy vieläkin kaapeista, joten paahto-omena- tai viskiomenahilloa en tänä vuonna haluaisi tehdä, ennen kuin on pakko (lue: omenat alkavat mennä pikku hiljaa piloille). Maku-lehdet toki pursuavat mitä ihanimpia omenareseptejä, mutten osaa millään päättää, minkä niistä valitsisin! Omenasipsejä on tietysti pakko tehdä ja vaikka kuinka paljon! 

Nyt haluaisinkin kuulla teiltä hyviä vinkkejä ihaniin omenaherkkuihin! Suolaista ja makeaa, antakaa tulla!! :)

Viivi

Pätkis cupcakes à la Viivi ja Markus

Moikka!

Pahoittelen nykyään jokaisessa postauksessani hidasta kirjoittelutahtiani, mutta tein viikonloppuna periaatepäätöksen liittyen juuri bloggaamiseen. Päätin, että kirjoitan silloin, kun saan inspiraation enkä pakota itseäni kirjoittamaan keskellä viikkoa, jos en koulukiireiltäni oikeasti ehdi sitä tehdä. Pidän kirjoittamisesta todella paljon ja bloggaamisesta sitäkin enemmän, minkä vuoksi en halua tappaa kiinnostustani pakottamalla itseni tekemään jotain kovan stressin keskellä. Ja kyllä, oikeasti, olen tällä hetkellä erittäin, ERITTÄIN, kiireinen juuri kouluhommien takia. Eilen olin jo hyvin lähellä kirjoitteluinspiraatiota, mutta päätinkin loppujen lopuksi kiriä lukemattomissa sivuissa edes pienen pätkän kiinni ja istuin yhteensä kuusi tuntia VAPAA-AJALLANI nenä kiinni kirjassa ja rustasin useita sivuja muistiinpanoja, jotta tenttiin lukeminen helpottuisi lokakuun loppupuolella.

Nyt olen kuitenkin kirjoittelemassa ja päätin jakaa tänään Pätkis-kuppikakkujen huikean reseptin. Terveellisyyden perikuvia nämä kuppikakut eivät todellakaan ole ja lopetin ainesosien punnitsemisen sekä kaloreiden laskemisen voin ja sokerin mittaamisen jälkeen. Mutta se maku... Aivan huikeita suklaamuffineja aivan huikealla tuorejuustokuorrutteella ja pätkispaloilla. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, vaikka dieetti ei jatkuvaa napostelua kestäisikään! Näissä on nimittäin todellakin ainesta cheat day:n täyttäjiksi!

Idea leipomisesta syntyi, kun Markus ilmoitti tarvitsevansa herkkuja mukaansa viimeisenä työpäivänään ennen koulun alkua. Alun perin sanoin, etten ehdi leipoa yhtään mitään, mutta loppujen lopuksi muutamien kiukunpuuskien saattelemana päädyin Markuksen kanssa yhetistuumin leipomaan Pätkis-kuppikakkuja. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen myös hyvin hyvin iloinen, että päädyin leipomaan, sillä muuten en olisi ikinä löytänyt/keksinyt tätä huikeaa reseptiä.

Suklaamuffinien reseptin olen löytänyt jo aikoja sitten eräästä ostamastani kirjasta (Swift & Thomas; Ihastuttavat kuppikakut; Tammi), mutten ole sitä vielä tullut käyttäneeksi. Nyt päätimme käyttää juuri tuota reseptiä ja joukkoon sekoitimme paloiteltuja pätkis minibites:eja. Pinnalle tein tuorejuustosta ja tummasta suklaasta kuorrutteen ja koristelimme kakkuset vielä Pätkis-rouheella ja pastellivärisillä nompareilleilla. Taivaallisia! 

Suklaamuffinien resepti on hieman tavallista työläämpi toteuttaa, mutta on ainakin minun mielestäni kaiken tuon vaivannäön arvoinen. Reseptipäivitysten kirjoittelulla viikonloppua vasten taitaa olla myös seuraamuksia, sillä leipomisvimmani alkaa nousta hurjaa tahtia ja saatanpa itsekin pyöräyttää tänään vielä pienen satsin näitä ihania muffineja, jotka maistuvat myös sellaisenaan ilman mitään kuorrutteita tai härpäkkeitä!

Tarvitset:

Suklaamuffinit (n. 16 kpl normaalikokoisia muffineja):

115 g tummaa leivontasuklaata

85 g  huoneenlämpöistä voita

175 g fariinisokeria

2 suurta kananmunaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna

185 g siivilöityjä vehnäjauhoja

3/4 tl leivinjauhetta

3/4 tl ruokasoodaa

ripaus suolaa

2,5 dl huoneenlämpöistä maitoa

1 tl vaniljaekstraktia

rouhittuja Pätkis minibites:eja

Kuorrute:

1 rasia maustamatonta tuorejuustoa (Arla laktoositon)

135 g tummaa leivontasuklaata (toisin sanoen suklaamuffineista jäävä suklaa)

Koristelu:

rouhittuja Pätkis minibites:eja

nomparelleja

Tee näin:

Suklaamuffinit:

1. Laita uuni kuumenemaan ylä- ja alalämmöllä 190 asteeseen tai kiertoilmalla 170 asteeseen. Asettele paperiset muffinivuuat metallisen muffinivuuan syvennyksiin.

2. Paloittele leivontasuklaa ja sulata se mikrossa tai vesihauteessa. Varo polttamasta suklaata, jos sulatat sen mikrossa!! 

3. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa keltuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita (älä vatkaa) voi-sokerivaahtoon. Lisää vähän jäähdytetty sulatettu suklaa seoksen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. 

4. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Sekoita keskenään myös maito ja vaniljaekstrakti. Sekoita vaahto-suklaaseokseen vuorotellen maitoa ja jauhoseosta, kunnes kaikki aineet on sekoitettu keskenään tasaiseksi. Lisää käännellen joukkoon rouhitut pätkikset (voivat olla vähän isompiakin palasia). 

5. Vatkaa puhtaassa kulhossa valkuaiset vaahdoksi. Kääntele valkuaisvaahto muun taikinan joukkoon. Älä vaivaa tai vatkaa, ettei taikina lässähdä.

6. Lusikoi taikina muffinivuokiin (vuoka puolilleen) ja paista uunissa n. 20-25 minuuttia, kunnes kuppikakut ovat kohonneet, paistuneet läpi (tikulla kokeiltaessa tikku jää puhtaaksi) ja saaneet kauniin kullanruskean värin. 

7. Jäähdytä muffineja ensin pellillä n. 10 minuutin ajan ja siirrä sen jälkeen jäähtymään ritilän päälle. Kun muffinit ovat jäähtyneet kokonaan, voit koristella ne kuorrutteella. Muffinit ovat kosteita ja mehukkaita ja säilyvät tiiviissä rasiassa jopa kolme päivää menettämättä rakennettaan.

Kuorrute ja koristelu:

1. Sulata loppu suklaa mikrossa tai vesihauteessa.

2. Sekoita tuorejuuston rakenne rikki ja sekoita joukkoon suklaa. Sekoita, kunnes seos on tasainen.

3. Sipaise ja kääntele kuorrute tasaisesti kuppikakkujen pintaan. Koristele Pätkis-rouheella ja nomparelleilla.

Vinkki! Levitä kuorrutetta säästeliäästi, sillä tällä määrällä kuorrutetta koristelet nippa nappa 16 kuppikakkua. Pursottamiseen tämä määrä kuorrutetta ei riitä millään. 

Ihanaa alkavaa viikonloppua! Minua taisi taas puraista blogikärpänen ja taidan kirjoitella viikonloppuna paljon uutta tekstiä teidän kaikkien ihanien lukijoiden iloksi,

Viivi