Mitä sulle kuuluu?

Heippa!

Nyt on hiljaisuus blogin puolella virallisesti ohitse, sillä minulla alkoi virallisen epävirallisesti loma! Tänään, tai viimeistään huomen aamulla, siirryn tosin Rauman suurella työleirille, jossa valmistellaan pikkusiskoni lauantaisia ylioppilasjuhlia. Se on kuitenkin jo lomaa verrattuna siihen jatkuvaan pänttäämiseen ja laskemiseen. Niin, ne pääsykokeet tosiaan olivat eilen ja eilen sain myös siivota kaikki kirjat siististi hyllyille ja kansioihin. Kaikki lippuset, lappuset ja muistiinpanot on nyt siististi lajiteltu aihepiirin mukaan omille välilehdilleen odottamaan joko heinäkuun jälkeen alkavaa uutta prosessia tai vaihtoehtoisesti täysin uutta lukijaansa.

Siellä niitä näkyy, niitä paholaisen kirjoituksia....

Nämä odottavat vielä, josko bilsan pääsykokeisiin perjantaina tähtäävä haluaa viime hetken lukemista meille saapuessaan!

Koeaamu alkoi eilen hyvillä mielin ja ihan suunnitelmien mukaisesti. Yönikin olin nukkunut kuin tukki enkä nähnyt yhden yhtä painajaista. Olin kärppänä ylhäällä jo vartin yli seitsemän ja aloin keitellä aamupuuroani totuttuun tapaan. Markus lähti töihin ja jäin yksin oman pääni kanssa tänne meidän asuntoon. Päätin Rocky:n tunnarin ja The Eye of the Tiger:in siivittämänä tehdä aamuvenyttelyt olohuoneen lattialla, minkä lisäksi harrastin sitä kuuluisaa mielikuvaharjoittelua, joka on pinttinyt aivoihini kilpauintiajoilta. Nyt en tosin hypännyt altaaseen, vaan istuuduin mukavasti Arc 1:sen penkille, pistin korvatulpat korviini ja valmistauduin elämäni parhaaseen suoritukseen. Kun olin pariin kertaan käynyt läpi strategiani, siirryin hammaspesulle ja jatkoin itseni psyykkaamista ja tiukkaa tuijottelua peilin kautta. Testasin myös Fit:issä suositellun metodin, jossa tuuletellaan voittajan elkein jo ennen itse tapahtumaa, sillä Harvardin professori ja sosiaalipsykologi Amy Cuddyn tutkimuksen mukaan kahden minuutin voittajan teeskentely voimaa ja valtaa elehtivillä liikkeillä nostaa kehon testosteroni tasoja ja vähentää stressihormonien määrää kehossa. Tämän seurauksena olonsa tuntee itsevarmemmaksi ja rennommaksi. Jos taas nyhjöttää pienessä kyyryssä kännykkää näpräten, saa aikaan stressaantuneen ja lamaantuneen olon. Lisäksi oma itsevarma ja ryhdikäs asento vakuuttaa itsemme lisäksi myös muut. Kotona tunsin oloni hiukan hölmöksi, kun niiden tavallisten lihasten pullistelujen lisäksi tuulettelinkin kuin maailmanmestari, mutta itse pääsykoepaikalla huomasin ryhdikkään ja itsevarman olemuksen oikeasti toimivan. Kukaan ei nimittäin oikein katsellut minua päin ja jos sattuivat vilkaisemaan siten, että huomasin, päät kääntyivät heti takaisin omiin varpaisiin. Taisin olla todella pelottava(n itsevarma??). 

Kauheen söpönä kohti pääsykokeita. Asenne tosin kohdallaan.

Ennen koetta huomasin myös itse jännittäväni ihan tosissaan. Puoli yhdeksältä olo oli vielä aika seesteinen, mutta juuri ennen sisäänkutsumista huomasin omankin sydämen pamppailevan ihan hullun lailla. Myös ne syrjään siirretyt ajatukset epäonnistumisesta käväisivät mielessä. Päätin kuitenkin siirtää ne edelleen sinne mappi-Ö:hön ja keskittyä vain ja ainoastaan omaan suoritukseeni ja tehdä parhaani.

Koe oli todella helppo ja sain heti törkeän hyvän flow:n päälle. Alkuun kuvittelin vain osaavani juuri oikeat asiat, sillä biologian osuudesta osasin oikeasti kaiken. Kysymykset koskivat lisäksi asioita, joita vielä lauantaina bussimatkalla häihin kertasimme Markuksen kanssa. Jackpot! Pikkuhiljaa koe alkoi osoittautua muidenkin osa-alueiden osalta erittäin helpoksi ja pieni pelko alkoi hiipiä selkäpiitä pitkin kohti aivoja. Yksi pissatauko kokeen aikana ja muuten pistelin menemään korvatulppieni suomassa rauhassa like never before. Olo oli niin ihanan varma ja pystyin oikeasti hyödyntämään kaikkea oppimaani. Kokeen jälkeen pelkoni kuitenkin osoittautuivat oikeiksi. Koe oli ollut poikkeuksetta kaikkien mielestä helppo ja monet olivat pystyneet jopa tekemään jokaikisen kokeen tehtävän. Itselläni muutama jäi kesken, mutta yksikään ei koskematta. Kokeen helppous valitettavasti tarkoittaa sitä, että pisterajat tulevat nousemaan todennäköisesti ihan hulluihin lukemiin ja omasta suorituksesta ei tässä vaiheessa pysty aavistelemaan yhtään mitään. Nyt vain pitää toivoa, että omat pisteet ovat niiden 150 parhaan joukossa ja että se opiskelupaikka vihdoin ja viimein aukeaisi tällekin raskaan työn raataneelle tytölle. 

Viime viikon....

...laskufiiliksiä parvekkeelta.

Eilinen päivä meni noin muuten ihan kuin sumussa. Stressi purkautui pikkuhiljaa ja jokaiseen joka tielleni sattui eksymään. Äksyilin, kiukuttelin, tein asioista tuhat kertaa vaikeampia jne jne. Olin lisäksi täysin nuutunut, kun vihdoin lähdimme salille ja pidin treenin onnistumista ihan mahdottomana. Ei se olo siitä kovin paljon parantunutkaan, mutta treeni kuitenkin kulki vähintäänkin sillä normaalilla tasolla. Käväistiin Markuksen siskon kanssa vielä Ikeassa, minkä jälkeen siirryttiin kotiin makaamaan sohvalle.

Tänään onkin sitten se ensimmäinen päivä, kun kirjoihin ei tarvitse koskeakaan. Mitä olen tehnyt tänään? No ensinnäkin, nukuin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hyvällä omalla tunnolla puoli kymmeneen, minkä jälkeen kävelin ensimmäisenä kohti läppäriäni, kaappasin tuon taivaallisen työvälineeni keittiöön ja keitin itselleni sen tavallisen aamupuuron. En kiirehtinyt edes facebookkiin, vaikka kännykästäni näinkin siellä odottavan ainakin yhden viestin, vaan tulin välittömästi kirjoittamaan kuulumisiani ja tuntemuksiani eilisestä tänne blogiin. Vaikka en tiedäkään, ketkä tätä blogia lukevat ja keille edes kirjoittelen omia puhinoita, olen ollut hirveän stressaantunut myös siitä, etten ole päässyt teille kirjoittelemaan. Siksi päätin hoitaa sen ensitöikseni ja nauttia taas kirjoittamisen tuomasta hyvästä fiiliksestä. Tänään aion vielä täydessä innossa kaivaa tuon meidän uuden imurin tuolta "varastohuoneesta" ja imuroida sillä koko 75 neliötä nautiskellen samalla siitä tunteesta, että voin oikeasti klo 12 aikaan arkipäivänä tehdä niin, koska yksinkertaisesti haluan. Aion tänään myös käydä Raumalla uimassa ja leipoa kakkuja ja pipareita. Ehkä teen tänään vielä yo-kakkujen koristeitakin ja pyöräytän alkaneen loman kunniaksi jonkun super-hyvän-smoothien. Paljon olisi asioita, joita tahtoisin päästä nyt tekemään, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa...

Nyt saa treenata ihan milloin haluaa ilman, että lukeminen häiriintyy! Jee!

Nämä ihanuudet vaihdan vielä tänään isompiin ruukkuihin!

Ihanaa keskiviikkoa kaikille, minä olen taas palannut eheämpäni kuin koskaan!

Viivi

P.s Loppuun vielä kuvia viime viikonlopulta, kun käytiin juhlimassa Kangasalalla serkun häitä! Postaan aiheesta vielä erikseenkin, joten tässä vain vähän esimakua!

Viime viikon tiistaina (??) oli Turussa aikamoinen ukkosmyrsky ja matkalla meidän residenssiltä NEO:lle ehdin kastua läpimäräksi. Tässä lopputulos. Matkaa pyörällä oli siis hurjat 500 metriä.

Perjantai-illalla vanha herra oli hyvin väsynyt!

Meidän pikku-bebe päätti ettei enää kontata. Ja tästä alkoi lisäksi vuosisadan parku, mikä päättyi pienen keisarinnan voittoon ja lähdettiin Markuksen kanssa iltapäiväkävelylle rattaiden kanssa. Yksi tätä alkoi meille jopa leperrellä, kun kyllä pikkuisella siellä vaunuissa on varmaan tosi kuuma tällaisilla keleillä! ;)