Tämän lentävän lausahduksen kuulin taannoin Markuksen suusta, kun keskustelin hänen vanhempiensa kanssa saavutuksistani painonpudotuksen sekä leukojen vetämisen suhteen. Painoa on tällä hetkellä tippunut jo hurjat 12 kiloa ja leukoja menee hämmentävästi kolme, vaikka otsikossa puhunkin kahdesta leuasta.
 |
| Selän ja siipilihasten kasvun kontrolloimiskuvia. On se jo niin valtavasti kehittynyt. Mieli lepää :) |
Vaikka olen urheillut koko pienen ikäni ja ollut nuorempana pakostakin aika tikissä, en ole ikinä pystynyt vetämään yhden yhtä leukaa. En koskaan suuremmin tehnyt sen eteen tietysti töitäkään, mutta ikinä ei ole yhtään irronnut. Päätin kuitenkin reilu kuukausi sitten asettaa yhdeksi tämän kevään tavoitteeksi leuanvetotuloksen parantamisen ja hei, se ei paljoa vaatinut, sillä aluksi tavoitteena oli se yksi ainoa leuanveto. Ensimmäinen leuka omin voimin taipui huhtikuun puolessa välissä ja siitä taisin täällä bloginkin puolella ohimennen mainita. Sen jälkeen olikin aika nostaa panoksia ja ryhtyä treenaamaan kohti suurempia lukemia! Koska en ole koskaan leuanvetoa treenannut, en osaa tekniikkaa vieläkään. Leuanvetoni tapahtuvat siis täysin suorin vartaloin ilman minkäänlaista heijausta mihinkään suuntaan (vrt. crossfit leuat). Siinä saattaa olla se syy, miksi tulos jää tällä hetkellä aina siihen kolmeen vetoon. Tänään salilla (juu, piti olla rest day, muttei ollutkaan.....) Markus yritti opettaa minulle pientä heijausta, jonka voimin tulos paranisi ainakin siihen neljään vetoon. Näin ensimmäisellä kerralla en ihan tuosta tekniikasta vielä kiinni saanut, mutta ehkä pari nukuttua yötä hioo sen päässäni toteutusasteelle asti. Tästä on hyvä jatkaa ja kesän loppuun mennessä tavoitteena olisi vetää ainakin kuusi leukaa! Kovaa treeniä se vaatii, mutta sitä olen myös valmis tekemään! ;)
 |
| Fiiliksiä jalkatreenin jälkeen. Ei ihan hirveästi naurattanut ja olo oli muistaakseni kurjaakin kurjempi... |
 |
| ...mutta The Second Breakfast saa aina hymyn nousemaan huulille :) |
Painonpudotus luistaa tällä hetkellä edelleen oikein mainiosti. Päivittäinen energiansaanti pyörii siinä 1500 kcal:n nurkilla, eli miinuskaloreilla mennään edelleen. Tällä energiamäärällä pärjään kuitenkin oikein hyvin ja pystympä jopa välillä hellimään makuhermojanikin terveellisen syömisen ohella esimerkiksi proteiinipannukakuilla, chia-hyytelöillä sekä suuremmilla aterioilla. Vaikka painonpudotus on muuttunut paljon maltillisemmaksi, ovat sentit toisaalta alkaneet huveta kovalla tahdilla. Tänään vedin ensimmäistä kertaa tänä keväänä shortsit jalkaan ja vanhasta tottumuksesta ajattelin tietysti viime kesän lempishortsejani, jotka paljastuivat kuitenkin aivan liian isoiksi. Ainoat sopivat shortsit olivat pinon alimmaisena eivätkä ole mahtuneet päälleni sitten vuoden 2005, joten kehitystä on tapahtunut, pakko myöntää! Vaatekaappi alkaa muutenkin kaivata vähän uudistusta kaikkien Gina Tricot:n toppienkin roikkuessa jo inhottavasti joka puolelta. Treenivaatteetkin alkavat käydä liian isoiksi ja viimeksi tänään naureskelin salilla katsellessani itseäni säkittävissä combatshortseissa ja treenitopissa. Tuo treenitoppi oli vuoden alussa niin piukka ja minä niin lihava, etten edes uskaltanut kuvitella kulkevani se päällä ihmisten ilmoilla. Niin se kroppa vaan muuttuu! Kunhan varallisuuteni kasvaa tuossa kesän aikana, aion tilata itselleni ainakin uudet treenitrikoot ja parikin treenitoppia!
 |
| The Shortsit vuodelta '05. Kuva tosin vuodelta '14 ;) |
Tätä postausta tehdessäni intouduin käymään vaatekaapin housuhyllyn ylhäältä alas kokonaan läpi ja keräsin samalla aika kasan aivan liian isoja housuja poispakattaviksi. Hylly oli ennen tätä semi-raivausta aivan piukassa housuja, ja nyt se melkein kumisee tyhjyyttään. Tavoitefarkutkin napsahtivat kiinni jälleen kuin itsestään, minkä lisäksi parit muutkin lempifarkut sopivat taas jalkaan. Tavoitefarkut ovat tosiaan 8. luokan ajalta, joten olen tällä hetkellä jo aika pienissä mitoissa. Samalla raivausta tehdessäni huomasin ohittaneeni muutamat todella kivat farkut, koska olin koko ajan ajatellut, etteivät ne kuitenkaan mene päälle. Nyt ne ovat jo liian isot ja roikkuvat takapuolesta ja reisistä inhottavasti. Höh. Kunhan pääsykokeet on taputeltu, aion ottaa projektiksi vaatekaapin läpikäymisen ja kaikkien liian isojen vaatteiden poispakkaamisen. Mahtaakohan sinne vaatekaappiin jäädä sen jälkeen enää mitään?
 |
| Tavoitefarkut jalassa ja kaiken lisäksi ilman itkua ja kyyneliä! Jes ;) |
Tulosten näkeminen ja peilikuvan pieneneminen motivoivat kummasti jatkamaan kohti tavoitepainoa ja sitä tilannetta, jossa voin onnitella itseäni 15 kg:n painonpudotuksesta ja pysyvien terveellisten elämäntapojen saavuttamisesta. Tämä projekti ei ole siis todellakaan toteutunut itseäni näännyttämällä, vaan tapoja on parannettu pikkuhiljaa, jotta niistä voi loppujen lopuksi tulla elämäntapoja. Voisin siis tällä kertaa sanoa jo tässä vaiheessa, että jojoilu suurissa määrin on historiaa. Nyt ei ole vielä kuitenkaan aika alkaa fiilata ruokavaliota "kulutan, mitä syön" -tasolle, vaan jatkaa tämä projekti kunnialla loppuun asti!
Aurinkoista sunnuntai-iltaa kaikille,
Viivi
 |
| Bilsan kertailua parvekkeen kuumuudessa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti