Uusi kuu, uudet kujeet

Heippa!

Tänään olikin sitten kesäkuun ensimmäinen maanantai, mikä ensinnäkin tarkoitti paluuta arkeen, minkä lisäksi se tarkoitti työskentelyä uudessa työpaikassa. Upouusi tuo työpaikka ei minulle ole, mutta tällä kertaa saan palkkaa siellä tehdystä työstä ja vietetystä ajasta. Sain helmikuun paikkeilla puhelun Turun yliopiston virologian laitokselta ja minulle tarjottiin bioanalyytikon töitä. Olin reilu vuosi sitten työharjoittelussa juuri virologian laitoksella ja erikoistuin sitä myöten mikrobiologiaan ja virologiaan, joka on juuri sitä, mitä niin mielelläni haluaisin tehdä, jos tälle alalle jään ja mikä ettei, vaikka alaa hieman vaihtaisinkin. Lisäksi on mukavaa tehdä välillä työtä, jossa ei oteta lainkaan potilaskontaktia, vaan pääsee pipetoimaan ja tekemään kemiaa sydämensä kyllyydestä. Tämä työpaikka on siis aivan täysin erilainen, kuin edellinen työpaikkani Aavan laboratoriossa. En ole kuitenkaan lopettanut myöskään Aavalla, vaan lupasin tehdä viikoittain vuoron tai parin tämän virologian työn ohessa. Kuten eräs ystäväni on asian ilmaissut, minulla on nyt siis työpaikka ja "näytteenottoharrastus". 

Pitkästä aikaa valkoisissa :)

Ensimmäinen työpäivä alkoi kuten kaikki ensimmäiset työpäivät aina alkavat: avainnippu käteen, työvaatteet kainaloon ja kohti omaa työpistettä ja perehdytystä. Toivoin kokoajan pääseväni tekemään kesäksi serologiaa, koska vaihtoehtona oli myös PCR, jota en ole sen kummemmin päässyt koskaan ajamaan. Tänään minulle selvisi heti alkajaisiksi työkavereita moikatessani, että pääsin juuri sinne, minne halusinkin!! Jee! Ihana kesä siis tiedossa!!! ;) Tänään kaiveltiin muistijälkiä aivojen sopukoista ja muisteltiin, miten in-house-testejä ja vidaksen testejä tehtiinkään ja miten se BEP-analysaattori taas toimikaan. Työpäivä kului ihan hullun nopeasti ja yhtäkkiä kello olikin jo puoli neljä ja työpäivän loppumiseen oli vain vartti aikaa, tosi outoa! Tekemistä riitti kokoajan ja aivot kävivät välillä melkein ylikierroksilla kaiken uuden tiedon omaksumisen takia. Huomenna jatketaan taas samaan malliin seuraavien testien kanssa. Mykoplasmoja oli ainakin ehtinyt kertyä aika kasa odottamaan huomista aamua ja kello seitsemää!

Välillä mä vaan mietin, että mistä mulle maksetaankaan palkkaa? Olin kyllä oikeasti menossa pakkaseen hakemaan näytteitä vartin yli kolmelta, kunnes tuo huikea suojavaruste pakkasta vastaan vuodelta kaksi jälkeen tihkusateiden sai minut ottamaan härön selfien.

Oli todella outoa lähteä AAMULLA töihin, koska olen jo niin tottunut viettämään kaikki iltani töissä. Aamuisinhan minun on koko vuoden ajan pitänyt raahautua joko yliopistolle tai opiskella kotona aamu kahdeksasta alkaen?! Lisäksi tiedän nyt, miltä Markuksesta tuntui jokaikinen päivä töiden jälkeen, kun aloitin heti neljän aikaan sen iänikuisen jatkuvan ruikutuksen salille lähtemisestä. Huh. Olisi tehnyt vain mieli jäädä makoilemaan sohvalle koko illaksi, mutta päätin psyykata itseni "rakastamaan" tämän päivän olkapäätreeniä, vaikka olo ei todellakaan ollut sellainen. 

Into treenaamiseen syttyi kuntopyörän päälle nousemisen jälkeen, kun huomasin onnekseni olevani täynnä energiaa. Saattanee johtua niistä kaikista kaloreista, jotka yo-juhlien aikaan tulivat hiilareista ja varsinkin sokereista. Taitavat glykogeenivarastot olla tällä hetkellä aika täynnä. Rautaa nousi jälleen tavallista enemmän ja omaa kehitystä oli taas kiva katsella peilin kautta. Mahtaako olla rasva sulanut ihan valtavasti, vai ovatko nuo olkapäiden lihakset kasvaneet ihan järkyttävästi, mutta voi pojat, että olkapääni näyttivät hyvältä treenatessa!! Fiilis oli hyvä läpi koko treenin ja sain tehtyä joka ikisen sarjan ja vielä tosiaan tavallista kovemmilla painoilla. Ihanaa palata taas normaaliin arkeen ja arkirutiineihin. Huomenna otetaankin sitten käsittelyyn selkä ja keskiviikkona kahden viikon tauon jälkeen jalat. Viime viikolla treenaaminen kärsi todenteolla, kun yo-valmistelut veivät niin ison ajan päivistäni, treenaaminen ei nimittäin tullut kysymykseenkään ajan vähyyden ja kovan kiireen takia.

Viime viikolla ostettiin muuten ihana yrttiteline parvekkeelle ja tänään kauppareissulla ostimme myös yrttiruukut koristamaan tuota ihanaa uutta telinettä. Nyt meilläkin on tuoreita yrttejä aina silloin, kuin niitä tarvitaan!

On muuten myös vapauttavaa vain istua sohvalla, kirjoitella blogia ja katsella samalla hömppäleffaa CMorelta. Tätä ei ole tullut harrastettua piiiitkiin aikoihin! Elämän pieniä iloja siis!

Rentouttavaa maanantai-iltaa kaikille ja toivotaan, ettei se kamala vesisade oikeasti moukaroi huomenna tätä lounaisrannikkoa!

Viivi