Pinaattivohvelit

Ennen juhannusta selailimme erilaisia reseptejä etsien jotain vähän tavallisesta poikkeavaa, mitä ei tavallisena arkipäivänä tulisi tehtyä. Löysin Soppa 365:n sivuilta reseptin pinaattivohveleihin, jotka eivät ensi silmäyksellä kuitenkaan täysin vakuuttaneet. Kun kuva viimein latautui, olin täysin myyty. Päätimme siis ahkeroida juhannuksena mökillä pinaattivohveleita.

Suolaiset vohvelit eivät taida olla se yleisin vohvelityyppi, josta tavallisesti puhutaan ja hypetetään. Myönnän itsekin olevani vannoutunut makeiden vohveleiden fani! Ala-asteen aikana koulussamme järjestettiin joka vuosi myyjäiset ja tapahtuman kohokohta oli, ainakin minun mielestäni, kun sai vihdoin sen mansikkahillolla ja kermavaahdolla vuoratun herkun kouraansa. Ja jos pitäisi päättää lettujen ja vohveleiden välillä, minun ei tarvitsisi kahta kertaa miettiä. Vastaus olisi nimittäin (ilman epäröintiä) vohvelit! Lähiaikoina, tai oikeastaan viimeisen vuoden aikana, vohveleita ei ole tullut kuitenkaan tehtyä kertaakaan ja vohvelirauta jatkaa pölyttymistään kaapin pohjalla. Vohvelit eivät jotenkin löydä tietään terveelliseen ruokavalioon, mikä on sinällään sääli. Nyt oli kuitenkin aika kokeilla, josko ohrajauhoista taiottu herkku veisi kielen mennessään ja säästäisi minut kuitenkin samalla seuraavan päivän hiilaripöhöltä.

Taikinan teko oli erittäin helppoa. Mittasin jo kotona Turussa kuivat aineet kaikki samaan astiaan, jonka sitten kannoimme mukanamme Raumalle. Juuri ennen taikinan valmistamista vatkasimme valkuaiset vaahdoksi, pilkoimme sipulit ja chilit hienoksi ja ryöppäsimme pinaatit pikaisesti. Kaikki ainekset sekaisin ja tadaa, superhyvä ja -helppo taikina oli valmis paistettavaksi. Itse epäilin vähän tuon juustokuminan sopimista tuohon taikinaan, mutta syön sanani näin jälkeen päin, sillä juuri juustokumina toi taikinaan jotain uutta, ihmeellistä ja erilaista. 

Vohvelit maistuivat meille erittäin hyvin, minkä lisäksi 4v:kin nautti niistä ikihyvikseen. Ja itse vohveleiden paistaminen....todellista terapiaa!

Ainiin! Itse pyrin aina tekemään kaikki ruuat ilman lisättyä rasvaa, mutta näiden paistamiseen jouduin lopulta, vasten tahtoani, käyttämään hivenen voita! Ensimmäinen vohveli nimittäin tarrasi rautaan kiinni kuin kärpänen kärpäspaperiin. Huh.

Ainekset:

210 g pinaattia (3 pakettia)

3 kananmunaa

4 ½ dl rasvatonta maitoa

6 dl ohrajauhoja

3 tl leivinjauhetta

3 tl juustokuminaa

1 tl suolaa

n. 1 dl rypsiöljyä

2 vihreää chiliä

1 iso kevätsipuli varsineen

3 valkuaista

Tee näin:

1. Huuhtele tuoreet pinaatinlehdet ja ryöppää ne kiehauttamalla väljässä vedessä. Valuta ja nosta leikkuulaudalle. Puserra pinaatit nyytiksi ja leikkaa suikaleiksi. 

2. Vatkaa kananmunat maidon joukkoon. Yhdistä ohrajauhot, leivinjauhe, juustokumina ja suola. Sekoita kuivat aineet muna-maitoseokseen. Sekoita joukkoon myös rypsiöljy. Lisää pinaatti varovasti käännellen.

3. Poista chilistä siemenet ja valkoinen sisus ja hienonna se pieneksi kuutioksi. Hienonna myös kevätsipuli. Lisää sipuli ja chili taikinaan.

4. Vatkaa valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi ja kääntele maltillisella vauhdilla taikinan joukkoon.

5. Kuumenna vohvelirauta ja voitele pinnat pienellä määrällä voita. Voita ei tarvitse lisätä jokaisen vohvelin jälkeen, mutta muutaman välein on hyvä tarkistaa rasvan määrä. Paista kuumalla raudalla kasa ihania pinaattivohveleita. Nauti. 

6. Tarjoile esimerkiksi rucola-mansikka-halloumi -salaatin ja balsamicosiirapin kera.

Tavoilleni uskollisena laskeskelin näillekin herkuille energiasisällön ja proteiinipitoisuuden. Energiaa sadassa grammassa vohveleita oli n. 138 kcal ja proteiinia n. 6,9 grammaa. Ei siis ehkä se kevein herkku, mutta sitäkin herkullisempi! 

Markuksen versio oli tehty jaettavaksi. 

Nauttikaa,

Viivi