torstai 12. kesäkuuta 2014

Sali sitä, sali tätä!

Tiedän. Salijuttuja pukkaa joka tuutista ja välillä tekin ehkä tahtoisitte lukea jotain muutakin kuin niitä iänikuisia "Nostin tänään penkistä enemmän kuin ennen" - postauksia. Mutta juttu on niin, että minun elämäni on aika tylsää. Tylsä elämä tarkoittaa samankaltaisina toistuvia päiviä ja samankaltaisena toistuvia juttuaiheita. Herään. Käyn töissä. Menen salille. Tulen salilta. Menen nukkumaan. Salilta palaamisen ja nukkumaan menon välissä tapahtuu milloin mitäkin, mutta tavallisimmin sohvalla röhnöttämistä, bloggaamista, television katselua tai kaupassa käyntiä. Eipä noista nyt niin kauheasti sitten kirjoitella. Ainakaan siis mitään uutta ja erikoista. Siispä: salijuttuja tälläkin kertaa!

Viime viikolla rintapäivä meni ihan reisille ja sarjapainot tippuivat todella suuria määriä. Edellisen viikon maksimit tuntuivat sata kiloa painevemmilta ja oli pakko tehdä paljon kompromisseja niin painojen kuin liikkeidenkin suhteen. Not good. Fiilis oli pettynyt, suuttunut, surullinen, kauhistunut jne jne. Iloa ei siihen treeniin mahtunut hiukkaakaan. Tavallisesti meidän saliviikkomme koostuu (tässä järjestyksessä) olkapää-, selkä-, käsi-, rinta- ja (minulla myös) jalkapäivistä. Rintatreeni tulee siis aina käsitreenin jälkeen, millä huonolla viikolla on erittäin suuri vaikutus treenin kulkemiseen. Jos käsipäivä on tuntunut tappavalta tai vaihtoehtoisesti, jos painoja on tullut lisättyä tavallista enemmän tai sarjoja on tullut tehtyä lyhemmillä tauoilla tai suurempia määriä, saattavat ojentajat ja hauikset huutaa seuraavana päivänä hallelujaa ja aamenta. Viime viikolla olo ei kuitenkaan ollut sellainen, mutta jostain syystä rintatreeni kärsi silti ilmeisen paljon edellisten päivien tekemisistä. Sama se. Ollutta ja mennyttä kaikki!


Eilen marssimme taas salille ja mielessäni toivoin, että rintatreeni kulkisi taas toivotulla ja tutulla tavalla. Ihmetys oli suuri, kun voimaa ja energiaa alkoi löytyä jokaisen liikkeen kohdalla sen pienen extran verran enemmän. Tämä energiaboosti taas johti siihen, että vinopenkissä sain vihdoin 15 kg:n haamurajan rikki ja penkkituloskin parani 2,5 kg:lla. Jes jes jes! Koska tämä viikko jää iltatöiden ja viikonloppureissun takia vähän tavallista lyhemmäksi, rikoimme käsipäivän selkä- ja rintapäiville, joten eilen rintatreenin jälkeen kävin vielä jostain mystisesti kumpuavan energian turvin kiinni ojentajatreeniin. Ja sekin tuntui kulkevan, sillä en joutunut tekemään painojen tai sarjojen suhteen juurikaan kompromisseja! Illalla salin jälkeen olo oli todella nuutunut ja treenin tiesi tehonneen paljon tavallista paremmin. Tai ainakin energiavarastot oli tyhjennetty pohjia myöten!



Tänään "raahauduin" viidettä päivää putkeen salille treenaamaan vielä jalat piippuun. Olisin tässä välissä pitänyt mielelläni jo vapaapäivän, mutta huomisen työpäivän kiivas tahti (12 h), estää treenaamisen perjantailta. Lisäksi olemme viikonlopun reissussa, joten muita mahdollisuuksia jalkapäivän sijoittamiselle ei juuri ollut. Töistä kotiin päästyäni olin todella, siis todella, väsynyt, mutta uudelleen asennoitumisen jälkeen keräsin kamat kassiin ja lähdin Markuksen kera tallustelemaan salille. Jalkapäivä kulki ennakko-odotuksistani huolimatta kuin unelma!! Siis toinen menestyksekäs ja uskomattoman hyvä päivä takana! ;)



Syy siihen, miksi halusin nyt taas hehkutella täällä salikuulumisia, vaikka juuri pari päivää sitten lupasin palata asiaan vasta voimaviikkojen alkaessa, on se hyvä fiilis, jonka salitreeni ja siinä onnistuminen saa minussa aikaan. Se on se pieni extrajuttu, joka tavallisesti niin samanlaisissa päivissäni muuttuu jatkuvasti. Joskus tuntuu hyvältä ja joskus suututtaa ihan törkeästi, mutta yksikään päivä ei ole samanlainen kuin toinen. Vaikka päiväni kuluvatkin siis melkein kuin rutiinilla, ilman sen suurempaa miettimistä ja vapaa-ajanongelmia, koen niiden silti olevan erittäin mielenkiintoisia ja täynnä toimintaa juuri salitreenien vaihtelevuuden takia! Ja se jos mikä, tekee päivistäni heräämisen arvoisia! :)



Huomenna tulen vielä kirjoittelemaan, minkä jälkeen otan vapauden nauttia Tallinnan reissustani ilman internettiä ja blogia, samalla tulee kerättyä paljon voimia ja uusia juttuideoita teille jaettaviksi! 

Nauttikaa tulevasta viikonlopusta ja huomisen perjantain mukanaan tuomasta voittajafiiliksestä, taas on yksi viikko nimittäin pulkassa!

Viivi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti