Heippa!
Juhannus tuli juhlittua, tai kenen tuli kenen ei, mutta kuitenkin. Ohi on ja arki alkakoon! Meidän juhannuksessa ei sinäänsä ole paljoakaan kertomista, mutta kerrotaan nyt kuitenkin, ihan vain kertomisen ilosta.
Torstaina, heti töistä päästyäni, poljin kovaa kyytiä kotiin pakkaamaan viimeisetkin tavarat, jotka lähtivät pian mukaamme Raumalle. Oli hyvin hyvin eksoottista hypätä paikallisbussin sijasta taksin kyytiin ja suunnata linja-autoasemalle kohti Turku-Rauma vakiovuoroa. Bussimatka meni yllättäen torkkuessa ja yhtäkkiä oltiinkin jo Raumalla. Suunta kohti Prismaa ja suuria juhannusostoksia, ja sieltä kovalla kiireellä Kaarolle ja kohti Mantereenpäätä ja veljeni venettä. Ja mökille. Huh. Kun vihdoin päästiin Kovaankynteen asti, olo oli jo varsin nuutunut. Tavarat pikaisesti jääkaappiin ja grillaamaan. Siinä nälässä torstaina ei sen suurempia gourmetelämyksiä loihdittu, mutta grillatut nakit ja kasvikset ajoivat hyvin asiansa. Saunan kautta telkkarin viereen, unille ja kohti seuraavaa aamua.
 |
| Pusukuva gone bad :D |
Perjantai ei sitten valjennutkaan ihan niin onnellisena, kuin olimme kuvitelleet. Aamulla jokin on totisesti vialla, jos aamupalaa ei tee tippaakaan mieli ja olo on vähän kuin hakatulla. Päästiin kello kahteentoista asti väkisin syödyn aamupalan jälkeen ja minulle alkoi nousta kuume. Paikat särkivät ja olo oli entistä kurjempi. Särkylääkkeitä naamaan ja unta kaaliin. Perjantai meni lähinnä siinä nukkuessa sekä syömään ja pissalle heräillessä. Yhtäkkiä kello olikin jo puoli yksitoista illalla ja kutsu nuotiolle kävi. Kävin itsekin pikaisesti siellä kääntymässä ja takaisin palatessa alkoi seuraava chapter tästä taudista, aloin nimittäin oksentaa. Mums mums.
 |
| Meillä mennään jo kovaa! :) |
 |
| Noin klo 11 hymy oli vielä about herkässä! |
 |
| Sydämen muotoinen kana piristi muuten niin ikävää perjantaita. |
 |
| Perjantai-illalla/lauantaiyöllä hupi oli huipussaan. |
Lauantaina vuorossa olivat huikeat suolistokrampit. Kiitos. Ruoka alkoi maistua ja makeisia ja muitakin herkkuja upposi napaan hyvin paljon. Paha olo palasi, mutta syynä oli todennäköisesti tällä kertaa sugar overload. Paistelimme myös ennen maihin lähtemistä himoitsemamme pinaattivohvelit, jotka olivat todellakin kaiken odottamisen arvoisia. Kylkeen vielä rucola-mansikka-halloumi -salaattia ja ah, makuelämys oli taattu. Lauantaina suuntasimme neljän maissa tosiaan takaisin maihin ja Markuksen vanhempien luokse. Söin tasaiseen tahtiin Litalgin:ia ja Ibusal:ia, joten olo pysyi suhteellisen siedettävänä pitkin päivää. Illalla valmistimme Markuksen kanssa, aiemmin viikolla inspiroiduttuamme, beer can chicken:iä alias "cock in the ass", rosamunda-lohkoperunoita sekä salaattia ja nautimme tuosta herkkuruuasta koko porukan voimin. Pakko myöntää, että suuni loksahti auki, kun lopputulos aseteltiin pöytään! Vautsi vau! Meininki oli kuin kunnon pidoissa ja ruoka mahdottoman hyvää! Kylkeen pienet lasit Fresitaa ja paljon vettä nestevajeen tasaamiseksi. Iltaa vietimme vielä Markuksen siskon ja hänen poikaystävänsä kanssa paljuillen ja saunoen. Ulkona kylmä, paljussa kumaa, eli elämä oli tasapainossa! Nukkumaan menimme Markuksen kanssa vasta kolmen maissa puolikkaan riisikakkupaketin ja fitnesstukun pitkän selailun jälkeen.
 |
| Markus ja meidän vanhempien kesäkeittiö. |
 |
| Markus ja Kalle-hyökkäys |
 |
| vatsakramppi-selfie |
 |
| Kummitäti voi olla ylpeä kummitytöstään, 4v, joka nappasi mm. tällaisen otoksen! |
 |
| True-vatsakramppi-selfie |
Sunnuntai saapui yllättäen ja heräsimme vasta puoli kahdentoista aikaan. Järjestelimme kunnon brunssin alakertaan croisantteineen päivineen. Ruoka alkoi allekirjoittaneellekin jo pikkuhiljaa maistua, samoin kuin lukuisat suklaanamit. Ja taas oli paha olo. Mistä tämä suklaa-/namiaddiktio yhtäkkiä taas iski? Viisi leukaa taittui jo melkein omin voimin ja elämä alkoi jo muutenkin hymyillä. Kävimme vielä vanhempieni luona hakemassa läppärilaukkuni ja suuntasimme nuoren parin kera kohti Turkua ja Maskun lumikinoksia. Ennen kotiin paluuta käväisimme vielä ruokaostoksilla Prismassa ja voi pojat, että alkoi olo olla kaikkensa antanut, kun vihdoin saimme kaikki juhannuksen kamppeet raahattua kolmanteen kerrokseen. Kukkakaalipizzapohja ja kotitekoinen tomaattisoosi teolle ja tavarat paikoilleen. Yleensä tapanani on purkaa kaikki kassit välittömästi, mutta häpeäkseni joudun myöntämään, että iso urheilukassini odottaa edelleen purkutöitä eteisessämme. Anyway, pizzasta tuli erinomaista ja PepsiMax kyytipoikana toimitti hyvin asiansa. G.I Joe 2 pyörimään, Fitnesstukun tilaus vetämään (Whey-100 oli juhannustarjouksessa!!!), jalat kohti kattoa, "tänään-en-laske-kaloreita" - proteiinismoothie kouraan ja pystyin virallisesti toteamaan juhannuksen selätetyksi!
Huh huh. Onneksi juhannuksia on vain kerran vuodessa. Jos jotain negatiivista, niin jotain positiivistakin, sillä en muista milloin viimeksi olisin levännyt näin hyvin juhlapyhien aikana! Kiitokset kaikille mukana olleille ja pahoittelut kaikille kipeiksi tulleille!
 |
| Ensin mä olin näin.... |
 |
| ...ja sitten siinä kävi taas näin. |
 |
| Levollisin mielin voi olla mökillä, kun tietää, että Olkiluodon räjähtäessä sitä räjähtää itse ensimmäisten mukana siinä joukossa. Hyvää juhannusta! |
Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti