Heippa!
Monet väittävät, että joulussa kaikkein ihaninta on se antamisen ilo, kun saat antaa lahjan jollekkin läheisellesi ja näet hänen nauttivan siitä. Ei antamisen ilossa mitään väärää tietenkään ole ja kyllä minäkin sitä tietenkin tunnen joka kerta, kun jännittyneenä annan itse tekemäni lahjan sen saajalle ja jännityksellä odotan sitä ensireaktiota. Pitääkö lahjan saaja saamastaan lahjasta vai näkyykö kasvoilla pettymystä? Vielä koskaan tuota edellistä en ole nähnyt, mutta kerta se olisi ensimmäinenkin.
Väitän kuitenkin, että kaikki tuo puhe siitä, miten antamisen ilo olisi kaikkein paras ilo jouluna, on aivan p***apuhetta. Minä ainakin nautin kaikkein eniten siitä, kun saan sen lahjan käteeni siltä minulle tärkeältä ihmiseltä, joka on kuluttanut aivosolujensa voimia tuon lahjan keksimiseen. Heilutan pakettia sen varoille, että se kilisisi tai muuten vain rapisisi. Tunnustelen sitä - onko se pehmeä vaiko mahdollisesti kivikova. Lopulta heitän ilmoille sivistyneen arvauksen lahjan sisällöstä ja Bad pun dogin lailla jään odottamaan lahjan antajan kasvojen reaktiota. Lopulta otan ja revin paperit lahjan päältä kuin pikkulapsi, joka ensimmäisen kerran saa lahjapaperiin käärityn paketin käsiinsä. Niin! Näin se meillä menee! Saamisen ilo on paras ilo, vaikka kaikki muuta väittäisivät! En ole vielä eläissäni nähnyt yhtään ihmistä, joka olisi lahjastaan kiljuen kieltäytynyt saatika sitten näyttänyt kärsivältä sellaisen saadessaan. NIIN!
 |
| Sivistynyt arvaus heitetty ilmoille! |
Olemme tietenkin tehneet paljon joululahjoja tänäkin vuonna ja odotan jo innolla kaikkien ensi reaktioiden ja sen saamisen ilon näkemistä! ;) Tässä vielä maistiaisia tulevasta!
Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti