Luulot pois!

Heippa!

Bloggaustahti on hidasta ja epäsäännöllistä, tiedän. Postaukset keskittyvät tällä hetkellä valitettavan usein ruokiin/leivonnaisiin, kuulumisiin ja opiskeluun. Salitreeneistä, painonpudotuksesta ja laihduttamisesta en ole kovinkaan paljon viitsinyt kirjoitella, koska huijaisin vain kaikkia, jos väittäisin tällä hetkellä treenaavani säännöllisesti ja tavoitteellisesti. Sen verran voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että lasken edelleen kaloreita, pidän ruoka-annokseni kohtuullisina ja olen jo pikku hiljaa päässyt opiskeluiden alun biletyshuumasta ja jättänyt alkoholin juomisen jälleen minimiin. Paino pysyy samoissa lukemissa, kroppa kiristyy ja elämä hymyilee. Se siitä. 

Tämä blogi tosiaan kertoo minun elämästäni ja tällä hetkellä minun elämäni koostuu pitkälti opiskelusta. Salilla käyn, kun ehdin tai jaksan, mikä tavallisesti tarkoittaa noin 3-4 kertaa viikossa. Iltamenoja on koulunkin puolesta, vaikkakin vähenevissä määrin. Pääasiassa siis opiskelen ja ihan tosissani. Lääkiksen alkumetreistä ajattelin nytkin tulla tänne jotain pientä mutisemaan!

Uusia parhaita kavereita.

Koulua on nyt käyty noin kahden viikon ajan ihan luento-opetuksen merkeissä ja olen oikeasti nauttinut kaikesta! Monet vanhemmat opiskelijat ovat kertoneet lääkiksen alkumetrien olevan enemmän tai vähemmän tylsiä ja luentojen monimutkaisia ja haastavia. Haasteellisuus ei ole kyllä minunkaan kohdallani mennyt ohi, mutta luennot ovat mielestäni silti erittäin mielenkiintoisia ja luennoitsijat ovat pääsääntöisesti ihan hyviä. Tällä hetkellä opiskelemme solu- ja kehitysbiologiaa, jossa käydään läpi solutason mekanismeja, kuten Dna:ta, sen kopioitumista ja rakennetta, geenejä, periytymistä, mutaatioita ja erilaisia sairauksia, jotka suoraan aiheutuvat solupuolen häiriöistä. Mielenkiintoista kaikki! Ainakin minun mielestäni. Lukemista on valtavasti ja kirjat ovat kaiken lisäksi englanninkielisiä, joten työtä saa tehdä melkein triplasti normaaliin nähden. Lue teksti, käännä tuntemattomat sanat, ymmärrä teksti, tee muistiinpanot suomeksi ja lue muistiinpanot vielä lopuksi. Joka päivä lukemista tulee uudet n. 30 sivua, joten opiskella saa ja paljon!

Jotta elämä ei kuitenkaan olisi niin helppoa, kuin miltä se edellisen kappaleen perusteella kuulostaa, meillä pyörii samaan aikaan myös muita opintojaksoja. Medical english kuulostaa simppeliltä, mutta tapahtuu neljän viikon aikana, jolloin vihkollinen lääketieteellisiä etu- ja takaliitteitä pitäisi opetella ulkoa ja painaa sen lisäksi jatkoa varten pysyvästi mieleen. Englannin opetus itsessään on todella mukavaa, koska opettaja selkeästi osaa asiansa. Joka tunnin alussa on kuitenkin sanastotesti, josta käytännössä tulisi päästä läpi. Jos toisin käy, joutuu tekemään lisätehtäviä. Itse olen kuitenkin onnellisesti selvinnyt jo kahdesta edellisestä testistä, joten no worries! 

Laboratoriotyön perusteet (tai millä nimellä se sitten kulkikaan..) sain onnekseni hyväksiluettua, vaikkakin jouduin muiden tavoin suoriutumaan kotitentistä, josta 80 % tulee saada oikein. Kysymykset olivat ensisilmäyksellä aika hankalia ja eilen tentin tekemiseen tuhrautui hurjat kuusi tuntia aikaa. Saatoin tehdä tentin hiukan liian tunnollisesti, mutta myönnän samalla oppineeni paljon uusia asioita, vaikka laboratoriossa olenkin jo ehtinyt jonkun hetken työskentelemään. Jos olisin vain suoriutunut tentistä rimaa hipoen, en olisi lukenut luentodioja ja muuta materiaalia samalla tarkkuudella läpi, joten hyvä näin. Mutta silti. Kuusi tuntia ja yksi nivaska tehtäviä. Huoh. 

Minun osaltani solu- ja kehitysbiologian laboratoriotyöt alkavat ensi viikolla, minkä lisäksi alamme jo tällä viikolla suunnitella seminaarityötämme muutaman viikon päähän aiheesta Huntingtonin tauti. Hommaa homman perään ja lisää tulee jatkuvasti. 

Lääketieteellinen latina alkaa syyskuussa, samoin juonneopetuksen ensimmäinen tunti löytyy heti syyskuun alusta. Lokakuun loppuun mennessä solu- ja kehitysbiologiakin tulee olemaan taputeltu ja englannin koe häämöttää jo parin viikon päässä. Jossain välissä pitäisi ehtiä elämään normaaliakin elämää avomiehen kanssa, mutta tällä hetkellä se tuntuu suhteellisen absurdilta ajatukselta. Blogi tulee nyt ainakin alkuun kärsimään jonkin verran, mutta yritän parhaani, älkää huoliko! ;)

Siinäpä taas lyhyt katsaus minun opiskelijaelämääni, tällä kertaa siis kirjojen ja opintokokonaisuuksien näkövinkkelistä! Nyt otan hetkeksi rennon asennon sohvalla ja suuntaan sen jälkeen Proffan kellariin pelailemaan hetkeksi pelejä tuutorryhmäni kanssa!

Näitäkin tekisi mieli lueskella... Ehkä viikonloppuna sitten!

Pätkismuffineja viikonlopulta! Reseptiä luvassa myöhemmin, sillä nämä olivat elämäni parhaita suklaamuffineja, for real!

P.S. Hyvä vinkki budjettiruokaan: ohrapuuro uunissa. Tautisen hyvää ja sikahelppoa tehdä! Aineksetkaan nyt eivät juuri mitään maksa! Suosittelen! ;)

Tarvitset:

2 dl rikottuja ohrasuurimoita

1 l rasvatonta maitoa

1 tl ruususuolaa

voita vuuan voiteluun

1. Voitele vuoka voilla. Mittaa vuokaan suurimot, suola ja lopuksi maito.

2. Lämmitä uuni 175 asteeseen ja paista puuroa uunin alatasolla n. 1½ tunnin ajan. Puuroa ei tarvitse sekoittaa kertaakaan paiston aikana, vaikka itse teinkin niin noin 50 minuutin kohdalla. Jäähdytä ja nauti vaikka mehukeiton kanssa!

Energiaa: n. 75 kcal/100g Proteiinia: n. 4,5 g/100g

Ihanaa keskiviikkoa kaikille,

Viivi