Kyllä. Tähän pisteeseen on tultu. Tänään on minun kesäni viimeisen viikonlopun viimeinen päivä, jonka tietysti vietän, kuten arvata saattaa, töissä. Eilinen ihana päivä, ilta ja alkuyö ystäväpariskunnan kanssa kuitenkin korvaa tämän työntäyteisen sunnuntain tuoman kututuksen siitä, että koko päivä menee hukkaan ja kesäfiilistä ei pysty tämän viikonlopun jälkeen enää sataprosenttisesti saavuttamaan ennen ensi kesää.
Kuulin siis tasan kuukausi sitten päässeeni Turkuun opiskelemaan lääketiedettä, minkä takia kesäni alkaa nyt olla päivää paria vaille taputeltuna. Koulunpenkille palaaminen tapahtuu tiistaina ja rytmi tulee alkuun olemaan aikamoinen kaikkine oheisohjelmineen päivineen. Olen todella, siis TODELLA, iloinen koulun alkamisesta ja senpä vuoksi lyhyt kesä, kesätöiden loppuminen ja arkeen palaaminen ei tunnukaan tappiolta, vaan ennemminkin riemuvoitolta. Nyt on kuitenkin kiva vielä palata tähän menneeseen kesään ja muistella, mitä sitä oikeastaan tulikaan tehtyä.
Meidän kesä oli tänä vuonna epätavallisen organisoimaton ja rento. Olen tottunut suunnittelemaan kesäni aina piukkaan ohjelmaa, jolloin se itse kesän viettäminen jotenkin unohtuu kaiken "kiireen" keskellä. Tänä vuonna tämän outouden aiheutti kesätyö, jonka ansiosta kaikki viikonloppuni olivat käytännössä vapaita. Päädyin kuitenkin tekemään kahta työtä koko kesän ajan pitääkseni jalkani myös tämän toisen oven välissä, joten olen ollut muutamana sunnuntaina päivystämässä kuuden tunnin ajan täällä kakkospaikassani. Viikonloppuja kaikelle random tekemiselle tuntui olevan siis tarjolla paljon enemmän kuin menneinä kesinä.
Kesämme alkoi tietysti siskoni ylioppilasjuhlilla, joiden parissa vierähti pääsykokeiden jälkeen alkaneet vapaapäivät, jotka toimittivat samalla "kesäloman" virkaa. Juhlien aikaan pääsi leipomaan sydämensä kyllyydestä, näkemään sukulaisia juhlien merkeissä ja nauttimaan herkuista mahakipuihin asti. Työt alkoivatkin sitten heti kesäkuun ensimmäisenä maanantaina ja nautin uudesta erilaisesta työstäni aivan valtavasti.
Kesäkuussa teimme myös reissun Viroon ja Taste of Helsinkiin. Taste of Helsinki ylitti meidän molempien odotukset tuhat kertaisesti ja päätimme jo valmiiksi suunnata kyseiseen tapahtumaan myös ensi vuonna. Kallishan siitä reissusta tuli, mutta se oli aivan joka pennin arvoinen ja jäi mieleen kaiken muun paitsi rahanmenon takia. Taste of Helsinki ja Viron matka olivat myös yksi kesämme, tai ainakin kesäkuun, kohokohdista. Virosta päällimäisenä jäi mieleen lomafiilis ja keskustan upea Sushibaari, minkä lisäksi hotellia ja hotellihuonettamme ei voi haukkua sanallakaan. Shoppailureissu Virossa tuotti myös tulosta ja tiesi rahanmenoa, mutta oli joka sentin arvoinen. Mukaan matkalta tarttui muun muassa ensimmäinen jugurttijäätelökokeilu, Victoria's Secretin Bodymistejä, parit uudet ja hyvin istuvat housut, yhdet ihanat shortsit ja pari pulloa itävaltalaista viiniä tietenkin.
Juhannus oli ja meni enkä jää sitä juurikaan kaipaamaan. Juhannuksena olin myös kipeänä ensimmäistä kertaa moneen moneen kuukauteen. Kesäflunssa ei ole yleensä ollut se minun juttuni, mutta mitä muutakaan voi odottaa, kun tieten tahtoen lupautuu menemään VIRUSlaboratorioon töihin: Corona virus, welcome home! Kuumeista ja hikistä päivää seurasi tietysti vatsakramppi ja yökkäily päivä, minkä takia juhannuksesta oli ylipäänsä todella vaikea päästä nauttimaan tippaakaan. Mökillä käytiin, paljussa uitiin ja ehdittiinpä jopa kokkailemaan hyvää ruokaakin. Alkoholia juhannuksena kului aivan minimimäärä ja krapulaa ei podettu! :D
Kesän lopussa vietettiin vielä Eeron ja Elinan häitä, joita olimme odottaneet kuin kuuta nousevaa. Häät olivat aivan ihanat ja nautimme pidoista loppun asti, tietenkin! ;) Häät ovat aivan ihana tapa viettää aikaa ystävien kanssa iloisesti juhlien ja olimmekin todella iloisia, että pääsimme tänä vuonna osallistumaan kaksiin häihin!
Heinäkuun alussa kuulin sitten päässeeni lääkikseen ja valtava elokuun odotus pyrähti käyntiin. Lääkiksen paperit tuli selattua melkein päivittäin läpi ja hyväksymiskirjeen mukanaan tuomat lehdet tuli luettua pariin kertaan kannesta kanteen. Yliopistoon ilmoittautumisen ja opiskelupaikan vastaanottamisen tein välittömästi ja jo samalla viikolla hain opintotukea alkavaan koulutukseen. Tarkistin myös heinäkuun aikana viikoittain, että olin varmasti muistanut vastaanottaa opiskelupaikkani ja odotin ja odotan edelleen ihan hulluna koulun alkamista. Oppimisen jano on suuri! ;)
Heinäkuussa vietimme myös aikaamme kahteen kertaan Markuksen vanhempien kanssa festareita koluten ja tällä kertaa kuljimme molemmissa tapahtumissa VIP-passi kaulassa. Ensin vuorossa oli Raumalla järjestetty Rauma Blues ja seuraavana viikonloppuna kävimme Karjurockissa Lokalahdella. Rauma Bluesilta odotimme paljon, ja petyimme muutamien asioiden suhteen raskaasti. Lokalahti taas oli meille kaikille totaalinen mysteeri eikä odotuksia liiemmin ollut. Karjurock osoittautui kuitenkin paljon paremmaksi kuin olimme kuvitelleet ja kruunasi "festarikesämme" aivan täydellisesti!
Rauma Bluesin jälkeen jäinkin pitkästä aikaa pariksi päiväksi sairaslomalle kesän toisen taudin uuvuttamana. Vieläkään en tiedä, mistä huikean kamala mahatautini, kuume ja sitä seuranneet lihas- ja nivelsäryt juonsivat juurensa, mutta kamalat kolme päivää kaatoivat minut totaalisesti sängynpohjalle.
Koko kesän kruununa sai kuitenkin toimia äitini 50v juhlat Roomassa. Rooma oli kaikessa lyhykäisyydessään aivan mahtava ja edes tällä viikolla kärsimämme "krooninen" väsymys ei ole saanut meitä uhmaamaan (todennäköisesti) romantisoitua muistoa matkasta. Emme olleet myöskään viettäneet pitkiin pitkiin aikoihin kunnolla perheaikaa siten, että meidän koko perheemme olisi ollut jopa kaksi päivää samassa paikassa samaan aikaan enemmän kuin parin tunnin ajan. Pakko myöntää, että tavallaan olin kuollakseni kaivannut juuri tuota "familytime":ia. Roomaan palaamme Markuksen kanssa vielä varmasti tulevaisuudessa, mutta varaamme sillä kertaa reissuun enemmän kuin 48 tuntia aikaa!
Alkukesän kylmien ilmojen aikana aurinkoa ei tietenkään tullut otettua, mutta eipä sitä ole tullut otettua nyt heinäkuussakaan. Olen iän ja tietojen karttuessa tullut suhteellisen neuroottiseksi melanooman ja auringonoton syy-seuraus-suhteesta, joten olen jopa vältellyt viimeisten vuosien aikana auringossa makoilua. En myöskään nykyään pysty olemaan kovin pitkää aikaa paikallani, vaan "otan aurinkoa" mieluummin liikkeessä ja siten, että se tulee lähinnä kaupanpäällisenä. Lisäksi läträän rasvan kanssa enemmän kuin koskaan ennen enkä TODELLAKAAN lähde aurinkoisella ilmalla ulos ilman asianmukaista suojakerrointa. En palanut siis kesän aikana tavallisuudesta poiketen kertaakaan, kuten jo edellisestä tekstistä arvata saattaa.
Kesään mahtui siis myös hurja määrä "vapaita" viikonloppuja, jolloin tavallisesti lähdimme Raumalle viettämään aikaa. Tapasimme ystäviä niin festareilla kuin festareiden ulkopuolellakin, nautimme mökkielämästä vanhempieni mökillä, kiipesimme paljuun Markuksen siskon ja hänen poikaystävänsä kanssa viettämään laatuaikaa, grillailimme omalla parvekkeella ja muiden grilleillä, uimme (tai siis minä uin) meressä, vesihiihdin sisarusteni kanssa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, saunoimme kunnon puusaunassa muutamaan kertaan, keräsimme kunnon ämpärilliset mustikoita ja kävimme salilla koko kesän ajan monta kertaa viikossa. Nautimme lisäksi ruokapöydässä jatkuvasti kauden antimista, söimme terveellisesti mutta muistimme myös nauttia kesästä ja herkutella tarpeen tullen. Pepsi Maxia kului enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä, mutta alkoholia taas paljon vähemmän kuin olisi voinut olettaa. Viini osoittautui tämän kesän hittijuomaksi (Pepsi Maxin ohella) ja kesäkurpitsa, kukkakaali ja parsakaali ehdottomiksi hittikasviksiksi.
Vaikka kesällä herkuttelimme tavallista enemmän, peilistä tuijottelee näin kesän jälkeenkin koko kesän samassa painossa pysynyt, mutta monta senttiä kesän aikana kiristynyt daami. Kesän aikana olen myös ymmärtänyt, että painonpudotus ja laihduttaminen on pitkäjänteinen projekti, johon kuuluu "repsahduksia", joista ei saa stressata liikaa. Arki tuo tullessaan taas rutiineja, jotka varmasti auttavat saavuttamaan sen tavoitepainon, jos sellaista edes ylipäätään enää on. Bikinikroppa tuli saavutettua ja siitä tuli myös sopivissa määrin nautittua. Treeni jatkuu ja tulokset paranevat, ainakin toivottavasti.
Tämä kesän viimeinen viikonloppu on kulunut herkutellessa ja ystävien seurasta nautiskellessa. Päätimme jo useita viikkoja sitten kutsua Elinan ja Eeron luoksemme kokkailemaan, mutta Rooman ja helteen uuvuttamina se kokkailu osuus typistyi lopulta itsetehtyihin pizzoihin, jotka olivat kuitenkin aivan taivaallisia ja ajoivat todella hyvin asiansa! Yhdeksän tuntia kului helposti ja ihan tautisen nopeasti höpötellessä sekä kuoharia, teetä, Pepsiä, pizzaa ja kaiken maailman herkkuja nautiskellessa. Päätimme myös tehdä näistä tapaamisista tavan ja treffaamme taatusti seuraavan kerran viimeistään ensi kuussa jälleen kokkailujen merkeissä, tällä kertaan Elinan ja Eeron luona. Tänään vietänkin aikaani neljän seinän sisällä töitä tehden. Potilaita ei ole vielä näkynyt ja todennäköisesti ei kovin montaa tule näkymäänkään. Illalla suuntaamme mahdollisesti salille tai vaihtoehtoisesti linnottaudumme sohvalle kriminaalimieliä (Criminal Minds... Kiitos äiti koukuttamisesta.....) katselemaan. Eiliseltä jäi myös pizzaa, guacamolea ja ruissipsejä, paljon nannaa ja myös ne täysin koskemattomat karjalanpiirakat, munavoi ja chicken wingsit, joten voi olla, että sali jää tällä kertaa syömisen jalkoihin! ;)
Terkkuja tulevalta opiskelijalta ja muistakaa ihmeessä nauttia kesänne viimeisistä viikoista oikein olan takaa, sillä seuraavaan kesään on vielä pitkän pitkä aika!
Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti