Sunnuntai 27.7.2014, edelleen Roomassa ja hengissä
Sunnuntaiaamu alkoi toisin kuin olimme suunnitelleet. Edellinen ilta venyi superpitkäksi, koska eräs puolalainen parisuhdeongelmainen ja känninen mies liittyi hotellinen baarissa seuraamme ja juttelimme hänen kanssaan melkein kahteen asti yöllä. Olin vähän aiemmin, mutta käytännössä jo liian myöhään, kuullut äidiltäni, että bussikuljetus lähimmälle metropysäkille starttaisi taas tututtuun tapaan klo 9:30 eli meidän mittapuumme mukaan aivan liian aikaisin. Pääsimme nukkumaan myöhään, Markus oli humalassa ja minä jo valmiiksi hiukan nestehukkainen. Kun sitten aamulla viimein heräsimme, jysäri oli aivan tajuton. Ibusal ja puoli litraa vettä kurkusta alas, torkku puolen tunnin päähän ja takaisin petiin. Seuraavaksi herätessäni olo oli jo suhteellisen siedettävä, mutta join varmuuden vuoksi vielä toisen puoli litraa vettä, joka upposi kurkusta alas ilman mitään ongelmia.
Siirryimme aamupalalle juuri, kun muut olivat lähdössä valmistautumaan kaupunkireissuun eli noin vartin vaille yhdeksän. Aamupalalta oli kaikki loppu. Kahvia toki riitti ja kananmuniakin oli vielä pari jäljellä, mutta jogurtit, leipä, croisantit ja mysli olivat lopussa. Lopulta aamupalaksi upposi suklaamuroja maidolla, yksi kananmuna ja kupillinen cappuccinoa. Täysin jotain erilaista siis. Lähdimme noin varttia myöhemmin pakkaamaan tavaroitamme, sillä meidän piti siirtää matkalaukkumme vanhempieni huoneeseen check-out:in takia. Puoli kymmeneltä olimmekin sitten jo bussissa matkalla metrolle.
Päätimme jakaantua porukoihin, jotta jokainen saisi viettää sunnuntainsa juuri niinkuin halusi. Äiti ja isä lähtivät tyttöjen kanssa eläintarhaan ja puistoon, Juuso ja Riina taas lähtivät shoppailemaan Via del Corsolle ja minä, Markus ja Roosa halusimme vielä ydinkeskustaan Piazza del Popololle, Espanjalaisille portaille, Fontana di Treville ja Pantheonille. Lisäksi kävelimme myös Via del Corson läpi ja suoritimme pakolliset shoppailut, jotka jokaisella matkalla kaikkien lupausten vastaisesti pitää suorittaa (kun kerran halvalla saa)! ;D
Matkaan tarttui Via del Corsolta Converset, lompakko ja aurinkolasit ja Markus osti vihdoin päänsä peitteeksi uuden snapbackin. Matkalla ostelimme myös jäätelöä ja nautimme kauniista auringonpaisteesta. Kävimme myös paikallisessa Sparissa ostamassa juotavaa ja sen jälkeen pakkomielteenämme olikin löytää pullonavaaja, joka näytti alastomalta mieheltä. Lopulta emme moista kuitenkaan löytäneet, vaikka edellisenä päivänä olimme sen moneen kertaan nähneet. Piazza Navonalta ostimme muutaman kauniin kehystetyn valokuvan ja jatkoimme matkaamme kohti Vatikaania. Kiersimme Vatikaanin samaa reittiä kuin edellisenä päivänä, koska halusimme hakea vielä viimeiset jäätelöt Gelateria Milleniumista. Matkalla piipahdimme keittiötarvikeliikkeeseen, josta löysin aivan ihanan cupcake-kakkukuvun, jonka Markus lupasi mahduttaa matkalaukkuumme! ;)
 |
| 20 euron Converset! |
 |
| Rooman parhaat palat. |
 |
| Söpösin yhteiskuva ikinä! |
 |
| Ja Fitnesstukku kulki matkassa mukana! |
 |
| Paavikyykky, ei slaavikyykky. |
 |
| Viimeiset jäätelöt menossa! |
Seuraavaksi edessämme oli ruokapaikanmetsästys. Olimme niin ihastuneita edellisen illan pizzoihin, että päätimme kolmestaan lähteä kohti sitä jumalaista ravintolaa Corneliassa (joka siis muuten sijaitsee aivan "Cornelia" metropysäkin vieressä!!!). Pääsimme metrolla perille ja aloimme etsiä ravintolaa, jonka löysimme alta aikayksikön. Juoksimme jo innoissamme kohti ovia vain nähdäksemme ravintolan olevan kiinni aina alkuiltaan asti. Shit. Päätimme lähteä kävelemään kohti hotellia, jonne oli matkaa yli kolme kilometriä paahteista maantien reunaa pitkin. Olimme ensin ajatelleet löytävämme matkalta jonkun hyvän ravintolan, mutta väsyimme ensimmäisen 300 metrin jälkeen ja päätimme hypätä bussiin. Odottelukin kävi siinä kuumuudessa kuitenkin sietämättömäksi ja päätimme kysyä bussipysäkillä olleilta ihmisiltä, milloin seuraava bussi saapuisi. Ihmiset olivat jo odotelleet bussia noin 40 minuutin ajan, joten me päätimme maksaa mieluummin kymmenisen euroa ja hypätä taksiin. Kävimme kuitenkin ensin päänbussipysäkin kautta, josta näimme meidän bussimme olevan jo "aivan lähellä". Kymmenenkään minuutin pääsätä bussi ei ollut vielä saapunut, joten lähdimme kuitenkin kävelemään kohti taksitolppia ja kuinka ollakaan, kun olimme päässeet noin 100 metrin päähän, näimme bussimme saapuvan. Sprinttasimme ja ehdimme kuin ehdimmekin bussin kyytiin.
Puolessa välissä bussimatkaa Roosa näki ihan ok näköisen ravintolan tienposkessa ja pienen epäröinnin jälkeen päätimme hypätä bussista ja koittaa onneamme. Huonosti kävi. Katsoimme hetken ruokalistoja, Roosa löysi omansa välistä kuolleen muurahaisen ja sitten jo lähdimmekin menemään. Ja totta kai seuraava bussi pyyhälsi juuri silloin bussipysäkin ohitse. Päätimme siis kävellä hotellille sitä kuumaakin kuumempaa maantien piennarta pitkin. Matka tuntui loputtomalta ja väsyneet jalat ja kurniva massu ilmoittivat koko ajan itsestään. Lopulta saavuimme supermarketin kohdalle ja lähdimme Markuksen kanssa ruokaostoksille Roosan viedessä tavaramme jo etukäteen hotellille. Vanhempani olivat jo kaupassa ostamassa pizzoja, minkä lisäksi nappasimme mukaamme juotavaa, pikkuherkkuja ja patonkia. Mars, uima-altaalle ruokailemaan! Seuraavaksi olikin jo aika pakata tavarat ja siirtyä lentokentälle.
Lentokentällä olimme ajoissa ja mieli alkoi olla haikea. Lomaa olisi voinut jatkaa vielä paljon pidempäänkin ja seuraavan aamun aikainen herätys klo kuuden jälkeen kummitteli jo valmiiksi mielessä. Lento oli 45 minuuttia myöhässä, mutta jollain kumman tavalla odottelu ei haitannut meitä kumpaakaan yhtään. Lentokin sujui ongelmitta ja sain jopa nukuttua muutaman minuutin. Edellisestä lennosta poiketen ruoka oli tällä kertaa todella hyvää ja maukasta ja nautin todella leipäni jokaisesta suupalasta. Ruisleipää alkaa nimittäin näköjään kaivata jo kahden päivän loman aikana ihan sairaasti. Helsinki-Vantaalla saimme matkalaukkumme suhteellisen nopeasti ja pääsimme noin klo 1:10 ajelemaan kohti Turkua. Perillä olimme puoli kolmen aikaan ja nukkumaan pääsimme noin kolmelta. Tomaatit olivat hengissä ja koti muutenkin pystyssä, joten asetin kellon soittamaan vartin yli kuudeksi ja ummistin silmäni omassa sängyssämme.
Matkakuume on tällä hetkellä tätä tekstiä kirjoittaessa todella kova ja olenkin jo ehtinyt selaamaan jokaikisen lentoja tarjoavan sivuston moneen kertaan läpi. Nyt kuitenkin odottelemme ensin koulujen alkamiset ja katsomme sitten, milloin seuraavalle ikimuistoiselle lomalle olisi aikaa!
Ihanaa viikonloppua kaikille,
Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti