Challenging myself: Voihan viikonloppu!

Heippa!

Meillä meni viikonloppu vauhdikkaasti ja päätin jo perjantaina jättää suosiolla läppärin kotiin Turkuun, minkä vuoksi blogi on ollut hiljainen jo tovin. Lisäksi sairastuin sunnuntai-illalla ennen Turkuun palaamista hyvin omituiseen oksennus- ja kuumetautiin, jota seurasi parin päivän sairasloma ja varsinkin maanantaina moukaroinnilta ja vasaroinnilta tuntuvat lihas-, nivel- ja luusäryt. Eilen selvisin taas töihin ja nyt olo alkaa tuntua jo aivan normaalilta. joten ehdin ja kykenen myös postaamaan jotain viikonlopun tapahtumia tänne internetin ihmeelliseen maailmaan.

Markuksen vanhempien eteinen on aivan ihana.

Perjantaina lähdimme Raumalle vasta hyvin hyvin myöhään ja kauppareissun vielä pitkittäessä taivaltamme saavuimme perille vasta puoli yhdentoista maissa. Markus oli jo päivällä ostanut ihania tuoreita mansikoita ja herneitä, minkä lisäksi olimme vielä Raumalle saavuttuamme hakeneet ABC:ltä litran vaniljajäätelöä ja vispikermaa. Mukana oli myös valkoviinipullon "loppu" ja anoppilasta löytyi myös aivan tautisen hyvää lakkaviiniä maisteltavaksi. Siinä sitten herkuteltiin ja possuteltiin massut piukeiksi aina siihen yhden pintaan asti ja siirryttiin kukin omiin luoliimme nukkumaan.

Lauantaina nukuimme suhteellisen pitkään, minkä jälkeen aamupalan syöneinä suuntasimme kumpikin Tuulojen (Tuulien? Tuula on kuitenkin jokatapauksessa se yksikkö) luokse parturoitaviksi. Minä luovuin oman tätini käsissä noin 10 cm:stä hiusta ja Markuksen kuontalo harveni äitinsä käsissä myös kesäisiin mittoihin! Lauantain kauniin sään innostamana tassuttelin keskustasta Markuksen luokse ja aloimme valmistella (tai Markushan sen teki) pyöriä keskustavisiittiä varten. Kävimme uuden ilmeen saaneessa LaBambassa syömässä ja ruoka oli parempaa kuin koskaan ennen! Viihdyimme myös uudessa sisustuksessa entistä paremmin ja ruokalista oli saanut uuden paljon edellistä selkeämmän ilmeen! Palvelu oli loistavaa ja ruoka erinomaista. Palaamme LaBambaan tästä innoittuneena aivan varmasti lähiaikoina uudestaan! Lounaan jälkeen painelimme kohti Kissankattoa, jossa päätimme kitata parit lasit makulonkeroja (Hartwallin Original + De Kuyperin likööriä) ja nauttia hyvän ystäväni seurasta. Kävimme vielä Öystissä jätskillä ja suuntasimme Markukselle valmistautumaan illan Rauma Bluesiin.

LaBamban kanasalaatti

Atkinson eli valkoinen pizza lihaisilla täytteillä

Markuksen vanhemmat sponsoroivat meidät kanssaan Bluesiin, ihan VIP-lippujen kera. Liput sisälsivät musiikin lisäksi notkuvien buffetpöytien täydeltä USA-teemaisia herkkuja, ½ plo punaviiniä nassua kohti, alkudrinkit, kuplavettä ja omat wc-tilat ja paljon paljon mukavammat penkit, kuin normilipuilla sai! Ainiin, ja saatiinhan me kaupan päälle vielä Rauma Blues - aurinkolasit, oh yeah! Alkudrinkki ei viskeineen uponnut minuun ollenkaan, joten Markus sai juoda omansa lisäksi myös minun lasilliseni. Ruoka taas oli ihan kelvollista, vaikkakin olin pettynyt moniin makuihin, joilta odotin paljon paljon enemmän. Jos listalla esimerkiksi lukee, että luvassa on wasabilohta, minä ainakin odotan jo valmiiksi piparjuuren voimakasta henkäystä nenässä ja PAISTETTUA lohta. Noh. Bluesissa oli päädytty raakaan/graavattuun kalaan ja wasabia se tahna ei ollut nähnytkään. Viskiglaseerattu kana oli aivan samanlainen floppi. Vaikka kana sinäänsä oli mehukasta ja hyvää, puuttui se glasuuri siitä päältä ihan kokonaan. Ja mitä tulee peanut butter ja pretzels -komboon.... Bitch please. Antakaa nyt jotain muita Pretzeleita kuin niitä Lidlistä löytyviä 3 cm halkaisijaltaan olevia sipsejä. Onneksi jälkiruokapöytä oli (suurimmaksi osaksi) yliveto, minkä lisäksi 12h kypsytetty hickoryhärkä vei kielen mennessään! Amerikkalaiset pannukakut olivat ihan taivaallisia vaahterasiirapin kera, ja jos en olisi pakottanut itseäni rajoittamaan syömistäni (vaikka pääruokia menikin pari lautasellista), olisin hakenut niitä lisää...ja lisää....ja lisää... ja lisää... Amerikkalainen juustokakkukin ihan suli suuhun!

Loppuilta kului hyvää bluesmusiikkia kuunnellessa, kavereiden kanssa sosialisoituessa, paria uutuusjuomaa maistellessa ja ostipa/saipa Markus vielä sellaisen Blues-hatun ja yhden bändin levynkin! Bändille Markus lupasi vielä joskus lähtevänsä New Orleansiin hakemaan uudet nimmarit levyn kanteen! Nähtäväksi jää! :)

Sunnuntai alkoi lupaavasti aamupalastellessa, vaikka omituinen möyrinä vatsassa häiritsi toimintaa jossain määrin. Tarpeeksi nukuttuamme ja suihkuteltuamme siirryimme kohti Mantereenpäätä ja meidän vanhempien mökkiä. Keräiltiin siinä mustikoita, syötiin uusia perunoita ja salaattia, kunnes sitten yhtäkkiä mahani antoi periksi. Siinä tuli sitten kerroksittain kaikki päivän ruuat korkojen kera. Jossain vaiheessa lähdettiin maihin ja minä senkun yökkäsin ja kyökkäsin. Muutaman kilometrin matkallakin jouduttiin pysähtymään pariin otteeseen, kun minä "lähdin katselemaan kauniita kukkia pientareelle". Markuksen luona yritin saada vesi-omenaviinietikkaseosta pysymään sisälläni - turhaan. Päätimme siis lähteä kohti Turkua ja minä yritin epätoivoisesti pitää silmät kiinni ja sisälmykset sisälläni - turhaan. Päästiin Turkuun ja Markus tyhjensi auton, minä taas olin muumioitunut päiväpeittoon enkä liikkunut enää koko iltana. Kuusi jääpalaa oli se nestemäärä, joka nesteytti minut sen illan/yön aikana. Ja se maanantainen särky ja yökötys. Huh. Ruoka ei oikein ottanut vieläkään maistuakseen, joten päätin syödä juuri sitä, mitä mieleni teki ja juuri silloin, kun mieleni teki! Nice! On kuitenkin taas ihana palata arkeen ja terveeksi. Näin jälkikäteen sitä taas osaa pitkän aikaa arvostaa sitä, ettei tarvitse oksennella pitkiin pitkiin aikoihin...ainakaan toivottavasti!