Moikka!
Olen viettänyt hiljaiseloa blogiin kirjoittelusta nyt viime torstaista asti, ensin Rooman matkan vuoksi ja tällä viikolla hurjan väsymyksen takia. Reissu meni todella kivasti ja nautimme joka hetkestä, mutta myönnettävä on, etteivät su-ma välisenä yönä nukutut kolme lyhyttä tuntia ainakaan ole päässeet tätä viikkoa piristämään. Päinvastoin. Maanantaina olin "pirteänä" töissä jo tasan klo 7:00 ja kotiin olimme saapuneet yöllä noin klo 3:00 aikaan. Huh. Eiköhän elämä kuitenkin ala pikku hiljaa voittamaan!
Vaikka reissumme oli minilomaakin lyhyempi, Roomassa ehti tapahtua vaikka ja mitä. Senpä takia tein jo tänään aiemmin päätöksen pienestä mini-postaussarjasta liittyen matkaamme. Kirjoittelen kolmena seuraavana päivänä juttua lomastamme päivä kerrallaan päiväkirjamaisesti. Päädyin tähän lopputulokseen lähinnä kuvien hurjan määrän takia. Jos olisin pyrkinyt saamaan kaiken yhteen postaukseen, olisi siitä tullut romaaniakin pidempi. Mutta itse asiaan!
Perjantai valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, mikä on lähiaikoina ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Roomassa sään oli luvattu olevan Suomen säätä "kylmempi", eli nippa nappa alle + 30 astetta, mutta sateenvaara oli olemassa koko viikonlopulle, toisin kuin Suomessa. Koska reissu alkoi jo häämöttää edessä, ajatus töihin lähtemisestä ei innostanut ja tavallaan motivaation löytäminen ja ajatus töissä sykkimisestä (päivän työt viidessä tunnissa kahdeksan tunnin sijaan) sai minut lähinnä voimaan pahoin. Päivä eteni kuitenkin kivasti ja yhtäkkiä olinkin saanut kaiken tehtyä ajallaan ja sain pakata kimpsut ja kampsut ja siirtyä kodin kautta lentokentälle. Unohdin tosin yläkerrassa tulostaa lentoliput, joten jouduin vielä kovassa kiireessä palaamaan takaisin työpisteelleni, käynnistämään tietokoneen uudelleen ja tulostamaan lentoliput, jotta matkanteko saattoi alkaa.
Kotona pakkasin vielä viimeiset tavarat, kastelin tomaatteja vähintään kymmenen minuuttia ja sain parvekelaatikon lopulta näyttämään jälleen riisipellolta. Kannoin koko reissun ajan huolta tomaatti-raukoistamme, sillä pelkäsin Suomen helteen kohtelevan niitä todella kaltoin. Kun kaikki oli kasteltu, laukut pakattu ja passien olinpaikka varmistettu, pääsimme siirtymään Audiin ja matkaamaan kohti Helsinkiä. Roosa tosiaan ajoi edellisenä yönä Audin meille ja jatkoi itse matkaa isäni vuokraamassa pikkubussissa, jolla koko muu porukka matkusti lentokentälle ja takaisin. Matkamme sujui ihan loistavasti, koska pääsimme lähtemään hyvissä ajoin matkaan. Pienen mutkan ajomatkaan teki kuitenkin öljyvalon syttyminen, minkä vuoksi jouduimme pysähtymään seuraavalla mahdollisella huoltoasemalla ja hankkimaan pullollisen öljyä säiliön kostukkeeksi. Muuten matka sujui herneitä syöden, hyvää musiikkia kuunnellen ja lomamatka-ajatuksella leikkien.
Lentokentälle saavuimme ajoissa ja itsenäisesti tehdyn matkatavara-check-in:in jälkeen siirryimme turvatarkastuksen kautta porteille odottelemaan lentoa. Teimme lentokentällä vielä viime hetken ostoksia apteekista (rakkolaastarit ja rakonestopuikko) ja siirryimme baarin puolelle nautiskelemaan Freixenetin kuohuvaa ja kotona tehdyt sämpylät alkavan matkan kunniaksi.
 |
| Otimme varmuuden vuoksi muutaman kuvan kameraan, jotta löytäisimme varmasti automme sunnuntaina kotiin palatessamme :D What an idea... |
 |
| Ei päässyt lentopelko yllättämään, kun rentoutuminen aloitettiin jo heti lentokentällä ;) |
Lento meni hyvin, ruoka oli pahaa, viini ihan siedettävää ja matkaseura ihan parasta! Lento oli noin 20 minuuttia myöhässä, mutta lentoaika puolestaan 25 minuuttia ilmoitettua lyhyempi, joten saavuimme Roomaan 5 minuuttia ennustettua aikaisemmin. Lentokenttä oli suuren suuri ja matkatavarahihnoilla oli paljon ruuhkaa, joten odottelimme matkalaukkujemme saapumista vielä 20 minuuttia. Vanhempani olivat varanneet meille hotellilta lentokenttäkuljetuksen ja pienen etsinnän jälkeen löysimme pienen italialaismiehen odottelemasta meitä "Liukko" - kyltti käsissään. Matka lentokentältä hotellille kesti noin puolisen tuntia ja liikenne Italiassa tuntui alkuun ihan hullulta. Kaistoja taisi olla kolme, mutta autoja ajoi vierekkäin välillä neljä tai jopa viisikin kappaletta. Vauhtia olisi kai saanut kylttien mukaan olla 50 km/h, mutta minun silmieni mukaan mittari näytti jatkuvasti liki 100 km/h. Huh huh.
 |
| Koneessa huolehdittiin nesteytyksestä pilviä katsellessa ja musiikkia kuunnellessa. |
 |
| Siellä se Rooma jo alkaa häämöttää! |
 |
| Nyt oltiin jo lähellä lentokenttää! Jipii! |
Hotellilla tapasimme heti kättelyssä koko lopun poppoon, kirjauduimme sisään ja suuntasimme askeleemme kohti hotellihuonettamme, joka sijaitsi toisessa kerroksessa heti veljeni huoneen vieressä. Huone oli suhteellisen iso ja todella siisti, ensivaikutelma oli välitön vau! Vaihdoimme pikaisesti vaatteet ja suuntasimme muiden mukana muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan supermarkettiin, joka oli kooltaan noin Prisman luokkaa. Kaupassa ei voinut kuin ihailla sitä tuoreiden hedelmien ja vihannesten määrää ja tuoreen leivän tuoksua. Matkaan tarttui Coca Cola zero:a, stilliä vettä, persikoita ja paikallisia suklaaherkkuja.
 |
| Vähän isompia vesimeloneja kuin Suomessa... |
 |
| ...ja vielä tähän kilohintaan! |
 |
| Todistetusti isoja! |
Iltaa jatkoimme vielä porukalla hotellimme ravintolassa illallistaen. Päätin kokeilla heti alkajaisiksi Anthony Bourdaininkin suosittelemaa Cacio e pepe:a eli spagettia pippurilla ja kermakastikkeella. Siihen mahdottomaan nälkään tuo annos todellakin upposi mukisematta, mutta pakko myöntää, että Michelin maininnnan saaneen ravintolan olisi kuvitellut tekevän pastansa (penne) itse ja käyttävän annoksen asetteluun ja maustamiseen vähän enemmän aikaa ja eforttia.. Mutta kuten sanottu, siinä nälässä olisin syönyt mitä tahansa. Maistelimme myös hotellin talon viinejä, joista punainen nousi ehdottomasti lempparikseni. Markus söi tuoretta tonnikalaa, joka oli minunkin mielestäni todella hyvää, vaikkakin suolaa oli kaatunut annoksen päälle enemmän kuin tarpeeksi. Ei siis mikään ihme, että seuraavana päivänä herättiin muutama ylimääräinen litra nestettä kropassa.
 |
| Aulan sohvat olivat todella siistit ja niissä olisi voinut siinä väsymyksessä viettää vähän enemmänkin aikaa.. |
 |
| Ilta kymmeneltä oli jo pilkko pimeää, mutta lämpötilat pyörivät silti yli kahdessakymmenessä asteessa. Kyllä siinä kelpasi ulkona ruokailla! |
 |
| Perjantain väsynyt vessa-selfie. P.s Roomalainen bidee erosi hieman suomalaisesta siskostaan (ks. kuvassa oikealla alakulmassa.) |
Loppujen lopuksi siirryimme puolen yön jäljissä nukkumaan ja sovimme tapaavamme seuraavana aamuna noin kahdeksan maissa vanhempiemme huoneessa, sillä äidin syntymäpäivän kunniaksi aamu oli tarkoitus aloittaa skumpalla ja siirtyä aamupalan kautta bussiin, joka kuljetti meidät lähimmälle metropysäkille ja kohti Rooman ihania nähtävyyksiä ja kaunista keskustaa.
Tässä siis perjantaipäivä kokonaisuudessaa, huomenna lisää lauantaista ja äidin syntymäpäivistä! ;)
Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti