Taas yksi viikonloppu

Heippa!

Ihan hullua, miten aika oikein rientää!! Juuri pääsin kertomasta, mitä viikko sitten viikonloppuna oikein tapahtui ja nyt saa jo kirjoittaa seuraavasta viikonlopusta. Muutenkin meno tuntuu olevan enemmän tai vähemmän hektistä ja blogikin pysyy tasaiseen tahtiin hiljaisena. Toisaalta näin kesällä on kiva mennä eikä meinata ja tehdä kaikkea mahdollista ilman tietokoneen ja internetin jatkuvaa läsnäoloa.

Kohti Raumaa (ja sen yli ;)

Viimeisimpänä viikonloppuna suuntasimme jo perjantai-illalla Raumalle ja kohti vanhempieni mökkiä. Tarkoituksenamme oli nukkua pe-la välinen yö saaressa, heräillä kaikessa rauhassa ja keräillä mustikoita, suunnata sen jälkeen päiväksi maihin ja kohti Karjurockia, minkä jälkeen olimme suunnitelleet viettävämme loppuajan Markuksen vanhempien luona. Toisin kuitenkin kävi ja löysimme itsemme vielä la-su välisenä yönä klo 00:45 veneestä matkaamasta kohti Kovakynttä. Ilmat olivat niin loistavat ja olo tavallista parempi, joten mökkielämä kuulosta oikein hyvältä!

Kalle valtasi tietysti heti parhaat paikat.

Perjantaina ajoimme suoraan Turusta (Pick 'n Payn kautta tosin ;) Mantereenpäähän venelaitureille. Kannoin koko viikonlopun ihan järkyttävästi huolta meidän "pikku" tomaateista, jotka jäivät Turkuun lasitetulle parvekkeelle oman onnensa nojaan. Olin varma, että sunnuntaina meitä kohtaa hävitys, kun kaikki kasvit ovat kuolleet vedenpuutteen vuoksi. Lähtiessämme kasvatuslaatikko muistutti kuitenkin etäisesti riisipeltoa, joten suurimman huolen sai heittää onneksi menemään. Mökille päästessämme sauna oli jo täydessä latingissa, joten kamat mökkiin ja saunomaan! Iltaa istuimme vielä jonkin aikaa vanhempieni kanssa, söimme iltapalaa, herkuttelimme irtonamuilla ja painuimme pehkuihin.

Lauantaiaamu alkoi niin kuin ideaalisen mökkiaamun kuuluukin alkaa eli pitkään nukkumalla ja sen jälkeen aamupalaa mustikkapuskista keräämällä. Olen niin paatunut tapoihini, että kannan joka ikinen kerta Raumalle muovipurkeissa 4-viljan hiutaleet ja proteiinijauheen, minkä lisäksi raejuustopurkki kuuluu aina vakiovarusteisiin. Tälläkin kertaa puuroainekset olivat kassissa mukana ja melkein 100 grammaa mustikoita pääsi koristamaan koko komeutta. Mustikoiden kerääminen jatkui aina klo yhteen asti, jolloin meidän oli jo aivan pakko lähteä siirtymään kohti rantaa. Matkasimme Markuksen vanhempien kanssa maalaismaisemissa kohti Lokalahtea, jossa järjestettiin nyt jo kahdeksannen kerran Karjurock. Halusimme olla ajoissa paikalla, sillä illan ensimmäinen esiintyjä, Freeman, oli myös nähtävä! Matka tapahtumapaikalla kävi yllättävän kepeästi, vaikka hiekkatie alueelle oli todella kapea ja suhteettoman huonossa kunnossa. Vielä kun tuohon yhtälöön lisää ihmisiä paikalle tuovat bussit, sai kuskina välillä kiristellä hampaita pelonsekaisin tuntein. Lopulta pääsimme ehjinä perille, parkkasimme auton pellolle, iskimme VIP-passit kaulaan ja suuntasimme kohti vessoja ja virvokkeita!

Oli pakko :'D

Freeman ja Jimmy Cola veti todella hyvän keikan, vaikkei väkeä vielä lavan eteen juuri ja juuri kourallista enempää riittänyt. Soittolistalle tiensä löysivät ne pari tuttua ja turvallista, Ajetaan me tandemilla ja Yksi lensi yli käenpesän, minkä lisäksi musiikkia soitettiin aika tavalla Freemanin uudelta levyltä. Keikan jälkeen suuntasimme VIP-alueelle, jossa päästiin heti nauttimaan buffetpöydän täydeltä toistaan ihanampia herkkuja. Jos Rauma Bluesin buffettia kohtaan oli suuret odotukset ja vastassa oli karvas pettymys, niin Karjurockin buffetin kanssa kävi aivan päinvastoin. Emme odottaneet ruualta oikeastaan yhtään mitään ja se oli lähinnä vain sivuseikka, mutta saamamme sapuska oli aivan loistavaa! Salaatit olivat kaikki todella maukkaita, tuoreita ja erilaisia, minkä lisäksi Kivikylän lihapullat, karjalanpiirakat ja munavoi sekä kokonaisena paistettu Kivikylän possu lihanleikkaajan leikkaamana maistuivat ihan taivaallisille. Ruoka siis ylitti odotuksemme, kuten teki myös itse tapahtuma!

Musiikki kantautui VIP-alueelle suhteellisen hyvin, joten istuskelimme koko Dinturistin keikan ajan päivänvarjon alla ruumista raviten. Seuraavaksi vuorossa oli Elastisen keikka, jolle oli päästävä!! Suuntasimme Markuksen kanssa kohti lavaa ja nautin joka sekunnista koko sydämestäni!! Nyt muistan taas, miksi festareilla käyminen ja hyvän musiikin kuunteleminen vain on niin ihanaa! Aurinko paistoi lavan eteen erittäin kuumasti ja hiki virtasi hyppiessä, tanssiessa ja fiilistellessä. Suvi Teräsniskan ajaksi siirryimme jälleen VIP-alueelle ja jäimme odottelemaan Stratovariuksen keikkaa. Se olikin sitten SE keikka, jota oikeasti lähdimme Karjurockiin kuuntelemaan, sillä Markuksen serkku, Matias Kupiainen, on Stratovariuksen kitaristi. Keikka oli erittäin onnistunut ja mukaansatempaava, lauloin muutamaan kertaan mukana jopa enemmän fiiliksissä kuin Elastisen keikan aikana! Jau! Straton jälkeen marssimme vielä VIP-alueelle, jossa treffasimme Matiaksen kanssa ja juttelimme pitkän tovin, kunnes päätimme lähteä ajelemaan kohti Raumaa. Kuuntelimme pikaisesti vielä hetken Helloweenia, mutta väsymys ja päivä auringonpaisteessa alkoi jo pikku hiljaa painaa, joten matka jatkui nyt oikeasti sinne autolle.

Kikeki keräämässä ääniä :D

Stratovarius oli tilannut sateenkaarta myöten täydellisen shown. Tämä luonnonilmiö kun ilmestyi juuri sen biisin aikaan, jossa lauletaan "Heart of an eagle, he flies through the rainbow, into a new world and finds the sun..."

Littipeukkua porukalla!

Helloweeeeen.

Eheheheheheh, tää ilme..

Raumalle saavuttuamme lähdimme samantein kohti Mantereenpäätä ja rantauduimme mökille noin klo 01:00 yöllä. Höpöttelimme hetken vanhempieni ja siskoni kanssa, minkä jälkeen painuimme jälleen pehkuihin.

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja ihanana, joten emme pitäneet heräämisen, aamupalastamisen tai minkään muunkaan kanssa mitään kiirettä. Höpöttelimme veljeni, sisareni ja vanhempieni kanssa ja leikitimme veljeni muksuja. Kahden maissa päätimme "vetäistä" märkäpuvut ja pelastusliivit päällemme ja lähteä vesihiihtämään Olkiluodon lahdelle. En ollut itse heittänyt vielä talviturkkia tämän kesän osalta menemään, joten katselin "kylmää" vettä pelonsekaisin tuntein. Lopulta sain jalkani irtoamaan veneen perästä ja upposin siihen veteen, joka ei muuten ollut kylmää nähnytkään! Sukset jalkaa ja menoksi! Tai sitten ei! :D Ensimmäinen yritys meni ihan kutuiksi, mutta toisella pääsin jo pystyyn. Ahhh, oli niin kivaa! Pystyssä pysyin, kunnes reidet, selkä ja kädet alkoivat huutaa hoosiannaa ja luovutin kapulan seuraavalle. Ajelimme ympäri lahtea varmaan reilun tunnin ajan, jona aikana ehdin vielä toiseen kertaankin hiihtämään. Päätin lopuksi vielä uida sen vajaan kilometrin takaisin mökinrantaan, kun toiset jäivät vielä vetämään suksia. Urheiltua tuli siis melkein huomaamatta ja kivaa oli! Haavereiltakaan ei säästytty, sillä isä teki kapulalla (,josta siis pidetään hiihtäessä kiinni) heti alkuunsa itselleen vekin leukaan ja vetonarujen katketessa Juuso iski itseään samaisella kapulalla kovista vauhdeista nenään. Verta nähtiin siis kahteen kertaan! :D

Sunnuntain aamupalaa kello kahdentoista aikaan!

Meillä oli vauvajoogat menossa!

Kunnes neidille tuli itkuparku ja nälkä!

Märkäpuku sujahti tuohon asti ihan kivasti päälle!

Tääl me, ydinvoimaloide vieres hei!

Olkiluoto 3, hei..

Siinä teille reittä!

Päivällisen jälkeen aloimme suunnitella kotiinlähtöä, jota kuitenkin vaikeutti järkyttävä sadekuuro. Pääsimme kuitenkin sopivassa välissä kastumatta rantaan ja ryntäsimme kovalla kiireellä tekemään ruokaostoksia Prismaan. Tasan kuudelta alkoikin sitten ukkostaa ihan todenteolla ja jäimme loppujen lopuksi vielä melkein tunnin ajaksi pitelemään sadetta Markuksen vanhempien luokse. Lopulta pakkasimme kuitenkin viimeisetkin kimpsut ja kampsut autoon ja ajelimme Turkuun, kotiin. Oma koti kullan kallis, pakko myöntää, vaikken vaihtaisikaan viikonloppureissuja Raumalle mistään hinnasta pois!

Porukoiden pihan hallittu kaaos!

Seuraavaa viikonloppua, eli Rooman reissua odotellessa,

Viivi