Raakaa voimaa!

Heippa!

Nyt alkaa neljän viikon voimatreenirutistus olla aika tavalla taputeltuna enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Todella epäonnisesti onnistuin sairastamaan kahteen kertaan tuon neljän viikon aikana, mikä vaikutti oleellisesti treenitehoihin ja treenikertojenkin määrään. Loppu hyvin kaikki hyvin ja tulosta syntyi kaikista vastamäistä huolimatta!

Taisi käydä loppujen lopuksi niin, että kaksi keskimmäistä viikkoa olivat suhteellisen puhtaita ja kahdesta muusta jäi puuttumaan jokin lihasryhmä. Ensimmäisellä viikolla se oli selkä ja tällä viimeisellä viikolla olkapäät. Keskimmäisistä viikoista toisella tuli ongelmia treenikertojen sijoittamisen kanssa, joten päädyin puristamaan jalka- ja käsipäivät samaan treenikertaan. Kaikki tuli kuitenkin tehtyä ja hiki virtasi todenteolla.

Oikeastaan joka lihasryhmän osalta huomasin neljän viikon aikana tapahtuvan jonkinlaista kehitystä. Selkäpäivässä kehitys oli ehkä kaikkein suurinta ja parhaiten havaittavissa. Voin myös kertoa, että tällaista selkäjumia en ole vielä kuuna päivänä joutunut kokemaan ja toivon, ettei se vastaisuudessakaan tule liian usein kylään! Huh! Painoa alkaa pakassa olla kuitenkin liikkeessä kuin liikkeessä enemmän kuin oman painoni verran. Ylätaljasta leveällä otteella sain Markuksen pienellä avulla tehtyä kuusi toistoa 60 kg:lla!! Ja muistan vielä niin elävästi, kun maaliskuussa yritin väkisin runnoa sitä kuutta toistoa 40 kilolla. Maastaveto on tullut vasta lähiaikoina, oikeastaan voimaviikkojen aikana, treeniohjelmaani ja olen aivan koukussa! Ei sieltä nyt vielä mitään sataa kiloa maasta nouse, mutta tavoite on asetettu ja sitä kohti kuljetaan! Leukoja menee jo helposti vastapainorekissä 5 x 5 toistoa 5 kg:n apupainolla, mikä oli vielä kuukausi tai pari sitten pelkkää unelmaa. Pitäisi siis taas pikkuhiljaa ottaa ihan tosissaan mittaa leuanvetotangon kanssa ja katsoa, kuinka kaukana siitä kesän lopun "10 leukaa" - tavoitteesta ollaankaan!

Olkapäätreeni luistaa kuin unelma! Ja niitä on vielä niin ihana treenatakin. Ehkä se motivoivin osa niiden suhteellisen suurten painojen lisäksi on toki ne peilistä näkyvät lihakset, jotka kuukausi kuukaudelta kasvavat pikku hiljaa kokoa ja alkavat näyttää jo (ainakin omasta mielestäni) todella hyviltä! Vipunostot sivulle on kaikesta kamaluudestaan huolimatta edelleen yksi lempiliikkeistäni salilla ja tulee siinä asemassa pysymään varmaan jatkossakin.

Rintapäivä on näistä voimaviikon treeneistä ollut se, joka on junnannut eniten paikoillaan. Penkkitulos ei ole ottanut parantuakseen, vaikka samaan aikaan vinopenkin tulos on noussut muutamalla kilolla. Tämä voi toki olla syy-seuraussuhde tai viikon muut treenit ovat voineet vaatia joka kerta rintapäivänä omat veronsa. Olen tehnyt jatkuvasti ensin vinopenkin, minkä jälkeen olen siirtynyt penkkipunnertamaan, jolloin rintalihakset ovat jo olleet suhteellisen hellinä, samoin apulihakset. Toivonkin siis, että "normaalin" treenin taas alkaessa penkkipunnerrus ei ota ainakaan nykyistä enempää takapakkia. Alettiin myös voimaviikkojen alkaessa tehdä junglen rintalihasliike erilailla kuin ennen. Aiemmin olemme tuoneet kädet ylhäältä eteen yhteen, mutta siirryimme nyt tekemään liikkeen käänteisesti eli tuomaan kädet alhaalta yhteen. Huh, toimii! Painoja ei ainakaan minun rintalihaksillani pysty vielä hirveästi pakkaan lastaamaan, mutta pikku hiljaa hyvää tulee! Viimeiset mehut irti etunojapunnerruksilla ja rintapäivä on taputeltu!

Mitä käsipäivään tulee...ei siihen varmaan tule mitään... Kympin haamuraja on tosin ylitetty hauiskäännöissä ja käsipainoissa, käyrätangolla taipuu toistoja milloin minkäkin verran ja ojentajat kasvavat hyvää tahtia. Mitään innostumisen arvoista ei kuitenkaan ole sen enempää tapahtunut. Sama pätee jalkoihin. Takareisiliike alataljasta taipuu jo suuremmilla painoilla kuin ennen, mutta kyykyt ovat jotenkin jämähtäneet paikalleen. Kai se tästä! Askelkyykyt alkavat taas pikku hiljaa onnistua tämän krempan polvenkin kanssa ja pakarapotku nyt vaan on pakarapotku. Tässä neljän viikon sisään olen alkanut myös tehdä pohjeliikettä pohjelaudan ja smithin avulla. Josko sitä vaikka näihinkin tikkuihin saisi jotain muotoa!

Siinäpä se kokonaisuudessaan se voimaviikkojen anti. Jotain jäi käteen, jotain jäi tosin saamattakin. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin ja asettaa taas uusia tavoitteita syksyn voimatreenejä ajatellen.

Ihanaa viikonloppua kaikille,

Viivi