Heippa!
Blogi hiljeni jälleen, koska kaiken hehkutuksen jälkeen joku pirullinen virus läpäisi taas puolustusjärjestelmäni ja aiheutti tällä kertaa yskän ja nuhan sekaisen räkätaudin, jolle ei loppua ole taas hetkeen näkymässä. Kerkesinhän minä sentään kaksi kertaa treenaamaan salilla ja tässä sitä ollaan taas. Rullallinen pehmeää vessapaperia, yliannostus kaiken maailman teelaatuja, villasukat, kerrospukeutuminen niin sisällä kuin ulkonakin ja tietokone. Siitä on minun elämäni tällä hetkellä tehty. Onneksi edes lukujärjestys näyttää suhteellisen armolliselta, joten saan paranneltua itseäni kotona hiukan tavallista enemmän.
Kaikesta kipeilystä huolimatta vietimme lauantaina jälleen kokkauspäivää ystäviemme kanssa, tällä kertaa heidän luonaan Kaarinassa. Päädyimme Markuksen kanssa kuukauden kulujemme tsekkaamisen jälkeen pyöräilemään sen viitisen kilometriä, joka meillä oli mentävänämme, koska halusimme säästää senkin seitsemän euroa, joka tuosta edestakaisesta matkasta olisi bussilla kuljettuna kukkarolle koitunut.
 |
| Laitoin hiukset. Sitä ei usein tapahdu! :D |
 |
| Meikkasin. Sitäkään ei usein tapahdu :D |
Päivän menua oli suunniteltu jo etukäteen ja itse olin ainakin todella innoissani! Luvassa oli kurpitsakeittoa ja ciapattaa, itsetehtyä pastaa ja tatti-kermakastiketta sekä omena-kauramurupaistosta jäätelöllä. Nam nam nam! Perille päästyämme aloimme heti kokkaamaan kukin mitäkin, jotta saimme kaiken pikaisesti aluilleen. Pojat alkoivat vääntää pastataikinoita, minä aloin pilkkoa myskikurpitsaa ja Elina valmisteli omena-kauramurupaistoksen odottamaan paistamista. Erottelimme kurpitsan kuutioimisen yhteydessä kurpitsasta löytyneet siemenet, jotka Elina laittoi myös kuivumaan! (Ihastuin heidän kuivuriinsa niin paljon, että joko ensi vuodeksi hankin kyseisen masiinan tai pyrin sosialisoimaan sellasen hetkeksi käyttööni!!)
 |
| Ihana ja kermainen kurpitsakeitto meidän Roosan reseptillä! ;) |
Poikien pastataikinan teko kuulosti ajoittain huvittavalta ja jossain vaiheessa mielessäni kävi myös ajatus siitä, miten kattilasta loppujen lopuksi kurkistaa jotain ihan muuta kuin pastaa. Perun kuitenkin ajatukseni, sillä pastasta tuli parasta pastaa, jota olen kuuna päivänä syönyt! Pojat tekivät hyvän taikinan, käyttivät pastakonetta kuin ammattilaiset ja minä ja Elina keitimme pastan (ainakin omasta mielestämme) erittäin hyvin! Ensi kerralla tarjoilemme pastan kuitenkin suoraan kattilasta, sillä nyt kun pyrimme keittämään kaiken ensin ja syömään vasta sitten, pasta liimaantui lautasella jonkin verran klimpiksi, mikä ei tietysti ole toivottavaa. Maku oli kuitenkin mahtava ja sehän on pääasia!
 |
| Poikien pastatalkoot! |
Pastan kaveriksi teimme Elinan kanssa ihan huikean tatti-pekoni-kermakastikkeen! He olivat myös kuivanneet (huomattavasti enemmän kuin minä ja Markus) valtavan määrän herkkutatteja tänä syksynä ja pääsimmekin nyt sitten maistelemaan, miltä tämän syksyinen metsä lautasella maistuukaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin liottamaan sieniä ja ylipäätänsä tekemään sienikastiketta, mikä osoittautui todella helpoksi. Ja lopputulosta (myös sitä pastaa!!) kehuttiin iltahämäriin asti. Oli se pääruoka vaan niin hyvää...
Jäkiruokana tarjoiltiin sitä omena-kaurapaistosta mansikkapehmiksen kaverina ja tämäkin vei kielen mennessään. Markus oli myös jauhanut aamulla kahvipavuita espressojauhatuksella kahvit mukaan ja päätimme keitellä espressot jälkiruuan kaveriksi. Helpommin sanottu, kuin tehty. Varsinkin, kun päämäärässä on induktiohella ja espressopannu ei ole magneettista nähnytkään! Hätä keinot keksii, on ainut, miten tätä asiaa kommentoin ;) Jälkiruoka kruunasi koko illallisen aivan loistavasti! Ihana syksyinen sadonkorjuukokonaisuus! Siitä ei ruoka enää paljoa paranemmaksi muutu!
 |
| Hätä keinot keksii.... :D |
Illan viiniksi valikoimme Markuksen kanssa italialaisen Eleganza Soave - valkoviinin Alkon hyllystä. Viini oli, kuten teksteissä luvattiinkin, pehmeä ja kepeä ja se sopi ihan loistavasti pastaruuan kaveriksi. Viini oli todella passeli meidän illallisellemme ja todellakin joka sentin arvoinen. Koska en osaa mitään hienoja termejä viinin mausta nyt mainita, jätän sen tekemättä.
Loppuilta kului toistemme seurasta nautiskellessa ja jutellessa, hääkuvia katsellessa ja kuten sanottu - ihan vaan höpötellessä. Onneksi ensi kuu tulee pian ja päästään kokkailemaa uudestaan yhdessä - tällä kertaa meidän mansionissa! ;)
Kiitokset vielä illasta Elinalle ja Eerolle, pian nähdään taas uudestaan!
Viivi
p.s. Olisiko näille resepteille kysyntää blogin puolella? Jos kiinnostusta löytyy, kommentoikaa ihmeessä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti