perjantai 11. syyskuuta 2015

Tenttituskaa ja fyysistä tuskaa siinä ohella

Heippa!

Pidin (melkein) lupaukseni pyhittää tämän viikon tenttiin lukemiselle, sillä luonnoksiin ilmestyi vain yksi tekstinpätkä, jonka julkaisen tässä varmaan ensi viikolla. Mistään tentille pyhitetystä viikosta ei sitten loppujen lopuksi kuitenkaan ollut kysymys, sillä sairastuin pahimpaan flunssaani parin vuoden sisään ja tämä vaati myös veronsa niin päivistä kuin öistäkin.

Maanantaina pääsin vielä normaalisti tekemään salilla painonnoston voimatreenin jaloilla ja yläkropalle. Vatsalihakset jätin suosiolla yhteen liikkeeseen ja kolmeen sarjaan, sillä sunnuntaina tuli vedettyä sen päiväinen vatsalihassetti, että vielä tiistainakin nauraminen sattui ja pahasti. Maanantaina siinä tenttiin lueskellessani huomasin yhtäkkiä ihan järkyttävän terävän ja kirvelevän kivun kurkun oikealla puolella. Kaivoin laatikosta Bafucinit ja nappasin Ibusalin, jos vaikka onnistuisin aikaisella reagoinnilla vähentämään oireita ja taudin etenemistä. Oikeasti tiesin kyllä, että "Se on menoa nyt.." oli ehkä tilannetta paremmin kuvaama lausahdus. Kannatti kuitenkin yrittää.

Maanantaina oli vielä hyvä fiilis päivällä!

Tiistaina heräsin aivan järkyttävään kurkkukipuun, joka ei kuitenkaan onnekseni estänyt syömistä, vaan itseasiassa helpotti hetkeksi, kun tunki jotain kylmää kurkusta alas. Tiistai oli joka tapauksessa lepopäivä, joten kulutin sen vain tenttiin lukemalla. Tiistaina aloin jo hieman niiskuttaa, mutta nenästä valuva neste oli vielä kauniin kirkasta ja juoksevaa. Kävimme kuitenkin apteekissa ja täydensimme flunssalääkevarastomme äärimmilleen. Bafucineja, Strepsilsejä, Finrexiniä...mitä näitä nyt on. Uusi tuttavuus, jota luokkakaverini minulle suositteli, oli nieluun suihkutettava hunajalla ja muille aineilla terästetty Pharysol, jonka pointtina oli suojata nielu lipidipitoisella koostumuksellaan, tappaa taudinaiheuttajia ja poistaa kurkkukipua. En ole sen tehosta nyt ihan vakuuttunut, mutta ainakin se maistui hyvälle, heh. Samalla tuli testattua, että kieli-kitahermo toimii, sillä suihkautus takanieluun ja kakomisrefleksi syntyi kuin itsestään, voilà!

Kyllä pitäis tällä setillä flunssan helpottua!
Keskiviikkona kurkkukipu alkoi laantua, vaikka Strepsilsejä ja Bafucineja kului edelleen useita päivän aikana. Tilalle alkoi kuitenkin tulla alati paheneva nuha, joka tukki nenää jo enemmän kuin puolet ajasta. Nenäliinoja kului lähemmäs 50 kappaletta päivän aikana ja räkää valui jatkuvasti nenästä. Tässä kohtaa tenttiin lukeminenkin alkoi jo todenteolla kärsiä, sillä alilämpö halvaannutti toimintakykyäni eikä päänsärky enää lähtenyt tenttiin lukiessa edes Ibusalilla. Pakolliset oppitunnit eivät asiaa juuri auttaneet. Nenäliinaostoksillekin oli pakko lähteä ja reissun jälkeen tärinä ja pahaolo oli ihan valtava. Ruoka maistui edelleen, mutta tuntui, että sitä oli ihan liian vähän. Foorumilla kuitenkin käskettiin kaikesta huolimatta pysytellä suunnitelmassa, joten näillä mennään. Janokin oli, mutta ei tehnyt mieli juoda mitään. Yritin houkutella juomisintoa esille Pepsi Maxilla, mutta ei sekään lopulta oikein motivoinut. Nukkumaan menoa väkisin odotellessa katsoimme Netflixistä vielä Carrien (kauhuleffa), joka oli tavallaan hyvä, mutta kauhuleffaksi ihan liian kesy. Se siitä sitten ja unta kaaliin. Ainiin, nenänpielet huutaa hoosiannaa ja aamenta ja Aqualan L saa kyyneleet nousemaan silmiin. Lapsuuden inhokkia, Vicksiä, tuli myös keskiviikkona leviteltyä iholle ihan huolella.

Torstaihin heräsin ihan h**vetillisen tukossa ja ääni täysin painuksissa. Puuro naamariin ja kauhea nälkä päällä jo tunnin päästä. Miten kroppa voi käydä tällaisilla ylikierroksilla, vaikka treenipäivinä tämä ruokavaliosta saatu energiamäärä on ollut aivan riittävä?! Puolilta päivin oli taas pakko siirtyä Medisiinalle varailemaan vainajia, eli siis ilmoittautumaan valinnaisiin dissektioihin. Olin paikalla heti ensimmäisten joukossa, joten pääsin kotiinkin hyvin nopeasti. Lukeminen ei enää torstaina ottanut onnistuakseen ollenkaan, mutta väkisin väänsin maku- ja hajuaistit lävitse sekä opettelin tenttitärpit päällisin puolin. Tässä kohtaa myös päätin, etten tavoittele tentistä edes kolmosta parempaa arvosanaa. Pääpaino siirtyi femman tavoittelusta siis läpipääsemiseen. The Holy Halfway:kin kuulosti aika pahalta, joten jännitys alkoi nousta tällä kertaa ihan eri syistä kuin ennen. Lukemisen lopetin kolmen aikaa ja makailin loppupäivän sängyssä ja sohvalla kärsien alilämmöstä (about 35,5 asteen luokkaa). Illalla Yle Teemalta tuli aivojen plastisiteettiin eli muokkautumiseen liittyvä dokkari, jonka vielä katsoimme ennen tutimaan menoa. Samalla toivoin, että tentissä kysyttäisiin jotain juuri muokkautuvuudesta, sillä se jäi illasta päällimmäisenä mieleen.

Tässä eilinen iltapala, NAM!
Tenttiaamuun heräsin jälleen naurettavan tukossa huonosti nukutun yön jälkeen. Nuha vain pahenee kokoajan ja nyt kaveriksi alkaa ilmestyä myös pientä yskää. Nenänpielten koskettaminen saa edelleen kyyneleet nousemaan silmiin, mutta luojan kiitos, kurkkukipu on jo historiaa. Eilen illalla vilkaisin kurkkuun, joka alkaa näyttää jo suhteellisen normaalilta rakkuloiden ja märkäpesäkkeiden kadottua jo miltein kokonaan.

Tentti meni, miten meni. Itseasiassa se meni jopa vähän paremmin, kuin mitä olin ajatellut. Femmaa ei tule ja tuskin tulee nelostakaan. Kolmonen saattaisi olla jopa realistinen, mutta lyön ehkä silti rahani likoon kakkosen puolesta. Nyt olen jo kotona, istahdin kirjoittelemaan blogia ja pian lysähdän sohvanpohjalle tuijottelemaan The Expendables:ia. Vartin yli yksi joudun vielä siirtymään Medisiinalle, sillä pakollinen opetus velvoittaa sen tekemään. Iltapäivän ja illan aion viettää edelleen sohvalle hautautuneena, samoin viikonlopun. Jouduin myös ilmoittamaan, ensimmäistä kertaa varmaan koko Neo-talossa tekemäni uran aikana, että jään sairaslomalle lauantaiksi. Nyt on pakko alkaa parantua, jotta dieetti, kehitys ja normaali koulunkäynti voivat taas jatkua!

Terkkuja täältä sairasvuoteelta ja ihanaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille,

Viivi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti