Heippa!
Otsikossa se oleellinen. Eilen oli nimittäin jälleen niin huikea painonnostotreeni, että illalla olisi jo melkeen pitänyt päästä vielä uudestaan tankoon kiinni. Tai illalla ainakin tein jo kovasti suunnitelmia, miten skippaan aamun luennot ja valloitan salin heti kasin maissa.
Treeni kulki samalla tavalla kuin viikko takaperin, rauta nousi jo edelliskertaa paremmin, tekniikkakin sai jo vähän enemmän kehuja ja välillä jopa tuntui, että joku nosto saattoi osua ihan kohdalleenkin. Pääsääntöisesti kaikissa nostoissa oli kuitenkin joku osa-alue, joka ei ihan mennyt nappiin, mutta kehitys on noususuuntaista. Ja se KEHITYS on tässä jotenkin sen kaiken suola. Kun tajusin kehittyneeni edes hitusen, tartuin seuraavalla kerralla rautaan tomerammin ja halusin olla jälleen inan edellistä toistoa parempi. Ne kyynärpäät. Sitten se lantio. Rauta vähän ylemmäs. Kroppa vähän suoremmaksi. Hiukan enemmän vauhtia. Eikun hiukan maltillisemmin. Huomaatteko? Rutosti pieniä juttuja, joissa voi mennä ihan metsään. Olen treeneissä kuin pieni koiranpentu kerjäten jatkuvasti hyväksyntää ja huonon noston jälkeen aneleva katse valmentajan suuntaan toivoo edes jotain pientä hyvää palautetta. Mutta jokin tässä vain viehättää ja kovasti!
Tällä viikolla päästiin taas paukuttelemaan ennätyksiä, ei tosin millään puhtailla nostoilla. Mutta jollain ihmeen kaupalla mahduin kuitenkin sinne tangon alle ja 35 kg jäi lapojen päälle nousten vielä kyykystä ylös asti. Eihän tuo ole vielä juuri mitään, mutta tavoite on asetettu 45 kg:n ja sinne ollaan kovaa vauhtia menossa. Valmentajaa siteeraten "Paljon sen eteen pitää tehdä töitä, mutta ei se mahdotonta ole". Tähän haluan uskoa ja olen myös valmis vääntämään tarvittavaa treeniä myös Alfan ulkopuolella.
Video on viime viikolta (toivottavasti toimii, koska lisään ensimmäistä kertaa omaa videota blogiin...) ja siinä lopulta rautaa nousi treenin päätteeksi 34 kg. Nosto ei ole teknisesti kaunista nähnytkään, mutta hei, se on nosto ja se tuli ylös! Kesän pidin täyttä sapattia painonnostosta ja tämä videon 34 kg nousi jo syksyn toisissa treeneissä. Kyllä se etäisesti jo tempaukselta näyttää! Suuntahan on nyt vain ylöspäin!
Ultimaattisena huipentumana olisi siis tarkoitus päästä rikkomaan SM-rajoja tammikuuhun mennessä 58 kg:n sarjassa. Siis kohti sitä ja mielellään vielä sen yli!
Olen kyllä niin tajuttoman onnekas, kun löysin näin huikean valmentaja kaksikon minua luotsaamaan. Usko on täysin heissä ja teen mukisematta kaiken, mitä käsketään. Kyllä tästä hyvää tulee, kunhan tätä moottoriturpaa jaksavat kärsivällisesti kuunnella. ;)
Eiköhän tämä hehkutus hetkellisesti riitä, joten treeniterkkuja kaikille,
Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti