Kun niin tekisi mieli...

Moikka!

Diettaaminen on kaikille varmaan jossain määrin tuttua, eikö vain? Kaikki ovat varmasti joskus pudottaneet painoaan, onnistuneesti tai epäonnistuneesti, sillä ei ole tässä kohtaa väliä. Edellisen väitteen toteutuessa tiedät siis varmasti, miltä mieliteot tuntuvat. Niiden kanssa kamppailu voi joskus olla piinallista ja välillä kaikki taas unohtuu ja on vain kiva dieetata. Myös tulokset puhuvat puolestaan ja saavat jatkamaan vahvasti eteenpäin, kunnes ne möröt ilmestyvät jälleen kurkkimaan sieltä kaapin takaa. Varsinkin näin flunssaisena ja treenikiellossa (jota olen tosin jo kahtena peräkkäisenä päivänä hieman "rikkonut") mieliteot tuntuvat olevan läsnä ihan kokoajan ja "nälkä" tulee useammin sieltä korvien välistä kuin oikeasta tarpeesta syödä.

Ajattelin listata omien dieetin aikaisten mielihalujeni Top-listan ihan vain näin leikkimielellä ja halvalla huumorilla varustettuna. Varsinkin, kun korkeammat aivotoiminnot eivät näin flunssaisena ole sitä hiottua timanttia nähneetkään.

1. Ruokakerma.

Voisi kuvitella, että dieetillä tekisi mieli Bublizz - karkkeja tai Fazerin sinistä, mutta uskokaa tai älkää, minun tekisi mieli lisäillä kaikkiin ruokiin Kevyt ja paksu - ruokakermaa. On ihan naurettavaa syödä lihapullia, jossa ei saa käyttää ruokakermaa, ruokakermattomasta kasvissosekeitosta puhumattakaan. Ruokakerma kuuluu myös meillä jauhelihakastikkeeseen, tai itseasiassa kuului, koska eipähän kuulu enää. En nyt ehkä menisi ruokakermaa purkista suoraan juomaan, mutta kyllä minä vähintäänkin sen väriä ruokiin kaipaisin. RIP Kevyt ja Paksu.

2. Lohi. 

Juu kyllä. Lohtakaan ei saa tietenkään syödä, koska siinä on niin paljon rasvaa, vaikka hyvänlaatuista rasvaa onkin. Onhan se toki loogista, mutta itse kalaöljykapselitotaalikieltäytyjänä (varsinainen sanamonsteri) haluaisin kovasti saada EPA:t ja DHA:t edes jollain tavalla. Mutta en sorru. Sen olen päättänyt. Välillä tosin tuntuu siltä, että voisin melkein tappaa yhdestä lohimedaljongista. Tai no, en nyt ehkä kuitenkaan ihan tappaa, mutta ainakin suorittaa jonkin asteisen pahoinpitelyn. Lihanuijalla.

3. Cappuccino.

En ole kahvi-ihminen, mutta en myöskään tiedä, voiko Cupsolon cappuccinoa oikeastaan kahviksi kutsuakaan. Mutta joka tapauksessa, mieleni on tehnyt kahvia since day one, varsinkin, kun Markus keittelee sitä useasti viikossa ennen salitreenejä kofeiinibuustin toivossa. Antakaa. Mulle. Cappuccinoa. Nyt. Heti. Lopun voitte lukea tuosta "Lohi." kapiittelin lopusta. Ja lihanuijalla edelleen.

4. Joka päivä treenaamaan - halut.

Kun niin mieli tekisi. Ensin saat hyvän flown päälle ja treenaat kolmena päivänä putkeen ja sitten joku tulee vetämään pakkopaidan päälle ja virnistellen toteaa, että nyt on sitten lepopäivä. En minä dieetille lähtenyt lepopäiviä viettämään. Hyvä putkikin katkeaa ja sitten pitää taas alkaa kerätä motivaatiota huomiseen. Mutta siis vitsi vitsinä, tajuan kyllä lepopäivien tarkoituksen ja niin edelleen. Tästä tekstistä voisi ehkä rivien välistä lukea, että lepopäivät on perseestä, koska se ei muuta ruokavaliota treenipäivistä mihinkään. Paitsi, että suklaan makuisen palautusjuoman joutuu jättämään lepopäivinä pois. Joten siis, ei herkkuja tai tässä tapauksessa suklaashakea = PASKAA.

5. Lääkisristeily.

Ilmo oli viime viikolla. Eipä minua siellä linkkiä klikkailemassa paljoa näkynyt. Dieetti loppuu nimittäin sunnuntaina (lokakuussa) ja lääkisristeily on samaisen viikon torstaina. Salaa mielessäni jo kyllä fantasioin buffetin valtavista suklaamous.. - siis salaattikeoista, joita hieroisin siellä tiskillä naamaani ja muutenkin vartalooni - just because I finally can. Kunnes siis muistin, että enhän minä voikaan. Lisäksi risteily tarkottaisi järkyttävää pämppäämistä, enkä kymmenen viikon dieetin jälkeen ole varmaan timanttisimmassa ryyppykunnossakaan. So long kollegat, mieli kyllä tekis. Varsinkin, kun sähköpostiin ilmestyi viesti, että hyttejä olisi vielä jäljellä. Oh, the chicken cage of terror. Pysyn kuitenkin lujana.

Juuu, tätä tänne heti nyt.

6. Korvapuusti.

No. Näitä tekee aina mieli, on dieetti sitten käynnissä tai ei. All day, every day. Ei tästä siis sen enempää. Elämäntapakaipaus.

7. Unican ruoka.

Eikä ehkä se ruokakaan (paitsi ne ihanat uunituoreet höhhö-höhhö-leivät, jotka maistuvat ihan taivaallisilta sen valkosipulituorejuustolevitteen kanssa. Tai ne kasviskroketit sellaisen ihanan kermaviilikastikkeen kanssa tai tai..). Mutta ne kaverit. Eipä tässä lounailla tule paljoa sosialisoiduttua, mitä nyt nuo kolme sivupersoonaa tässä pitävät minulle vaihtelevasti seuraa arkena klo 12:00-13:00 välisenä aikana. Odotan siis kymmenen viikon jälkeen tulevaa aikaa, kun voin käydä vaikka kerran viikossa kavereiden kanssa syömässä lounasta, joka on halpaa kuin saippua. Tasoltaan tämä tämän hetkinen kotiruoka ei ole paljon Unican ruokaa parempaa, mutta voin kertoa, että maksaa pirusti enemmän. 

8. Uudet treenikamat ja lisäravinteet.

Siis meiltä löytyy täältä tällä hetkellä kaikki tarpeellinen, mitä perustreenaaja valitsemallaan tiellä tarvitsee. Silti löydän itseni vähintään kerran illassa selaamasta Fitnesstukun, Zalandon, Mass.fi:n tai jonkin muun verkkokaupan internetsivuja ja tekemästä tilausta, johon minulla ei oikeasti ole varaa (ikinä ne tilaukset eivät onneksi lähde vetämään...). "Mut jos mä ostan tän, ni mä varmaan laihdun ainakin sata kiloo viikossa", yeeeesh sure, I need dis. Päivittäin mulla on myös sellainen olo, että jokainen salipaita ja -housu jää liian isoksi (toki toki), joten on enemmän kuin hyvin perusteltua käydä hankkimassa kaapillinen kalliita merkkitrikoita ja -toppeja. Eikö vain? Treenikin kulkee varmasti paremmin, kun tietää treenaavansa satasen pöksyissä?!

 9. Loma. 

Tekisi itseasiassa mieli kolmea erilaista lomaa. Ensinnäkin ihan vain lomaa, mikä tarkoittaa koulutonta, työtöntä ja kiireetöntä ajanjaksoa, jonka aikana voisi nukkua puoleen päivään, jos se sinä päivänä tuntuisi hyvältä. Voisi käyttää kaiken ajan vuorokaudesta ruuan preppaamiseen, salitreenaamiseen ja ruuan shoppailuun. 

Lisäksi tekisi mieli rantalomaa, kunhan tämä bikinikroppa tästä nyt kaiken rasvan alta kuoriutuu. Olisihan siitä laihdutustuloksesta nyt kiva saada jotain vähäistä todistusaineistoa, kun tuloaan tekevät mm. joulu, glögi, piparit, synttärit ja muut tällaiset bikinikroppaeliminaattorit.

Ja itseasiassa tekisi ihan myös mieli sellaista jokavuotista Saksan lomaa, jonka syvin olemus ja tarkoitus on nautiskella punaviinipohjaista Glühweinia aamusta iltaa ja muutama olut vielä siinä jossain välissä.

Että niinkun LOMA, vaan noin niinkun tiivistetysti.

Summa summarum: Tekee mieli ruokaa, paheita ja lomaa. Siinä se. Mutta hei, onneksi voi dieetata ja viitata tälle kaikelle kintaalla ja nauraa vielä likaisesti perään. Aina on kiva haaveilla, mutta joku suurempi voima nauttii todennäköisesti vielä enemmän kaikkien haaveiden murskaamisesta! ;)

Tämän viikon lauantaina kuitenkin koittaa tämän dieettijakson alussa luvattu "tankkauspäivä". Kyseessä olevan päivän aikana pitäisi tankata taas glykogeenivarastot täyteen, jolloin toivottavasti myös painonpudostus kokee pienen boostin oikeaan suuntaan. Itse odotan tankkauspäivältä energiaboostia viimeisiin viiteen dieettiviikkoon, minkä lisäksi toivon tuon valtavan energiamäärän myös tehostavan immuunipuolustusta ja tappavan nämä viimeisetkin virukset tästä kropasta. Olen ehtinyt jo suunnitella tuon tankkauspäivän menuun lähinnä viiteen tai kuuteen kertaan (jos sekään riittää), mutta päivän lopullinen sisältö tarkentuu varmaan vasta siinä hetkessä, kun tavaraa alkaa suusta alas laskeutua. Tarkoituksena kuitenkin olisi ihan oikeasti tankata niitä hiilihydraatteja ja jättää suurimmat rasvapommit kaapinpohjalle makaamaan. Sipsejä, ranskiksia ja burgereita mieleni ei ole edes tehnyt, joten rasvojen hylkääminen tuskin tulee kirpaisemaan ollenkaan. Aiomme kuitenkin paistaa lettuja, hakea vähän irtokarkkeja leffaillan eväiksi ja syödä KORVAPUUSTIT lounaan jälkiruuaksi! Saatanpa jopa nautiskella yhdestä cappuccinosta ennen klo 12 ja syödä lohta esimerkiksi sushiriisin päällä. Ruokakermasta nyt on varmaan turha edes mainita. Jipii, tervetuloa tankkauspäivä!

Ihanaa viikkoa kaikille kanssatallaajille,

Viivi

P.s. Me mennään tänään leikkimään valokuvamalleja, kun tavataan ensimmäistä kertaa hääkuvaajamme pienten kihlakuvausten merkeissä. Jännää! Saa tosin nähdä, mitä kahden ei-niin-kuvauksellisen tai kameran edestä karkaavan ihmisen kuvaamisesta loppujen lopuksi tulee... Onneksi kuvaaja on lahjakas, joten saamme varmasti kaikesta huolimatta hyviä kuvia.