Mietteitä koulusta

Heippa!

Jos vaikka välillä kirjoittelisi jostain muustakin kuin treeneistä ja painonnostosta. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että juuri treenit ja painonnosto ovat ne kaksi asiaa, joista eniten nautin. Koulu ei ehkä tällä hetkellä yllä edes kärkiviisikkoon, mutta uskon, että pitkäjänteisellä yrittämisellä pääsen taas pikkuhiljaa lääkiksen makuun.

Meillä koulu starttasi jo elokuun ensimmäisellä viikolla, joten tässä on jo ehditty kuluttaa koulunpenkkejä melkein viiden viikon ajan. Perjantaina pitäisi nipistää itsestään tietoa paperille, kun syksyn ensimmäinen tentti palauttaa opiskelijan (toivottavasti) takaisin todellisuuteen. Syksyn ensimmäisenä opintojaksona meillä on hermoston rakenne ja toiminta, jonka jälkeen starttaa anatomiseksi ruumiinavaukseksi tituleerattu kurssi. Minulla menee tällä hetkellä myös patologian Kasvaimet - opintojakso ja, sikäli mikäli kun opintojaksolle pääsen, AR:n aikaan alkaa myös Ravinto ja terveys - valinnaiskurssi. Loppusyksy kuluukin AR:n jälkeen Ihmisen kasvu ja kehitys - opintojakson sekä tautiopin parissa. Näytti sieltä lukujärjestyksestä löytyvän myös pieni palanen aikaa lääketieteen historialle ja tiedonhaun opetukselle. Jälkimmäisen olen, luojan kiitos, saanut tosin hyväksiluettua, joten nuo vapaat tunnit saanen viettää kotona koulukirjoihin hautautuneena.

Koulun alku oli tänä syksynä tavallista hankalampi. Uutuuden viehätystä, joka viime syksynä buustasi lääkiksen aloitusta, ei enää ollut, vaan kouluun palattiin jo "vanhoina" opiskelijoina. Opiskelutyylikin oli tullut jo viime vuoden aikana tutuksi, joten kovaa tykitystä opintojakson alusta loppuun saakka oli jälleen luvassa. Lukujärjestyksen tiirailu lupaili myös huonoa, kun koulupäivät tuntuivat pitenevän helposti aamusta iltapäivään. Kotonakin pitäisi vielä lisäksi opiskella ja kun motivaatio oli mitä oli, on helppo arvata, miten siinä sitten kävi. Tämä oli myös ensimmäinen vuosi koko "korkeakoulu-urani" aikana, kun kesä toimi kaikkea muuta kuin palauttavana ajanjaksona kevät- ja syyslukukausien välillä. Aloitin ja lopetin kesälomani nimittäin törkeän väsyneenä ja olin jopa alkukesää väsähtäneempi koulun alkaessa, vaikka tilanteen olisi kuulunut olla auttamattomasti päinvastainen. Syksyn ensimmäiset 2½ viikkoa kuluivatkin koulun ja kodin välillä haahuillessa, enkä loppujen lopuksi jaksanut osallistua edes uusien fetusten (fuksien) rientoihin kaikelta väsymykseltäni. Vasta kolmannella kouluviikolla päätin viimein tarttua kirjaan ja kauhukseni huomasin, kuinka paljon kahlattavaa minulla oli edessäni. Ja siitäkös motivaatio tietysti kasvoi. NOT.

Löytyisköhän motivaatio uusien yliviivaustussien avulla? No eihän se löytynyt...

Vajaa viikko tenttiin ja tenttikirja on vihdoin luettu lävitse. Nyt tiedän kirjan sisältämistä asioista edes päällisin puolin jotain. On kuitenkin todella vaikeaa avata läppäriltä Lääkis - kansio ja alkaa kahlata luentodioja lävitse. Tuossa viikonloppuna kaksi päivää töissä olleena olen saanut kolme diasarjaa luettua ja tajuan jälleen, miten vähän oikeasti osaan mitään. Hermoratojakin tuntuu olevan miljoona eri nimistä, tumakkeista ja muista rakenteista puhumattakaan. Tällä kertaa olenkin päättänyt ensisijaisesti opetella OIKEASTI tärkeät asiat, joita kliinisessä työssä tulen jatkossa tarvitsemaan ja ajan salliessa alan loppuviikosta kiinnittää enemmän huomiota myös nippelitietoihin. Välillä tosin tuntuu, että valitettavan moni nippelitieto tarttuu päähän oleellisia asioita paremmin...

Kunhan opiskelumotivaatio minut jollain kummalla tavalla tavoittaa, tulee syksystä varmasti viime syksyä rutkasti mielenkiintoisempi. Pääsemme siis jo muutaman viikon kuluttua tutkimaan kouluaikamme ensimmäisiä ruumiita ja ottamaan käytännönläheisempää kokemusta viime syksynä opeteltuihin anatomisiin asioihin. Odotan myös tautiopin alkamista todella paljon, sillä ammattikorkeakoulun patologian luennot sekä tällä hetkellä opiskelemani kasvaimia koskeva opintojakso, ovat saaneet minut innostumaan patologiasta taas ihan uudella tavalla. Helppo tautiopin kurssi ei todellakaan tule olemaan, mutta pieni mielenkiinto hommaa kohtaan ei ole koskaan pahitteeksi.

Vaikka olenkin tässä jo ehtinyt selittää ummet ja lammet siitä, miten koulunkäynti maistuu tällä hetkellä ihan sahanpurulta, on pakko myöntää, että olen oppinut näiden ensimmäisten neljän viikon aikana taas ihan hirveästi uusia asioita. Olemme päässeet tutkimaan aivohermoja, refleksejä, unta ja monia muita huikeita juttuja, joista osaa tulemme varmasti käyttämään tulevaisuudessakin työssämme. Lisäksi olemme päässeet dissekoimaan sian silmän ja tutkimaan meille valmiiksi leikattuja ihmisen aivoja. Silmänpohjiakin pääsimme katselemaan oftalmoskoopeilla ja tutkimme toisiltamme karsastuksia ja piilokarsastuksia (bongasin työparilta piilokarsastuksen, mikä oli minun kannaltani aika siistiä. Kaverille siitä ei aiheutunut mitään seurauksia.). Kaiken kaikkiaan syksyn alku on ollut todella mielenkiintoinen, jos nyt unohdetaan se valtava diamäärä, joka minua tässä lähistöllä ja lähitulevaisuudessa odottelee.

Edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että olen täysin oikealla alalla! Sainpa kuulla tuossa viikko takaperin myös motivaatiota buustaavia ilouutisia koskien ensi kesää, mutta pidän teidät kaikki vielä niiden suhteen pienessä jännityksessä. Jossain Suomen lounaisrannikon kaupungissa tosin saattaa kannattaa välttää sisätautiosastolle joutumista ensi kesäkuussa, ellei tahdo välttämättä päätyä minun hellään huomaani! ;)

Opiskelumotivaatiota etsien ja hermostoa opetellen,

Viivi

P.s. Yritän nyt tosissani ottaa näistä hermostoasioista selvää, joten mahdollisesti palailen tekstin muodossa vasta loppuviikosta. Pakko kyllä myöntää, että sormet syyhyäisivät blogin puoleen tällä hetkellä 100-kertaa useammin kuin luentojen pariin.