FINALLY!

Moikka!

Facebookiin taisinkin kovasti mainostella, miten tällä viikolla minulla on jopa kolme kokonaista vapaailtaa, joiden ansiosta pääsen useammin kirjoittelemaan!! Oletteko nähneet postauksia? En nimittäin ole minäkään! En ole sen kummemmin niitä vapaailtojakaan nähnyt vietettävän täällä meidän mansionissamme.. Vapaita iltoja tosin on ollut, mutta olen koko ajan tehnyt kouluhommia, ollut salilla tai muuten vain täysin uupunut, joten vapaata aikaa ja intoa kirjoittamiseen ei ole näkynyt. Siksi päätin tehdä tämän kirjoitusoperaation heti aamulla, näin koulusta vapaan aamupäivän kunniaksi!

Onko kellään muulla ollut koskaan sellaista oloa, että kirjoittaminen tökkii heti, kun kirjoitettavia asioita kertyy liikaa? Minut tuo tunne kohtaa liiankin usein. Viime viikolla oli risteily, raakasuklaa workshop, tuutorryhmän leivontailta jne jne ja tällä viikolla taas on ollut todella paljon kouluhommia ja salijuttuja, joista olisi kiva päästä myös vähän turinoimaan. Lisäksi olen ollut suhteellisen ahkera keittiössä ja olisi kiva postailla niitä reseptejä tänne muidenkin kokeiltavaksi. Kun lista sitten kasvaa, laskee into siihen nähden kääntäenverrannollisesti ja pian huomaan karttelevani kirjoittamisen aloittamista viimeiseen asti. Tällä viikolla olen tosin lukenut kaksi hyvin mielipidepainotteista blogipostausta, joiden seurauksena olisin halunnut kirjoittaa asiasta myös oman vastineeni. Aloitinkin jo kirjoittamaan, kunnes totesin, että kärjistäminen ei sovi ehkä oman blogini feng shuihin. En myöskään suuresti nauttisi siitä paskamyrskystä, jonka tuo kirjoitus todellisuudessa olisi nostattanut tänne blogini kommenttiboksiin. Asiasta kiinnostuneet voivat siis kysellä siitä kasvotusten minut kohdatessaan.

Tässä kuvia koneelle lataillessani huomaan vielä sata asiaa, joista olisi kiva kirjoittaa, mutta noh, jostain on aloitettava ja tämä kirjoitus ajakoon siis sitä aloituksen virkaa.

Mitä tässä lähiaikoina on siis tapahtunut? Minulle kuuluu btw ihan hyvää, kiirettä tosin pitää ja kouluhommia riittäisi yön pikkutunneille asti. Olen myös löytänyt uudestaan sisäisen lapseni juurikin noiden koulujuttujen vuoksi ja olenpa pariin kertaan ihmetellytkin, miten lääkisopiskelun syvin olemus voi olla jotain tämän kaltaista? Älkää nyt ymmärtäkö minua väärin, nautin joka sekunnista, jonka vietän Medisiinalla, minkä lisäksi nämä tällä hetkellä opiskelemamme asiat ovat minulle jollain tapaa juuri sitä "lääkisopiskelua", jota niin kovin odotin. Pänttäämme siis parasta aikaa tuki- ja liikuntaelimistön toiminta ja rakenne (tutummin: TLRT) - opintojaksolla ihmiskehon luita ja niiden välisiä niveliä, lihaksia ja niiden kiinnittymiskohtia ja liikeratoja, aivohermoja, verisuonia ja perifeerisiä hermoja sekä em. rakenteiden kulkupaikkoja erinäisten aukkojen ja uomien läpi sekä lihasten yli tai ali. Kuulostaa simppeliltä, eikö? Jokaisesta luusta tosin löytyy vielä jos jonkinmoista uloketta, jotka taas toimivat lihasten ja jänteiden kiinnittymispaikkoina, joten opeteltavaa riittää ihan kivasti! Tässä kohtaa värityskirja ja iso setti värikyniä ilmestyy myös mukaan kuvioihin! Opiskelu ei ole koskaan ollut tavallaan näin rasittavaa mutta samalla myös näin kivaa! AINIIN! Ja kaikki nuo rakenteet opiskellaan siis latinaksi! Pakko kyllä myöntää, että suomeksi opiskeltaessa korppi-, varis- yms lisäkkeet menisivät kyllä latinaakin varmemmin sekaisin.

Koulun kallo-harjoitustyössä riitti ihmeteltävää. Taka-alalla myös "säilöttyjä" ihmispäitä 8) Me like it!

Kämmenluut viime sunnuntailta!

Keittiönpöytä näyttää jatkuvasti tältä: tietokone, 3-4 kirjaa, värikynät, Sobotta, pari kahvikuppia ja penaali. Tätä kuvaa varten tosin yritin edes vähän siivota tätä työskentelypistettä..

Niskan lihaksia!

Sobotta on toiminut pelastavana enkelinä ja useaan otteeseen!

Kallo kauniissa väreissä!

No, mitäs muuta... Salilla olemme käyneet tässä lähiaikoina hyvinkin ahkerasti, jopa yllättävän ahkerasti! Tälläkin viikolla tullee viisi treeniä täyteen ja koko kroppa on sen myötä saanut kokea sen kaikissa lihaksissaan tai ainakin lihasryhmissään! 

Treeni luistaa melkein kuin rasvattu salama. Sairastelun aikana rintalihakseni (+muut yläkropan lihakset) ovat kuitenkin mystisesti unohtaneet, miten penkkipunnerretaan oikein, minkä vuoksi rintapäivä on muuntunut siitä kivoimmasta treenipäivästä siihen kaikkein inhottavimpaan treenipäivään. Penkkipunnerruksessa asentoni on alkanut mystisesti lysähtämään jo puolessa välissä sarjoja, minkä jälkeen loput toistot onkin tullut puserrettua ylös enemmän tai vähemmän käsien lihasten avulla. Käteni taas eivät lukeudu sinne voimakkaimpiin vipuvarsiin, joten penkkituloskin on ottanut aimo harppauksen taaksepäin. Itkua niellen ja hampaita kiristellen jatkan kuitenkin eteenpäin ja toivottavasti pääsen joskus takaisin sille tasolla, jolla olin elokuun alussa.

Jos mikään muu ei kasva...

...niin ainakin hauis (ja maha) :D

On muuten ihanaa, että on marraskuu. Ja vielä ihanampaa on, että eilen satoi ensilumi! Sanokaa te muut mitä sanotte, mutta minusta lumisade, lumi ja kylmä sää ovat ihania! Otan paljon paljon mieluummin tuon tavaran tuolta taivaalta lumena kuin vesisateena. Poljen paljon mieluummin kouluun ja takaisin lumisateessa joka ei kastele minua läpimäräksi, kuin vesisateessa, jonka jäljiltä näytän ja haisen uitetulta koiralta. Tulee samalla jotenkin jouluinen olo..... Eilen kotimatkalla lumisateessa polkiessani päässäni alkoi soida joululaulu ensimmäistä kertaa tänä vuonna (It's beginning to look alot like christmas....). Vielä on liian aikaista kaivaa muovikuusi nurkkaan nököttämään tai laittaa edes jouluvaloja ikkunoihin, mutta koskaan ei ole liian aikaista pyöräyttää joulutorttuja ja lämmittää glögiä illan iloksi! ;) Voipi siis olla, että tänään illalla töiden jälkeen kaivan glögiä kaapista ja koulutehtävien sijaan nautinkin (sisustus)takkatulen rätinästä glögiä juoden. Jos oikein hurja olen, saatan viikonlopun aikana tehdä vuoden ensimmäiset joulutortutkin!

Tältä näytti eilen illalla...

...Turussa!

Ajattelin alunperin ympätä tähän tekstiin vielä juttua risteilystä, Turun lääketiedepäivistä ja monesta muusta, mutta taidan lopetella tässä pikkuhiljaa, heittää D-vitamiinit ja Omega-3:set nassuun ja siirtyä jälleen lihasten ja luiden ihmeelliseen maailmaan!

Tällä kertaa en lupaile yhtään mitään, mutta olettaisin ehtiväni kirjoittelemaan vielä ihan lähipäivinä, joten käykääpä välillä vilkuilemassa, josko olisin saanut hilattua sormeni läppärin näppäimistölle!

Viivi

p.s. Haalaritkin saapuivat edellispäivänä, samoin ensimmäisen tentin tulokset!! Perfektionisti vain on perfektionisti, muuta en sano ;)

Kauan odotetut Buranat ovat saapuneet!