Kadonneet päivät

Moikka!

Mihin on kadonnut 11 päivää elämästäni?! Päätin hetki sitten tulla vielä ennen koulun alkua tarinoimaan tänne blogin puolelle jonkin reseptin merkeissä, mutta etusivulle päästyäni huomasin kauhukseni viimeisen postauksen olevan melkein kahden viikon takaa!? Elin itse ihan siinä uskossa, että kävin viimeksi "noin viikko sitten" kirjoittelemassa kuulumisiani tänne bittiavaruuteen. VÄÄRIN. Aloinpa sitten miettiä, mitä olen tässä viimeisen 11 päivän aikana tehnyt ja totesin, etten oikeastaan yhtään mitään. Paitsi kouluhommia. Ja niihin se 11 päivää onkin sitten kai kulunut.

Onhan tässä oikeasti tapahtunut vaikka ja mitä, mutta näin äkkiseltään tuntuu, että aika vain juoksee, vaikkei mitään "tapahdukkaan". Viime viikolla meidän Roosa kävi esimerkiksi kyläilemässä Turussa ja lähdimmekin yhdessä kastamaan haalareitani Turun yöhön. Turun yö kyllä teki tehtävänsä ja kärsin/kärsimme ihan ansaittuja oloja seuraavana päivänä. Sairaat bileet olivat kyllä silti kokemisen arvoiset ja meillä oli todella kivaa!

Että näin.. #peltikii

Noista bileistä vielä muutama päivä taaksepäin ja olin Raumalla terveyskeskuslääkärin opissa juonneparini Jarnan kanssa. Tuo tiistai oli toinen päivä, jonka vietimme Raumalla ja pääsimme jälleen tekemään vaikka ja mitä! Aloittelimme päivämme koululaisten terveystarkastusten teolla ja siirryimme puolen päivän jäljissä loppupäiväksi takaisin terveyskeskukseen tekemään toimenpiteitä. Pääsimme muun muassa poistamaan elämämme ensimmäiset luomet, minkä lisäksi näimme ja koimme kaikenlaista mielenkiintoista. Harva ihminen tulee myöskään näin iloiseksi tikkauslankojen katkomisesta kuin minä. ;) Ja taas kerran voin vain todeta, että tunnen nyt olevani oikealla alalla! Sunnuntaina hyppään taas bussiin, jotta olen maanantaina jälleen taisteluvalmiina Raumalla! Päivämme tulee kuulemma alkamaan normaalilla terveyskeskusvastaanotolla ja puolen päivän jälkeen näemme paljon vauvoja neuvolan merkeissä! 

Viime reissulta jäi käteen kuvia taistelevista koirista...

..."En mä ole mitään tehnyt" - koirista..

...ja hikisestä kotona treenanneesta minusta.

Koska tällä tekstillä ei tunnu olevan minkäänlaista kronologista järjestystä, kerron tässä välissä eilisestä leffaillasta Markuksen kanssa. Päätettiin alkaa käyttää noita Markuksen voittamia leffalippuja ja minä ilmoitin haluavani katsomaan uusimman Nälkäpelin. Heti. Ensi-iltapäivänä. Näytöksiä oli todella monta ja saimme liput tiistaina varatessamme vielä ihan siedettävät istumapaikatkin. Päätimme myös käyttää niitä Markuksen voittamia popcorn-lippuja ja nakkasimme matkalla saliin mukaamme pari purkkia päältä suolattomia ja pohjalta über-suolaisia popcorneja. Pääsin myös ensi kertaa elämässäni maistamaan popcornmausteita. Omiin popcorneihini valitsin Sour Cream & Onion - mausteseosta Markuksen laittaessa omiinsa Butter:ia. Omana oli ihan siedettävää, Markuksen taas aika erikoista. Kaikki tuli loppujen lopuksi kuitenkin syötyä.

Itse elokuva...Noh, sanotaanko, että odotin paljon paljon enemmän. En ymmärrä ihan täysin tätä buumia, miksi rahastuksen nimissä jokaisesta trilogiasta pitää väkisin vääntää neljä osaa? Tämän Nälkäpelin kohdalla kävi nimittäin nyt niin, että tämä ensimmäinen osa on tasapaksua toimintaa ja siitä loppuosasta tulee täydellistä vollotusta. Jos olisin halunnut mennä katsomaan toimintaleffaa, olisin valinnut jonkin muun leffan kuin Nälkäpelin... Ja Matkijanärhi 2:teen on ladattu kaikki mahdolliset nyyhkykohtaukset, joten leffaan saa lähteä jättimäisen nenäliinapaketin kanssa. 

Jotain negatiivista, mutta myös jotain positiivista, nimittäin Markus tykkäsi leffasta tosi paljon. Ehkä tämän ykkösosan tarkotus oli siis koukuttaa kaikki toiminnasta kiinnostuneet escortit, jotka oli "pakotettu" lähtemään meidän romantiikan nälkäisten naisten kanssa leffaan. Markus mm. kuvaili saaneensa leffan aikana kylmänväreitä, joten kai se sitten oli jonkun mielestä ihan hyvä pätkä elävää kuvaa! Seuraavaa odotellessa!

Nyt minulla alkaa olla jo pikkuhiljaa kiire lähteä kouluun, joten tämä teksti jääköön hieman tyngäksi. Yritän kuitenkin palailla taas lähipäivinä ja päivitellä vaikka niitä herkkureseptejä, joita olen tässä lähiaikoina päässyt kokeilemaan!

Juhliin menneet pitsikakku-kuppikakut eli suomeksi hyvin kinuskiset kuppikakut! ;)

Eipä näistä sen enempää, mutta ensimmäiset joulutortut on jo tehty ja syöty!

Planeetan huikeimmat proteiinipannukakut pakastekuivatuilla marjoilla ja hunajalla, namskis!

Ihanaa loppuviikkoa, joulunodotusta ja mitä muuta vielä..

Viivi

p.s. Sivistettiin itseämme ensimmäistä kertaa koko Turku-elämämme aikana Tuto hockey:n kotipelillä (Markus saattoi voittaa (ylläri...) vapaaliput) ja heti siellä kaukalo paukkui, kun me oltiin hallissa. 

- Markus: Oi kauheeta, kato, siel on verta.

- Minä: SIISTIÄ!! SIEL ON VERTA!

Huoh....