Heippa!
Olen ollut hiljainen, taas vaihteeksi, eikä kukaan varmaan edes enää ylläty siitä. Saatika jaksa kuunnella näitä selityksiä. Nyt minulla kuitenkin oli aivan kelpo syy siihen, etten ole kirjoitellut. Olen nimittäin viimeiset 10-12 päivää lukenut takapuoli lähes ruvella solu- ja kehitysbiologian tenttiin, joka vihdoin ja viimein oli tänään. Nyt se on OHI! Ja meni muuten hyvin! Turhaan kannoin huolta ja murhetta vielä eilen illallakin siitä, että osaanko asioita tarpeeksi hyvin. Alue kun tuntui olevan tuhansia sivuja ja omaksuttavaa olisi riittänyt koko vuodeksi. Selvisin. Muuta en sano!
Edeltäneet 10-12 päivää näyttivät kutakuinkin tältä:
Ja ne sisälsivät myös paljon tätä:
Välillä tosin karkasin muuallekin lyhyiksi ajoiksi näyttäen tältä:
Poistuessani neljän seinän sisältä yllätyin, että ulkona näyttikin jo tältä (ja oli perkeleen kylmä):
Palasin aina pikapuolin kotiin takaisin omaan luolaani nauttimaan näistä:
Koko aikana tunteeni kaikkea kohtaan olivat suurin piirtein tätä:
Surullinen totuus tuon kaiken uhoamisen takana oli kuitenkin:
Ja tänään aamulla aamupalaa syödessäni olo oli jo tämä:
Nyt, kun tentti on vihdoin ohi, aion tutustua muun muassa näihin:
Ja illalla menen suorittamaan ensimmäistä renkivuoroani Tivolille (lääkisläisten kerhohuoneisto), joka pitää sisällään kakkosten sitseillä tarjoilemista, boolin kaatamista, lippujen myymistä ja muuta kivaa! Seuraavan kerran palaankin kotiin varmaan siihen aikaan, kun Markus lähtee kouluun. Huoh.
Ainiin! Huomenna lähden iltasella myös kohti Raumaa ja torstaina koittaakin sitten ensimmäinen juonnepäiväni Rauman terveyskeskuksessa. Tarkoituksenani on seurata lääkärin vastaanottotoimintaa ja olla hänen varjonsa muutaman päivän ajan. Ehkä pääsen jopa koskemaan potilaaseen, ken tietää ;)
Ihanaa tiistaita kaikille muillekin,
Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti