Finally LBM is over! But where's my life..?

Moikka!

Elämä on ollut lähiaikoina yhtä rasvahappoaineenvaihduntaa, prostaglandiinisynteesiä ja reseptorityrosiinikinaasia ja onpa tästä elämästä ehtinyt jo 3/4 vuoden opiskelun jälkeen muodostua yksi sykli itsestäänkin. Ja jos ei se vielä ihan sykliksi asti ole kehittynyt, niin ainakaan siitä ei pulsoivuutta puutu, toisin kuin 2-tyypin diabeetikon insuliinierityksestä. Tästä nopealla laskutoimituksella voisin todeta eläneeni jälleen diasarjojen kanssa symbioosissa tasan 2 viikkoa kirjoittelematta tänne yhtään mitään. Nyt ehdin kuitenkin taas katsella telkkaria ihmisten aikoihin, käydä salilla joskus muulloinkin, kuin aamuvarhaisella tai iltamyöhään ja voisin jopa nähdä jonkun elävän olennon lääkiksen ulkopuolelta, jos oikein hurjaksi heittäydyn. Mutta. Sitten alkaa taas huhtikuu lähestyä ja tämä sama kaava toistuu uudestaan. Tätä se sitten on varmaan seuraavat reilut 5 vuotta! Ei sovi kuitenkaan valittaa, sillä onhan tämä kaikesta vähdistä ja vaivasta huolimatta ollut ihan supermielenkiintoista!

Tentin jälkeen fiilikset oli kuitenkin jotakuinkin tätä luokkaa. Saas nähdä, miten muijan kävi! (Kuva lainattu www.reddit.com)

Tenttiin lukemisen aikana päivänikin noudattavat pelottavan paljon samaa sykliä:

Herää ja syö aamupala

Lue kaksi tai kolme diasarjaa

Treenaa ja tuuleta aivot

Lounasta

Lue, kunnes pää hajoaa

Päivällistä

Rentoudu n. tunnin ajan

Mene nukkumaan

Sama esitettynä kuvana. (Kuva lainattu www.zazzle.com)

Välillä tuntui myös tältä. Varsinkin nimeltä mainitsemattomia diasarjoja lukiessa. Entäs TMP? (Kuva lainattu www.galleryhip.com) 

Markustakin ehdin nähdä silloin tällöin ja raukka parka vietti täällä vallinneen keskitysleirityyppisen lukuviikonlopun aikana suurimman osan ajastaan makuuhuoneeseen paenneena iPadilta Netflixiä katsellen. Lienen ollut eineen kypsä lukemiseen, kun mieskin kokee parhaaksi vaihtoehdoksen paikalta pakenemisen. Kuuden vuoden jälkeen olen tätä vauhtia Markukselle todennäköisesti velkaa yhden man caven kaikilla herkuilla...

Nyt kuitenkin, kun tenttiin lukeminen saa vihdoin loppua tai ainakin hetkeksi asettua tauolle, kauniit ja aurinkoiset päivät ovat näemmä historiaa. Tai ainakaan tänään ei sitten paista aurinko, kun voisin siitä nauttia muutenkin kuin keittiössä istuskellen. Vesisade ei houkuttele ulkoilemaan ja se nostaa myös kynnystä lähteä mm. tutustumaan Kupittaan Citymarketin huikeaan HeVi-osastoon. Teidän onneksenne vesisade saa minut jäämään sisätiloihin, minkä seurauksena blogin sisältökin tulee varmasti seuraavina päivinä kasvamaan muutalla postauksella. Tänään on kuitenkin se päivä, jona pääsen vihdoin ja viimein treenaamaan Markuksen kanssa pitkästä aikaa yhdessä ilman, että tentti ja siihen lukeminen heiluttelisi sytkäriä hännän alla. 

Loppuun vielä lisäilen vähän kuvia menneiltä kahdelta viikolta, jotta voin osoittaa elämäni olleen elämisen arvoista tenttiin lukemisesta huolimatta.

Jaksan edelleen fiilistellä näitä huikeita blinejä!

Hiusset taakse, huulipunaa huulille, haalarit jalkaan ja Jyväskylän yöhön!

Kolmioille lähdössä!

Posse koossa!

Teflonit kävi ESC:issä viihdyttämässä humaltuneita ihmisiä.

Kasvaa? Ei kasva... Kasvaa? Ei kasva... Kasvaa...? psst! Ruoka ainakin maistuu : )

Kävin Raumalla juonteella ja jouduin jättämään oman miehen Turkuun. Onneks varamies löytyy aina Raumalta! ❤

Markuksen synttäreiden kunniaksi vedin lauantaina kauluspaidan ja neuleen päälle ja suuntasin Markuksen + Markuksen vanhempien kanssa lounastamaan. Huikee reissu, ei voi muuta sanoa.

Lounas sisälsi mm. huikeeta sushia.

Ja tietysti Markuksen pitää saada synttärikakku! ;) Tällä kertaa sisältä löytyi limecurdia ja vaniljakreemiä. Päälle vielä lisää vaniljakreemiä sekä erilaisia suklaita, salmiakkia ja lakritsia. Reunoille vielä kunnon kourallinen turkinpippurirouhetta ja voilá!

Näin LBM:n päättymisen kunniaksi Lindströmin pihvit, puolukkasalsa ja uunikasvikset maistuivat entistä paremmilta!

*:.In memoriam LBM .:*

Viivi