Heippa!
Niin siinä sitten kävi, että LBM otti ja vei suuren osan taisteluhengestä ja voimista ja jätti jäljelle vain väsymyksen ja motivaation puutteen. Lisäksi taloyhtiö sotki soppaan vielä liudan remppamiehiä, jotka ovat viimeiset kaksi päivää jäystäneet meidän rappumme asuntojen ikkunoita ja naulapyssyllä naulailleet vielä karmeja ja listoja paikoilleen. Tämä jatkuva möykkä saa ainakin minulla stressihormonit nousemaan entisestään ja koti tuntuu kaikkea muuta kuin rentouttavalta arjen pakopaikalta. Eilen olin hyvin lähellä tirauttaa oikein kunnon itkunkin, kun remppamiehet olivat sotkeneet keittiömme lattiasta kattoon ja elämisen onnistumisen kannalta sotkut oli pakko siivota samantien kotiin tultaessa.
 |
| Viimeisten tavaroiden suojaamista. |
 |
| Vierashuone toimi tilapäisesti koko omaisuuden säilytyshuoneena. |
Jos remppa on aiheuttanut harmaita hiuksia ja kiukunpuuskia, se on myös tuonut mukanaan todella ihania juttuja, kuten SÄLEKAIHTIMET kaikkiin ikkunoihin. Tähän astihan meillä ei ole keittiön valtavissa ikkunoissa ollut roikkumassa kuin kaksi paneeliverhoa juuri ikkunoiden suuren koon takia. Kaikki verhot kun ovat olleet aivan liian lyhyitä ja siksi niin rumia, varsinkin huoneeseen, jossa vietämme ison osan ajastamme. Aamuisin on saanut siis tarkkaan miettiä, millaisissa pukimissa sitä keittiöön uskaltautuu astumaan pelkäämättä naapurin papan vetävän parvekkeellaan kahvia väärään kurkkuun. Nyt sitten saamme juosta vaikka ilkoalasti pitkin kämppää, kunhan parvekkeen oven kohdalle ei eksy, siihen ei nimittäin kaihtimia ole asennettu.
 |
| Sälekaihtimet ❤ |
 |
| Sälekaihtimet ❤ |
Sotku on ollut kyllä hirmuinen. Käskivät tehdä asennusta varten tilaa huoneisiin ja peittämään elektroniikan, mutta kukaan ei varoittanut, että ikkunanvaihdon seurauksena keittiössä leijailisi sankkaakin sankempi betonipöly ja keittiön tasot jauhopusseja myöten olisivat harmaatakin harmaampia. Kapselikeitinkin taisi imaista jonkun desin tuota pölyä, ainakin ulkoisesta habituksestaan päätellen. Ja imurin ensimmäisen filtterin tukkeutuminenkin jo kertoo itsessään jotain paskan määrästä. Kyllähän minä tiedän, että rempassa rapa roiskuu ja henkselit paukkuu, mutta pliis, tämä oli jo vähän liikaa, ainakin kun tässä yrittää samalla asua ko. asunnossa ja viettää edes suhteellisen normaalia elämää. Jostain kumman syystä en kaikelta kiukultani saanut otettua tuosta keittiön tuhosta yhtään kuvaa.
 |
| Eipä taida olla parvekkeelle hetkeen asiaa kesäkalusteilla.. |
 |
| Ruuveja siellä ja ruuveja täällä... |
On myös ilmennyt asioita, jotka eivät ikkunanvaihtajia koske. Irrottivat mm. parvekkeelta metallilistoja (hajottivat siinä samalla tai ainakin väänsivät muodottomaksi ikkunalaudan) ja olohuoneesta laattoja. Hajottivat matkalla myös seinää ja naarmuttivat lattiaa (kielsivät muuten erikseen suojaamasta lattioita...). Kun sitten kysyin, että milloin he hoitavat varsinkin tuon parvekkeen kuntoon ja nämä laatat paikalleen, työmies totesi tyynesti, ettei se kuulu heidän hommiinsa, Ai jaha. Meidänkö homma se sitten on alkaa jotain h**vetin laattoja kiinnittämään tai parveketta korjaamaan?? Ei tasan ole. Eikä meillä edes ole välineitä moiseen.
Jotta kukaan ei saa liian suurta negaatiota tästä vuodatuksesta, lopetan sen nyt tällä kertaa tähän ja menen itkuttamaan yksinäni makuuhuoneen nurkkaan. Onneksi Markus sentään tuli kotiin lohduttamaan minua ja estämään keskisormen näyttämisen työmiehille. Lisäksi Markus on tällä hetkellä meistä se tahdikkaampi osapuoli hoitamaan näitä kaikkia rempassa ilmenneitä epäkohtia.
Jos nyt vielä jotain positiivista, niin ainakin on muuten puhtaat ikkunat eikä tarvitse tänä keväänä ikkunoita pestä.
Kohti parempaa tulevaisuutta,
Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti