Terkkuja hermoraunion kotoa

Heippa!

Ei ole bloggailu maistunut, ei. On ollut kiirettä, menoa ja meininkiä. Paljon stressiä, huolia ja murheita. Kouluhommat ei maistu, salikin maistuu välillä puulta. Ei viitsisi tai haluaisi tehdä yhtään mitään, mutta on vain pakko ahertaa. Bloggaaminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä. Ja varsinkaan, kun olen miettinyt, mitä kirjoitettavaa minulla olisi. Stressi sitä, stressi tätä. Koulu, koulu, koulu, koulu, työt, koulu. On rankkaa, pää hajoaa ja niin edelleen. Tuskin olen ainut, joten miksi valitella.

Stressin myötä olen myös sortunut useammin kuin usein herkuttelemaan ja syömään sitä, mitä käteen osuu. Mikään ei ole tuntunut riittävän ja nälkä on ollut pohjaton. Vaakakin alkoi jatkuvasti muistutella siitä, miten rasvamassaa on jumalattomasti helpompi kerätä kuin poistaa. Ei puhuta kuin kilosta tai parista, mutta eihän se kivalta tunnu. Päätettiin Markuksen kanssa viikonlopun keskusteluiden jälkeen ottaa itseämme edes hetkellisesti niskasta kiinni ja katsoa, josko säännöllinen ruokarytmi ja sokerin karistaminen ruokavaliosta helpottaisi stressiä ja oloa edes pikkuriikkisen. Ainakin on nyt yksi kivi vieritetty sydämeltä.

Valmiissa postauksissa odottaa myös juttu pääsiäisviikon morsiuspukujen sovittamisesta, mutten ole saanut aikaiseksi oikolukea edes tuota VALMISTA postausta. Siellä odottelee myös postaus siitä, miten sain aineenvaihduntani ravitsemus ja ruuansulatus - opintojakson ruokapäiväkirjan analysoinnin tuloksena jälleen toimimaan ja miten näin jälkeen päin voin varoittaa liian pienillä kaloreilla elämisestä ja treenaamisesta. Mutta arvatkaapa, olenko tuotakaan postausta saanut oikoluettua. No en ole, en. Kyllä tämä tästä taas lähtee rullaamaan, näin ainakin toivon. Toivottavasti olette kärsivällisiä ja jaksatte odottaa sitä hetkeä, kun jaksan taas tarttua härkää sarvista.

Morsiuspukujen sovittelun jälkeen riensimme vielä käymään Turun Gaggui - kahvilassa, jossa maistelimme kolmea erilaista ja toinen toistaan ihanampaa kakkua teen ja chai latten seurana.

Jos paljon negatiivista, niin jotain positiivistakin. Aloitin nimittäin maanantaina painonnoston tekniikkakurssin ja tykästyin tuohon tekemiseen välittömästi. Ihan uusi maailma aukeni minulle salitreenin rinnalle, sillä eihän tempausta tai rinnallevetoa nyt kukaan salilla tee, ainakaan oikealla tekniikalla. Oli ihanaa lähteä aivan pohjalta, ilman minkäänlaisia suoriutumispaineita tai ennakko-odotuksia, sillä tiesin olevani kuin pyöräilemään opetteleva lapsi. Oli virkistävää tarttua pitkästä aikaa 10 kg:n tankoon ja tehdä treeniä luvan kanssa pienillä painoilla tekniikoita opetellen. Kurssi jatkuu torstaina ja odotan tuota klo 18 jo kuin kuuta nousevaa. 

Aloitimme muutamia viikkoja sitten myös uuden salitreeniohjelman, joka on tuntunut ainakin nyt toistaiseksi purevan aiempaa paremmin. Tällä kertaa treeni koostuu parista lihasvoimaa kehittävästä treenistä sekä kolmesta lihaskasvuun keskittyvästä sessiosta. Treenit pitenivät ajallisesti kaksinkertaisiksi, minkä seurauksena salille lähtemisestä on tullut vähän entistä hankalampaa. Aikaa pitää nykyään varata vähintään 1½ tuntia ja mielellään jopa kaksi tuntia, joten aamusalit ovat kahdeksaksi luennoille suunnistavalta auttamattomasti ohi (vaikken niitä juurikaan ole edes harrastanut). Hiki virtaa ja toivottavasti heinäkuuhun mennessä jonkinlaista tulostakin on jo saatu aikaan. 

Myöhäinen syntymäpäivälahja, joka lämmitti sydäntä enemmän kuin paljon! Sunnuntaina oli myös tehokas jalkatreeni!

Nyt minun on aika siirtyä luentodiojen pariin, joten adios! 

Viivi

P.s. Koska bloggaaminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä, kuvien räpsiminen kamerallakin on päässyt unohtumaan. Ensi kerralla sitten vähän vahvemmin. Loppuun kuitenkin kameroiden kätköistä löytyneitä kuvia tältä kuulta.

Vietimme pääsiäisen Raumalla ja äiti varmisti, että lapsuusmuistot pomppasivat välittömästi pintaan. Onko teille tipuset munineet pupneidin hedelmärakeita, kun olette olleet pieniä? Meillä nämä olivat aika usein vielä todellisia munakoneita ja satoa sai kerätä moneen kertaan päivässä.

Saimme huikean pääsiäisyllätyksen Itävallasta.

Ei mennyt Lukko finaaliin, mutta ainakin me kävimme todistetusti katsomassa peliä jäähallilla!

Kinderpiirakkaa vain oli pakko kokeilla. Ja oli muuten aivan sairaan hyvää!

Kävimme katselemassa juhlatilaa Ruissalosta ja ajelimme lopuksi vielä kävelemään pieneksi hetkeksi Ruissalon kylpylän rantaan. Maisemat olivat niin upeat.