Morsiuspuvun metsästystä part 1

Heippa!

Tässä viettelen kahta itsenäisen opiskelun päivää, joiden aikana on hyvä yrittää kiriä kiinni kaikkia tekemättömiä asioita, kuten blogitekstien oikolukemista ja ehkä vähän sitä opiskeluakin. Morsiuspukujen sovittamisesta on nyt tosiaan aikaa jo reilut kolme viikkoa, mutta muistan ne hetket edelleen hyvin kirkkaasti. Oli se nimittäin aika upeaa vetää ensimmäistä kertaa niitä upeita pukuja ja pitkiä laahuksia ylleen. Alkoi sitä salipirkkokin näyttää jopa naiselta, ainakin hetkellisesti! Ensimmäisenä sovituspäivänä olin vielä kipeä, minkä takia päivästä ei pystynyt nauttimaan ihan täysin siemauksin. Kuvatkin olivat karmeaa katsottavaa, kun jälkikäteen niitä selailin. Onneksi ne on kuitenkin otettu pukujen muistelemista varten eikä niinkään julkaisemisen takia.

Mutta sitten niihin morsiuspukuihin. Roosa saapui pääsiäisviikon maanantai-iltana Turkuun ja tiistaiaamuna suuntasimme ensin askeleemme Turun morsiuspukujen erikoisliike Fiancée:hen, josta pienen hengähdystauon jälkeen jatkoimme matkaa Kaarinan Zazabellaan.

En tosiaan tiennyt yhtään, mitä tältä sovistusreissulta etukäteen odottaisin. En tiennyt yhtään, mistä pidän tai mikä ylipäänsä sopisi päälleni. Pitsillä tai ilman, ei väliä! Valkoinen tai sävytetty, ei silläkään oikeastaan ollut väliä. Olin ajatellut mielipiteideni alkavan muodostua, kunhan saisin ensimmäisen puvun sovitettua ylleni. Ja niinhän siinä loppujen lopuksi sitten kävikin. Olin kuitenkin Pinterestistä ja viime kesän morsianten yltä bongaillut muutamia juttuja, joita halusin päästä kokeilemaan. Näihin kuuluivat frillahelmat, avoimet selät ja olkaimet/hihat.

Fiancéessa saamani palvelu oli aivan upeaa kaikessa asiantuntevuudessaan ja ystävällisyydessään. Olin kuullut etukäteen paljon kehuja ja ne kyllä kaikki pitivät tämän visiitin perusteella paikkansa. Siis vau! Juttelimme ihan aluksi minun odotuksistani ja siitä, millainen meidän päivästämme olisi tulossa. Koska meidät vihitään normaalista poikkeavassa ympäristössä, jouduin tekemään heti raa'an vedon mekon helman muhkeuden ja mekon painavuuden suhteen. Haussa oli siis jotain keveää ja sopivasti muhkeaa. Ball gown - tyyppiset ihanat prinsessahelmat sai siis tämä morsian unohtaa samantien, samoin kävi hyvin kapeille merenneito - mallisille puvuille. Sovituskoppiin lähti alkuun mukaan hieman frillahelmaa sekä hihoja, mutta jo ensimmäisten kahden puvun jälkeen loput valmiiksi valitut puvut heivattiin takaisin rekkiin ja lähdettiin etsimään ihan erilaista suuntaa sovitukselle.

Ensimmäisen sovittamani puvun yhteydessä kävi ilmi, että vartaloni muoto on varsin tiimalasimainen ja siksi se näyttikin hyvältä puolimerenneito - mallisessa mekossa. Seuraavaksi kokeilimme kapeaa, mutta hihallista pukua, joka taas teki heti hyvin selväksi, että hihat eivät TODELLAKAAN ole se minun juttuni. Siinä samalla jäi sitten se selän avoimuuskin, sillä ilman hihoja ei selkämyskään voi kovin alas laskea. Tämän jälkeen alettiinkin kaivaa esiin puolimerenneito -mallisia mekkoja, jotka kaikki olivat pitsisiä. Lisäksi siinä tiimellyksessä sweet heart - pääntie valikoitui minulle parhaiten istuvaksi vaihtoehdoksi. Olin katsellut Pinterestistä myös paljon pitsittömiä blancoja pukuja, mutta noiden ihanien ja romanttisten pitsipukujen jälkeen päälle vetämäni blanco puku oli ihan blaah. Se toi myös ihan liikaa mieleen vanhojen tanssit. 

Lopulta sovitin ylleni Mori Leen sävytettyä pitsistä ja tyllistä pukua, joka tuon kokeilun jälkeen jäi oikein huutamaan nimeäni. Ihastuin tuohon shampanjan väriseen pitsillä ja helmillä koristeltuun pukuun ikihyvikseni enkä olisi millään malttanut ottaa sitä enää päältäni pois. Puku ei ollut kokonaan pitsinen, vaan helma oli pitsitöntä kauniisti laskeutuvaa tylliä, ei siis sitä perus tönkkötylliä. Lähdin liikkeestä lopulta lähes tyhjin käsin, sain nimittäin käyntikortille tuon Mori Leen puvun tiedot. Puku ei vielä lähtenyt mukaani, koska a) sen hinta näin äkkiseltään oli aika suuri ja b) häihin on vielä yli vuosi aikaa. Hyvällä tuurilla löydän tuon puvun jostain vielä edes muutama sataa euroa halvemmalla!

Kuva lainattu http://www.morilee.com/ 

Kuva lainattu http://www.morilee.com/

Turussa kävimme myös sovittamassa pukuja Zazabellassa, jossa palvelu ei nyt ihan yltänyt Fiancéen tasolle. Puvutkaan eivät olleet yhtä nättejä ja kokeilemistani puvuista ainoastaan yksi ylsi edes lähellä Fiancéessa kohtaamaani Mori Leetä. Tuo puku olisi ollut edullisempi kuin edeltäjänsä, mutta sen muokkaamisesta mieleisekseni olisi ompelijan mukaan tullut hankalaa. Tai ainakin hän teki minulle hyvin selväksi, ettei olisi innoissaan mekkoa korjailemassa. Poistuttuamme liikkeestä mietin vielä pitkään, olisiko tuon kyseisen mekon muokkauttaminen kuitenkin kaiken vaivan arvoista. Lopulta päädyimme Roosan kanssa yhdessä siihen, ettei se ole. Zazabella, au revoir!

Päätimme lähteä lauantaina vielä katsastamaan Raumalla sijaitsevan Friiarin morsiuspukutarjonnan yhdessä äidin ja Roosan kanssa. Unohdin varata viikolla ajan sovitukseen, joten saavuimme paikalle heti klo 10 aikaan. Emme joutuneet odottamaan puolta tuntia pidempään, mutta huomasin heti, kuinka paljon helpommaksi tuo yksinkertainen puhelinsoitto elämän tekee. Palvelu oli hyvää ja löysimme useammankin puvun sovitettavaksi. Mallinuken päällä ollut mekkokin irrotettiin sovistusta varten ja asennettiin rumban jälkeen takaisin paikoilleen. Hyvä kuitenkin niin, sillä juuri tuo mekko oli se, johon ihastuin! Tosin tuotakin mekkoa pitäisi muokata jonkinverran muutamasta kohtaa, mutta tämä ompelija antoi tällä kertaa ymmärtää sen olevan kuitenkin mahdollista. Yllättävää kyllä, tämäkin pitsipuku oli Mori Leen puku ja oli tyyliltään pitkälti samanmoinen, kuin Fiancéen pukukin oli.

Olen saanut tässä muutaman viikon ajan sulatella sovittelemaani, enkä vieläkään osaa sanoa, mistä puvusta olen tykännyt eniten. Olen löytänyt myös suomalaisia verkkokauppoja, joissa noita sovittamiani pukuja myydään edullisemmin kuin morsiuspukuliikkeissä. Lisäksi olen selannut esimerkiksi häätoria ja lovebirdsin nettisivuja edestakaisin ja bongaillut sovittamieni tyyppisiä mekkoja jo useammankin. Ihastuin sovittelun lomassa napitettuun selkämykseen, mikä tuo vielä lisähaastetta mekon oston ajoittamiseen. Aloitin nimittäin juuri tuon painonnoston enkä siksi ole varma, mihin tämä kroppa seuraavan puolentoista vuoden aikana tulee muotoutumaan. Napitettu ja vetoketjullinen selkämys kun on varsin armoton ystävä, sillä se joko istuu tai ei istu. Välivaihtoehtoja ei ole. Nyörit taas antaisivat monet asiat anteeksi, mm. selän leviämisen ja muutaman kilon kertymisen tai katoamisen. Onneksi on tosiaan vielä aikaa!

Puku voisi olla myös tällainen! Yes, please! (Kuva lainattu Pinterestistä)

Tai se voisi olla tällainen, varsinkin väriltään! (Kuva lainattu Pinterestistä)

Vaikka poistuin jokaisesta liikkeestä ilman pukua, sovittelut antoivat suunnan sille, millaista pukua olen etsimässä ja myös sille, millaisia pukuja ylipäänsä on tarjolla. Onneksi aikaa on paljon ja ehdin siksi tutkia tarjonnan vielä useaan kertaan ja mahdollisesti napata unelmapukuni hiukan halvemmalla! Suunnitteilla on vielä ainakin reissu Helsinkiin ja Lovebirdsin liikkeeseen, josta noita edullisempia mekkoja löytyy.

Ihanaa torstaita kaikille (varsinkin häähulluille! ;),

Viivi