Aivovamma ja muut elefantit huoneessa

Heippa!

Oletteko koskaan nähneet unta tai edes erehtyneet miettimään sitä, mitä tapahtuisi, jos joutuisitte kohtaamaan onnettomuuspaikan ensimmäisenä paikallesaapujana ja joutuisitte aloittamaan ensiavun antamisen ja hälyttämään apua hätäkeskuksen kautta. Mitä pitikään tehdä ensin? Miten loukkaantunutta ihmistä pitikään käsitellä? Onko paniikkinappula lähellä ja voiko sitä painaa?! MITEN?! MILLOIN?! 

Vaikka ensiapukursseja on tullut käytyä muutama eikä viimeisimmästäkään ollut paria vuotta enempää aikaa, olo oli silti kuin ummikolla, kun ensiapusääntöjä ja -teesejä alettiin koulussa kerrata. Ensimmäinen varma muistijälki oli jäänyt varoituskolmiosta, jonka oikeaksi sijainniksi muistin vähintään sata metriä. Elvyttääkin pitäisi ja lapsen kohdalla sykli alkoi kai viidellä puhalluksella painalluksilla aloittamisen sijaan. Ja hei kylkiasento, siitäkin on joskus ollut jotain juttua. Mutta entäs, jos se potilas makaakin mahallaan maassa tajuttomana? Ei kukaan ole opettanut, miten mahallaan makaava laitetaan kylkiasentoon?! Ja milloin tulikaan soittaa sinne hätäkeskukseen, hetikö?

Helposti tulee ajateltua, että ensiavun antaminen on piece of cake ja sitä myös olettaa pysyvänsä viilipyttynä, jos pelastustilanne omalle kohdalle sattuu. Fakta on kuitenkin, että tutkimusten mukaan ensihoidon antamiseen koulutetuista ihmisistä vain noin kahdeksan prosenttia pystyy pitämään itsensä tosipaikan tullen rauhallisena ja toimintakykyisenä. Suurin osa ammattilaisistakin painaa välittömästi paniikkinappia ja menettää toimintakykynsä joko täysin tai jää odottamaan käskyjä joltakulta muulta kuin itseltään. Osa menee jopa niin lukkoon, että alkaa etsiä itselleen sijaistekemistä esimerkiksi kännykkää räpläämällä. Totuus on, että pelästyminen ja hätääntyminen ovat inhimillisiä reaktioita, joiden selättämiseen auttaa vain kokemus vastaavanlaisista tilanteista. Olenpa kuullut erään anestesiologin lausuneen motokseen seuraavaa: 

"Sääli on sairautta sairaalassa"

Omat tunteet pitääkin pystyä asettamaan toissijaisiksi pahan paikan tullen ja itsestään tulee löytää se salaperäinen suorittaja -moodi, jonka aikana pyrkii ainoastaan saavuttamaan sen ultimaattisen päämäärän, eli ihmishenkien pelastamisen ja hoitoon saattamisen. Tilanteen jälkeen saa romahtaa ja kuuluukin hakea tukea sekä kollegoilta että mahdollisesti työpaikkapsykologilta. Tilanteista pitää saada puhua ja tapahtumat pitää pystyä purkamaan sanoiksi. Kokemus tuo voimaa ja rutiinia selviytyä kentällä ja muutenkin hätätilanteissa.

Mutta mitä siellä onnettomuuspaikalla sitten pitäisi tehdä? Ensinnäkin olisi hyvä pysähtyä kymmeneksi sekunniksi ja päättää pystyvänsä pelastustehtäviin ja suoriutuvansa niistä parhaalla mahdollisella tavalla. On sitten kyseessä kauppakeskuksessa sydämen pysähdykseen kaatunut vanha mies tai kasitien varteen autonsa kolaroinut 18 - vuotias tyttö, tilanteeseen pitää mennä hosumatta ja edetä järjestelmällisesti. Itseään ei saa asettaa vaaraan ja lisäonnettomuudet pitää estää mahdollisuuksien mukaan. 

Me opimme luennoilla heti alkuun aakkosten viisi ensimmäistä kirjainta: A,B,C,D ja E.

A = Airways

B = Breathing

C = Circulation

D = Neurological Disability

E = Expose

On selvää, että onnettomuuden uhrien vitaalielintoiminnot, eli hengitys, verenkierto ja tajunta, on turvattava. Kun muistaa nuo ensimmäiset viisi kirjainta ja toimii niiden mukaan, tulee samalla turvanneeksi juuri nuo elämälle tärkeimmät toiminnot. 

Herättele, avaa hengitystiet ja turvaa hengitys, tyrehdytä verenvuodot ja sido mahdolliset suuret haavat, tue onnettomuuspotilaan niska, rauhoittele ja pidä seuraa avun saapumiseen asti, jos potilas on tajuissaan.

Kuva lainattu: www.abbeychiro.ie

Tämän päiväisen aivovamma-seminaarin uutta, yllättävää ja surullista antia oli, ettei auto-onnettomuudessa olleita sydänpysähdyspotilaita tule elvyttää ollenkaan, jos paikalla on muita avuntarvitsijoita. Samoin, jos et pysty hälyttämään apua millään muulla tavalla, kuin elvytyksen lopettamalla, tulee niin tehdä. Onnettomuudessa pysähtynyttä sydäntä ei suurella todennäköisyydellä saada enää käynnistettyä, vaikka kuinka pumpattaisiin ja jos ihme tapahtuisi, ei selvinneen ihmisen elämä olisi aivovamman saaneena välttämättä enää elämisen arvoista. Resurssit tulisi siis surutta siirtää sinne, missä niitä oikeasti tarvitaan. Surullista, mutta varmaankin totta.

Jos elvyttäminen tulee kuitenkin kyseeseen esimerkiksi kauppakeskuksessa sydänkohtauksen saaneen vanhan miehen kohdalla, painallusten ja puhallusten suhde on 30:2, painanta tehdään rintalastan keskikohdasta n. 6 cm alas-ylös painaen koko kropan painoa ja kahta kättä apuna käyttäen ja rytminä Bee Gees:n Stayin' Alive. Defibrillaattori asetataan paikalleen mahdollisimman nopeasti ja kone ohjeistaa toimimaan asennuksen jälkeen oikein.

Lasten kohdalla hapenpuutteen syynä harvemmin on sydänperäinen syy, joten elvytys tulee aloittaa viidellä puhalluksella 30 painalluksen sijaan. Viiden puhalluksen jälkeen tosin jatketaan, kuten aikuisenkin elvytyksessä, eli suhteella 30:2 ja defibrillaattoria käytetään niin nopeasti kuin mahdollista. Pienet lapset ovat vielä oma porukkansa, mutta maallikko toivottavasti ei törmää tajuttomiin vauvoihin kovin usein.

Koen pelastamiseen ja auttamisvelvollisuuteen liittyvät asiat näiden oppituntien jälkeen vieläkin tärkeämmiksi, joten päätin muistuttaa niiden hyvästä hallitsemisesta täällä bloginkin puolella pienen kirjoituksen muodossa. Ensiapukurssi on hyvä apu näiden asioiden oppimiseen, sillä monet asiat pysyvät mielessä ainoastaan säännöllisesti harjoittelemalla. Itse ainakin tahdon olla huippukunnossa, jos joku läheisistäni saa sairaskohtauksen tai jos saavun ensimmäisenä onnettomuuspaikalle.

Suomen Punainen Risti järjestää ensiapukursseja niin yrityksille kuin yksityisille henkilöillekin, joten kannattaa ehdottomasti käyttää tilaisuus hyväkseen, kun SPR saapuu seuraavan kerran kaupunkiin! SPR:n nettisivuilta löytyy myös ensiapuohjeita, jotka voi tulostaa esimerkiksi kesämökin seinälle. Kuntien ja kaupunkien vapaapalokunnat ovat myös oiva väylä päästä maallikkona käsiksi ensiapuasioihin, joten kannattaa lähteä rohkeasti myös moiseen mukaan!

Toivottavasti kaikkien viikonloppu sujuu tosin hyvin rauhallisesti eikä ensiaputaitoja tarvitse pistää tänäkään viikonloppuna todelliseen testiin!

Ihanaa ja palovammatonta viikonloppua ja vappumunkkien paistoa,

Viivi

(Lähteet: VHN - opintojakson luennot ja SPR:n internetsivut)