Yhteishaku käy kuumimmillaan ja tällä hetkellä viimeistenkin opiskelemaan aikovien pitäisi miettiä päätään puhki sen suhteen, mihin oppilaitokseen ja mille aloille haut kilahtavat tänä vuonna. Kun haku sitten vihdoin on tehty, on aika alkaa keskittyä olennaiseen: pääsykokeisiin valmistautumiseen.
Alkuun on tietenkin fiksua ja toivottavaakin ottaa selvää, mitä pääsykokeissa kysytään, millainen pääsykoe on ja mitä sitä varten pitää opiskella. Onko kyseessä 1X2-koe vai mahdollisesti pitkien esseiden kirjoittamista vaativa koe. Tarvitsetko laskurutiinia vai uppoudutko täysin kirjojen maailmaan lukemalla pääsykoeopuksia kannesta kanteen yhä uudestaan ja uudestaan koko kevään ajan. Mitkä ovat omat vahvuutesi? Entä heikkoutesi? Miten ehdit omaksua kaiken tiedon siinä rajallisessa ajassa, joka tämän päivän ja pääsykoepäivän välissä on? Tämän kaiken jäsentämiseen auttaa lukusuunnitelma.
Tein itse lukusuunnitelman ensimmäistä kertaa viime vuonna, kun hain ensimmäistä kertaa tosissani lääkikseen. Tein suunnitelman kanssa useita virheitä ja asetin itselleni aivan tajuttomat tavoitteet, jotka eivät olleet realistisia nähneetkään. Olin jatkuvasti suunnitelmasta jäljessä ja stressasin päivä päivältä enemmän sitä tosiasiaa, etten millään ehtisi lukea kaikkea, mitä olin suunnitellut lukevani. Tahti oli liian tiivis ja minulla oli yksinkertaisesti liian monta rautaa tulessa. Tähän selvennän vielä sen, että kävin samaan aikaan erikoistumisharjoittelussa (klo 8-15), kirjoitin opinnäytetyötäni, kävin valmennuskurssilla (klo 17-21) ja luin omatoimisesti pääsykokeisiin kaiken jäljelle jääneen ajan. Ei siis ole mikään ihme, että jokin suunnitelmassani ei ollut tasapainossa enkä saanut opiskelupaikkaa. Jälkiviisaus on paras viisaus.
Otin tietenkin tämän vuoden lukusuunnitelmaa tehdessäni edelliset virheeni huomioon ja aloitin lukemisen pikku hiljaa heti kieltävän vastauksen saavuttua kirjekuoressa kotiin. Aloittelin ihan perusasioista, kemian ykköskurssista, saadakseni aikaan kunnon flow:n lukemiseen. Samalla ilmoittauduin avoimen yliopiston kautta yliopistoon lukemaan kemian ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa kemian ja fysiikan peruskursseja. Tein syksyn lukusuunnitelmasta hyvin leväperäisen ja keskityin lähinnä opiskeluun yliopistossa. Imin tietoa itseeni kuin pesusieni ja opin syksyn aikana enemmän kemiaa ja fysiikkaa kuin koko lukioaikanani yhteensä. Samalla opiskelin ja laskin läpi lukion kirjat, jotka liittyivät yliopistolla käytäviin asioihin. Marraskuussa ilmoittauduin ylioppilaskirjoituksiin kirjoittamaan sekä fysiikan että kemia. Tässä kohtaa huomasin laskea ensimmäisen kerran viikkojen lukumäärän ylioppilaskirjoituksiin ja kauhukseni huomasin viikkojen hupenevan käsiin. Nyt oli aika tehdä tarkka lukusuunnitelma sivumäärä- ja laskutavoitteineen. Olin päättänyt tehdä kaikkeni hyvien tulosten eteen, mikä vaati kaikkien lukion kemian ja fysiikan kirjojen läpi lukemisen ja laskemisen.
Lukusuunnitelmani kulki jatkuvasti mukanani kalenteriini kirjoitettuna, mikä motivoi minua jatkuvasti pysymään suunnitelmassa. Lisäksi, kuten jo ensimmäisessä postauksessani mainitsin, kilpailunhaluinen luonteeni piti minut väkisinkin aikataulussa ja loppujen lopuksi sain tahtini entisestään kiihtymään ja pääsin kirjoituksiin jopa hieman levänneenä ja asioita oikeasti kerranneena. Ehdin jopa laskea monta vanhaa ylioppilaskoettakin, vaikken niitä ollutkaan suunnitelmaani sisällyttänyt. Ja tulokset olivat myös sen mukaiset, sillä sekä kemian että fysiikan epäviralliset pisteet olivat paremmat kuin olin edes osannut odottaa. Nyt huomasin tehneeni jotain oikein lukusuunnitelman suhteen ja iloitsin päästessäni tekemään loppukevään suunnitelman, jota tällä hetkellä orjallisesti noudatan.
Edelleenkin minulle on tärkeää, että saan kilpailtua tekemäni lukusuunnitelman kanssa. Olen huomannut, että se motivoi minua kaikkein eniten lukemaan, siis pieni kilpailu itseään vastaan. Tälläkin hetkellä olen jo lähes viikon edellä alkuperäistä suunnitelmaani ja saan lopussa mahdollisuuden lukea/laskea sellaisia asioita, jotka osaan kaikkein heikoimmin.
Lukusuunnitelman pettämistä ei kuitenkaan kannata pelätä. Pienet heitot suuntaan tai toiseen ovat tottakai sallittuja ja normaalejakin. Välillä saatat olla kaksikin päivää tavoitteestasi jäljessä, mutta seuraavissa asioissa pohjatietosi ovatkin tavallista paremmat ja selviät tulevista asioista paljon nopeammin, kuin olit alunperin suunnitellut. Tällöin saat jälleen lukusuunnitelmasta kiinni ja olet taas aikataulussa. Kyse onkin siis pitkän aikavälin vaihtelusta. Jos lukusuunnitelma on liian tiukka, se jätättää varmasti pitkällä aikavälillä, mikä aiheuttaa turhaa stressiä ja pahaa mieltä. Stressi taas ei suurissa määrissä edesauta pääsykokeisiin valmistautumista yhtään.
Lukusuunnitelman tarkoituksena on tukea lukurytmiä ja siivittää hakija parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, sisään pääsemiseen. Lukusuunnitelman tarkoituksena on motivoida: välitavoitteet ja päivätavoitteet ovat siis tarpeen. Näin pystyt kontrolloimaan lukemistasi ja koet onnistumisen elämyksiä pitkin luku-urakkaa. Tämä taas auttaa jaksamaan eteenpäin. Liian suuren palan haukkaaminen kerrallaan taas lannistaa, stressaa ja laskee motivaatiota. Realismi tässäkin asiassa ennen kaikkea.
Lukupaikan valinnalla ja taukojen määrällä on myös suuri merkitys luku-urakan ja lukusuunnitelman onnistumiseen. Mitä vähemmän virikkeitä on ympärillä, sitä paremmin lukeminen onnistuu, tämän varmasti jokainen jo tiesikin. Lisäksi viime vuonna valmennuskurssilla kehoitettiin pitämään lyhyt tauko kerran tunnissa ja vähän pidempi happihyppely kahden tunnin välein. Aivosi tarvitsevat joka päivä happea, lepoa, liikuntaa sekä unta, joten taukojen korostaminen ei ole ihan huuhaata. Nukkuminen on pääsykokeisiin valmistautumisessa myös erittäin tärkeää eikä sitä pidä missään nimessä laiminlyödä. Nukkuminen on nimittäin sekundaarinen oppimismetodi, sillä unessa päivän aikana opitut asiat kertautuvat alitajuisesti. Lisäksi oppimisen kannalta vähintään 8 tunnin yöunet olisivat suositeltavat. Ravinnon merkitys oppimiseen ja jaksamiseen kannattaa myös pitää mielessä. Mitä laadukkaampaa ruokaa, sen laadukkaampaa oppimista!
Loppuun haluan vielä kerätä kolme parasta neuvoa, jotka viime vuoden valmennuskurssilta sain:
- Vain lukemalla voit oppia. Ei ole oikotietä onneen.
- Vastuu oppimisesta on vain ja ainoastaan sinulla itselläsi. Ole rehellinen itsellesi.
- Sinä et voi osata kaikkea, mutta ei osaa kukaan muukaan.
Kun tekee parhaansa ja tietää antaneensa kaikkensa koko urakan eteen, voi olla tyytyväinen itseensä.
Paljon lukuintoa ja motivaatiota kaikille pääsykokeisiin valmistautuville,
-Viivi
p.s. Muistakaa hakea kouluihin ajoissa!! Hakuaika yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin loppuu ylihuomenna, tiistaina 1.4.2014, klo 16:15, joten vielä on aikaa!
p.p.s. Heräsikö kysymyksiä? Kysykää ihmeessä, autan parhaani mukaan mieltä askarruttavissa asioissa, vaikken mikään ammattilainen olekaan! :-)
 |
| Kevään ensimmäiset leskenlehdet bongattu! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti