Kropan totuttelua ja syömisen opettelua

Heippa!

Täällä kirjoittelee tänään enemmän tai vähemmän 13 päivän työputkestaan ahdistunut 24-vuotias nainen, jonka kroppa kuitenkin alkaa jo pikkuhiljaa taas tottua aikaisempiin aamuherätyksiin ja arkiseen työntekoon viitenä päivänä viikossa. Pääkin alkaa jo vähitelleen tottua tähän, että töitä tehdään opiskelijana silloin, kun niitä on tarjolla ja kieltäytyminen ei kaikessa rahannälässä tule kuuloonkaan, vaikka se tarkoittaisikin 13 päivän työputkea. Kela toki tulee varmasti keräämään omiaan takaisin, mutta kesäkuun tuoma notkahdus opiskelijan taloudessa - kesäkuusta ei siis heru opintotukea ja kesätyöläisen/tuntityöntekijän palkat tipahtavat tilille vasta kuun lopussa - on sen verran merkittävä, että Kela-mörön uhka on otettava riskillä vastaan.

Jos sitä on joutunut opettelemaan jälleen aikaisempiin aamuherätyksiin ja about kahdeksan tunnin jatkuvaan valkoisissa työvaatteissa hengailuun, on sitä joutunut opettamaan massua ja näläntunnettakin luomaan uusia rutiineja. Iltaisin olisi myös hyvä päästä ajoissa nukkumaan, mutta tämä olkoon mahalaukun kouluttamisen jälkeen vasta seuraavana listalla.

Ihana kesä tuo mukanaan tuoreet mansikat aamupuuron pintaan!  ❤

Tällä viikolla olen siis pyrkinyt luomaan kesää varten ruokarytmiä ja -rutiineja, jotka tukevat järkevästi syömistä ja altistavat mahdollisimman vähäiselle napostelulle. Lisäksi vähensin kesän alussa jälleen päivittäistä energiasaantiani, koska työpäiväni koostuvat pääasiassa istumisesta, jolloin fyysinen rasittuminen ajoittuu ainoastaan iltaan ja energiantarve sitä myöten myöskin vähenee. Huh. Pelkästään n. 400 kcal:n vähentäminen päivittäisestä energiasta tuntui hurjalta, saatika sitten ateriavälien pidentäminen totutusta n. kolmesta tunnista lähes viiteen tuntiin. Myönnettäköön siis, että tällä viikolla energiatasot ovat myös olleet tavallista alempana, mihin vaikuttaa ruuan lisäksi tietysti lyhyehköt yöunet.

Koska olen pyrkinyt maksimoimaan järjestelmällisen syömisen, päätin pitää tämän viikon totaalista taukoa treeneistä. Sali ei tuntunut kutsuvalta yhtenäkään päivänä, mikä sai minut kyseenalaistamaan toimintatapani. Miksi ihmeessä PAKOTTAISIN itseni lähtemään salille, jos pää sanoo valittömästi treenejä ajatellessani EI ja salille kävellessä pirunsarvet pukkaavat haitallisen paljon läpi tästä blondista pehkosta. Siispä treenitaukoa. Keskiviikkona kävimme kuitenkin Markuksen kanssa pelaamassa kierroksen frisbeegolfia Kaarinassa ja torstaina hain treenimotivaatiota Turussa järjestetyistä painonnostokisoista penkkiurheilijana. Vieläkään ei oikein tee mieli salille, ellei sieltä sitten voisi valita mahdollisimman hiljaista nurkkausta nukkumiseen ja sen jälkeen saunaa rentoutumiseen. Kunhan kroppa kuitenkin tottuu energian vähenemiseen ja ruokailujen välissä olevan ajan venymiseen, pääsen jälleen äheltämään salille omaan tuttuun tyyliini. Ensi viikolla Markuskin on todennäköisesti jo flunssastaan parantunut ja vetää minut mukanaan salille, vaikka väkisin.

Päätin heti kesän alussa pitää lomaa myös Unican tarjoamista lounaista, minkä takia teenkin jatkuvasti töihin mukaani omat eväät. Tämän järjestelyn avulla pystyn myös tarkemmin tarkkailemaan, paljonko energiaa tungen suustani alas. Olemme myös tehneet hyvin vaihtelevia ja keskenään erilaisia ruokia, jolloin itse tehdyt eväät eivät töki yhtä paljon, kuin esimerkiksi viime kesänä, jolloin mukaan matkasi useimmiten iso laatikollinen parsakaalia, kukkakaalia ja porkkanaa sekä kanan rintafilee. Vaihtelua viime vuoden eväisiin tulikin vain kanan valmistustavan vaihdellessa pannulla paistamisen ja grillaamisen välillä. Nyt mukana on kulkenut jo kahdeksan päivän ajan päivästä päivään vaihteleva salaatti sekä sillä hetkellä jääkaapista löytyvä lämmin ruoka, jonka olemme tehneet edellisenä tai sitä edellisenä päivänä jo valmiiksi. Purkeista syöminen olkoon se tämän kesän juttu!

Energiamäärän vähentäminen ruokailuiden rutinoimiseen liittyvät toimenpiteet toteutin pääasiassa työmukavuuden ja muutenkin kesämukavuuden takia, mutta mainittakoon tässä kohtaa myös painon pudonneen viimeisten päivien aikana jo 2,3 kilolla. Joko kroppaani on ollut varastoituneena uskomaton määrä nestettä, tai sitten nesteen lisäksi puolen vuoden aikana koottu rasvakerros on alkanut pikkuhiljaa tiristä pois nesteen poistumisen yhteydessä. Samapa tuo, olen vaa'an lukemien jatkuva pieneneminen on tietysti hivellyt mieltä ja kesäfiilistä ihan uskomattomalla tavalla!

Työputken loppumista ja juhannusta odotellessa,

Viivi

Terkkuja meiltä!